Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulipahan luettua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulipahan luettua. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. joulukuuta 2013

Jonathan Franzen: Vapaus

Kirjan nimi: Vapaus 
Kirjoittaja: Jonathan Franzen 
Sivuja: 634 
Kustantaja: Siltala 
Julkaistu: 2010 
Mistä minulle: Kirjastosta


Tiedän: Olen ollut aivan liekeissä tämän lukutahtini kanssa. "Lukaisin" juuri Franzenin Vapauden, yli 600 sivua, pokkariversio, niin pientä pränttiä että teki mieli etsiä suurennuslasi. En tiedä, johtuuko tämä monesta tavalla tai toisella erittäin hyvästä kirjasta jotka luin juuri tätä ennen, mutta suoraan sanottuna en oikein pitänyt Vapaudesta.

Kyllä, ymmärrän, se on hyvä kirja, semmoisella objektiivisella tavalla. Siihen on saatu läntättyä ihan tosi monen ihmisen tarina, tunteet ja se suorastaan piirtää mutkikkaan ihmissuhdekaavion sitä lukevan mieleen. Samalla se nostaa esiin isoja, tärkeitä aiheita, kuten energiantuotanto, liikakansoitus (ihan sivuosissa tosin vain), rakkaus, vapaus, sen tavoittelu ja puute. Ja kaikkien niiden vaikutukset meihin ja muihin ja lähimmäisiin ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin jajaja.

Niin. Olen kyllä huomannut aikaisemminkin, että minulla on aika vähän myötätuntoa amerikkalaisten, pitkien kirjojen henkilöille, jotka ovat varakkaita, joilla on kaikki hyvin, mutta joilla vain on niin vaikeaa. Lapsuus on ollut vaikea, äiti hankala, sitä herää yht äkkiä keski-iässä ja tajuaa että rakas ei rakasta tai lapsen on kasvattanut ihan väärin tai haluaakin tehdä jotain muuta taitaitai. 

Noh, Vapaus oli minulle nyt joulukuun eniten tervaa halkova lukukokemus. Silti: Se on hyvä kirja. Taitavasti kirjoitettu. En todellakaan kuvittele, että koskaan pystyisin itse samaan. Kuten yksi lukija blogiini jo aiemmin kommentoi, henkilöt heräävät eloon. Joo, niin heräävät, ovat vaan niin älyttömän ärsyttäviä että niille tekisi mieli antaa nuijanukutus tai unilääkkettä saman tien. Ehkä en ole kohderyhmää, ehkä vain tykkään vähän erilaisista kirjoista. Mielestäni muutama velho tai avaruusalus olisi piristänyt Vapautta kivasti. Samalla päähenkilöt olisivat voineet tutkiskella vähän vähemmän itseään. 

Suosittelen vapautta kaikille, jotka eivät pelkää pitkiä kirjoja, ovat aina halunneet olla psykoterapeutteja ja haluavat kokea, miltä amerikkalaiset ongelmat voivat tuntua.