Maailman menestynein FanFiction: Fifty Shades of Grey eli Twilightin suora jälkeläinen

Aluksi disclaimerit: Tämän kirjan hankkiessani en ihan oikeasti tiennyt, mistä siinä on kyse. Olin kyllä kuullut, että se on uusi kirjamaailman sensaatio ja hätyytteli myyntiluvuillaan jo Pottereita. Onnistuin kuitenkin väistelemään käsitettä eroottinen kirjallisuus. Epäilykseni kyllä heräsivät, kun huomasin nimimerkin Miika85 kommentoineen Elisa-kirjan sivuilla seuraavaa:"Aivan loistava! En juurikaan ole lukenut kirjoja mutta tämä upposi välittömästi. Anastasia uppoutuu jopa uniini!"

Oma kirjani on häveliäs Kindle-versio, mutta näkyy näitä joku ostavankin.

Kirjan juoni menee lyhyesti näin: Yliopisto-opintojaan päättävä Anastasia Steele joutuu vähän vahingossa haastattelemaan Grey Enterprisesin omistajaa, satumaisen rikasta Christian Greytä. Lyhyen haastattelun aikana Christian ihastuu Anastasiaan ja hurja seksitarina voi alkaa. Anastasia on parisuhdeasioissa täysin kokematon ja Christian on henkisesti korkkiruuvin tasolla. 

Koska kyseessä on kolmiosainen sarja, ei varmaan ole kenellekään yllätys, että pari päätyy kirjan aikana yhteen ja erilleen, yhteen ja erilleen jnejnejne. 

Jatkuva sänkytapahtumien kuvailu oli kirjassa ajoittain jopa puuduttavaa. Sain kuitenkin kirjan lukemiseen ihan omia lisäviboja - älkää ajatelko mitään likaista - selvittämällä vähän tarinan taustoja. Jostain syystä suomenkielisessä uutisoinnissa on ohitettu melkein täysin se seikka, että Fifty Shades of Grey on Twilightin suora jälkeläinen! Itselleni tämä tiedonmurunen toi lukemiseen ihan uutta intoa ja jokaisesta sivusta tuli omanlaisensa etsi yhtäläisyydet -tehtävä. Lapsiltaan Twilightit kieltäneet äidit ovat taatusti kuvitelleet Twilightien olevan Fifty Shadesin kaltaista kamaa, mutta lukenevat jälkeläistä nyt itse. 

Fifty Shades of Grey on siis julkaistu aikaisemmin Twilightin fanfiction-saitilla, jolla kirjasarjan fanit ovat julkaisseet omia muunnoksiaan suositusta vampyyritarinasta. Jopa Meyerilta on kysytty mielipidettä omien kirjojensa innoittamasta sarjasta, mutta tämä väitti, että ei ole lukenut koko kirjaa (mikä tosin on ihan mahdollista: Meyer kun on mormoni ja tämän nuortenkirjat promoavat ihan päinvastaisia parisuhdearvoja kuin FSoG). Vähän liian villeiksi muuttuneet tarinat saivat kuitenkin pian bännit fanfiction -saitille, kirjailija perusti oman sivun tarinoilleen ja kuittasi ennen pitkää kustannussopimuksen.

Kun Twilight -yhteyden tiedostaa, kirjasta tulee hervotonta luettavaa. Itse bongasin ainakin seuraavat yhtäläisyydet:

•  Mieshenkilö kutsuu naista lyhyemmällä nimellä (Anastasia --> Ana, Isabel --> Bella)
•  Mieshenkilö liikkuu joissain kohtauksissa nopeasti ja äänettömästi naisen yllättäen
•  Mieshenkilö on paha stalkkeri
•  Mieshenkilö on järkyttävä despootti
•  Mieshenkilö vakuutelee tarinan aluksi olevansa naisella huonoa seuraa
•  Mieshenkilö toteaa myöhemminkin olevansa naiselle huonoa seuraa
•  Mieshenkilö on satumaisen rikas
•  Mieshenkilö on erittäin monitaitoinen
•  Mieshenkilön tausta on vaikea
•  Naishenkilö ei välitä syömisestä
•  Mieshenkilö huolehtii jatkuvasti naisen syömisestä
•  Naishenkilö ei ole lainkaan liikunnallinen
•  Naishenkilö ei välitä vaatteista
•  Naishenkilö saa lahjaksi auton
•  Naishenkilö saa lahjaksi muitakin kalliita tavaroita
•  Naishenkilön vanhemmat ovat eronneet
•  Naishenkilön äiti asuu uuden miehen kanssa
•  Kirjan tapahtumapaikka on pohjoisamerikkalainen kaupunki, jossa on enimmäkseen viileää ja usein sateista
• Naishenkilö äiti asuu kuitenkin erittäin lämpimässä ympäristössä
•  Naishenkilö lähtee kirjan loppupuolella matkalle äitinsä luo
•  Henkilöt mutisevat jatkuvasti (murmur)

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Välillä jo yksittäiset lauseet muistuttavat voimakkaasti Meyerin tyylistä. Joka tapauksessa, selvää fanfictionia! 

Kirjan englanninkieliseltä Wikipedia-sivulta löytyy mukavasti lisätietoja kirjan taustoista. Sen mukaan kirjan markkinoinnissa käytettiin budjetin pienuuden takia lähinnä blogeja, ja kirjan suosion perusteena ovatkin yksityisten ihmisten suositukset toisille.

Ja lopuksi... Voisin kommentoida kuten Meyer: "that's really not my genre, not my thing ... Good on her—she's doing well. That's great!^" 

Ilmiö on sittemmin paisunut suuressa maailmassa aivan hurjaksi. Jos on kiinnostunut ilmiöstä laajemmin, kannattaa lukea tähän mennessä tapahtunutta esimerkiksi Know your Meme -sivustolta. Menestyksestä ovat saaneet osansa niin köysikauppiaat kuin kirjassa mainittu hotellikin.

EDIT: Kirjan ovat tunnustettu luetuksi ainakin seuraavissa blogeissa: Koko lailla kirjallisesti, Valikoiva kirjatoukka, Luettuja maailmoja (kaikki kolme osaa!), Lukunurkka.

Kirjoja.fi - melkein ostin

Sain pari päivää sitten yhteydenoton Kirjoja.fi -palveluun liittyen. Aktiivinen e-kirjameuhkaamiseni on siis kantautunut kauas. Hienoa, että eri kustantamojen e-kirjoja ollaan kokoamassa samaan paikkaan, ensivaikutelman mukaan myös aika helppokäyttöiseen palveluun!

Kuva We heart it

Palvelu jätti ensitestailulla niin hyvän mielikuvan, että melkein ostin. Pahoittelen, vielä se jäi melkein-tasolle, mutta luulen että tilanne kyllä korjautuu vielä.

Palvelun etusivu on selkeä, ehkä aavistuksen liiankin hailakka (huutelee tyttö valkoiselta blogialustalta...). Yksinkertaisuudessa on kuitenkin puolensa, sillä sivustolla on helppo navigoida. 

Kirjavalikoima on vielä melko rajallinen. Kirjoja voi selata kirjailijoittain, uusimpien, myydyimpien ja parin muun kategorian mukaan. Jäin kuitenkin kovasti kaipaamaan selausmahdollisuutta hinnan mukaan. Kirjojen hinnat alkavat 17,90 eurosta, josta löytyy valikoimaa jo ihan mukavasti.  Toivottavasti kirjoja voi valikoiman laajentuessa hakea myös genreittäin. 

Vilkuilin palvelua useampana päivänä. Ostoslistani ykköspaikasta tappelivat Beth Revisin Across the Universe, Matka alkaa (ihan BTW, eikö ole tosi hämmentävää että käännöskirjalla on puoliksi englannin kielinen nimi? Luulin ensin harhautuneeni jo jollekin vieraskielisten osastolle. Sori, mutta tästä piiskaa Otavalle!) ja "joku" minulle vielä vieraista Kjell Westön teoksista.

Kirjoja.fi tarjosi Ohjeet -sivulla (ihanan loogista) selkeät ohjeet siitä, mitä iPadiin pitää ladata ennen kirjojen ostamista. Silmät osuivat ihan oikeaan aikaan jopa linkkiin "Adobe DRM -suojatut e-kirjat ja iPad". Latailin kaiken tarvittavan padiin.

Ostoskori jäi kuitenkin vielä tyhjäksi, kun Bluefire Readerin mukana sai taas muutaman ilmaisen kirjan ja aloin yksinkertaisesti nihkeilemään Across the Universen ja Westöjen kohdalla. Mikään Westön kirjoista, jota en vielä ollut lukenut ei vaikuttanutkaan erityisen kiinnostavalta tai ihan hintansa arvoiselta (Westö: Hyvä hinta-sivu -suhde ja voisi kestää useamman lukukerran), ja Across the Universen arvostelusurffauksen jälkeen kirja vaikutti niin hyvältä, että haluan luetuttaa sen kotioloissa muillakin kuin itselläni, ja siihen käyttöön paperikirja taas on parempi. Hmph. 

Nyt odottelen lisää kiinnostavaa 17,90 e -valikoimaa. Siihen saakka tykkään Facebookin Kirjoja -yhteisössä, että pysyn edistyksessä mukana.

Ensimmäinen kokonainen sähkökirja: Nalle Puh englanniksi

Kirjan nimi: Winnie-the-Pooh

Kirjoittajat: A.A. Milne

Kustantaja: Egmont

Julkaistu: "First e-book edition 2010"

Sivuja: 139

Kansi: ?

Mistä minulle: Jotenkin ilmaiseksi, varmaan iBookin yhteydessä? 

Käsittelen varsinaisen kirjan sisällön aika lyhyesti, sähkökirjaseikkailujen osa II sen sijaan saa enemmän tilaa.

Nalle Puh ei valloittanut sydäntäni lapsena (muistaakseni en sitä kyllä koskaan lukenutkaan...), mutta hunajalle perso karhu oli kyllä jo ennestään tv-sarjasta tuttu. Kirjaa oli kiva lukea ja siihen oli helppo keskittyä, mutta no, en nyt kutienkaan mitään kovin raikuvia ilonvingahduksia sitä lukiessa päästellyt. Lukekaa tätä siis ennemmin lapsille kuin itse, jos tunneside Puhiin ei ole ennestään vahva :). 

Sen sijaan suosittelen aikuisimmellekin ja etenkin työelämässä pyöriskeleville (tosin neuvot soveltunevat vaikka lasten kasvatukseen) kirjaa Nalle Puh ja johtamisen taito. Luin kirjasta osan eräälle töihin liittyvälle kurssille, ja kirjassa Puh pääsi sellaiselle konkretian tasolle, että niin Puh kuin motivaatioteoriatkin vaikuttivat järkeviltä.

Sitten e-kirjaan:

Vaikka e-kirjoista olen usein meuhkannutkin, luin vasta nyt ihan ensimmäisen. Ja niin, senkin sain muistaakseni ilmaiseksi iBook sovelluksen lataamisen yhteydessä.

E-kirjan, ja itse asiassa varsinkin iPad -version lukemisen edut konkretisoituivat syksyn pimeillä automatkoilla: Kansissa olevaa iPadia pystyi lukemaan helposti etupenkilläkin kuskia häiritsemättä, valaistus on riittävä ja akku riittää pitkiinkin lukutuokioihin! 

Olen lukenut satunnaisesti pätkinä myös Jane Austenin Pride and Prejudicea. Tällöin iPad -version lukemisessa on ollut vielä yksi hyvä puoli: Jos sanan täsmällinen merkitys on hukassa ja sen haluaa tarkistaa, saa sanaa näppäämällä esiin The New Oxford American Dictionaryn selityksen sanalle. Halutessaan eteenpäin voi seikkailla Googleen ja Wikipediaan johdattavien linkkien kautta, tai katsoa vielä perusteellisemman merkityksen sanalle. Kätevää! 

 Mm. iPadin tarjoamat mahdollisuudet ovat luoneet myös jo jonkinlaisia kirjojen ja muun viihteen hybridejä: Ensimmäiseksi minulle tulee tietenkin mieleen Alice for the iPad, jota olen jo aiemminkin ihastellut.

Raatteen tie -kirjaan perustuen on sittemmin tehty käsittääkseni vieläkin huolellisemmin rikastettu versio Frozen Hell. Minä en ole kirjaan (vai pitäisikö puhua nyt sovelluksesta?) tutustunut, mutta kuulisin mielelläni, jos joku muu on.  Uskon, tai ainakin toivon, että jatkossa vastaavia sovelluksia tulee paljon lisääkin. Ne olisivat taatusti esimerkiksi opiskelukäytössä erinomaisia!

Sitten vielä lopun loistouutiset: Sain vihdoin, kovan yrityksen jälkeen, Elisa Kirja -projektini vietyä niin pitkälle, että sain jo kirjan lunastamiseen oikeuttavan koodin itselleni. Elisahan siis vetäisi tuossa kuukausi-kaksi sitten sangen näyttävän mainoskampanjan uuden e-kirjakauppansa puolesta: Liikeeseen tuodusta perinteisestä kirjasta luvattiin koodi, jolla pystyisi lataamaan e-kirjan valitsemaansa laitteeseen. Korkeintaan yksi per asiakas, ja vanhat kirjat luvattiin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen joten niiden toivottiin olevan hyväkuntoisia.

Kun olin sunnuntaina nähnyt Hesarissa sivun kokoisen ilmoituksen kyseisestä kampanjasta, kävin tietenkin jo maanantaina kirjahyllyäni kriittisesti läpi, viekoittelin miehen osallistumaan suunnitelmaan ("jos me molemmat mennään kauppaan, niin sit saadaan kaks e-kirjaa, se oli yks per henki") ja tiistaina kirjoja jo kiikutettiinkin lähimpään Elisa Shopitiin. 

Harmi vaan, että vuorossa ollut työntekijä ei tiennyt, missä kampanjakoodeja säilytettiin, kun kampanja alkoi "vasta eilen" ja myymäläpäällikkö ei vastannut puhelimeen. Ystävällinen myyjä olisi kyllä luvannut toimittaa koodit kotiin, mutta silloin ajattelin, että "tästähän mennään niin usein ohi että ei kuule tarvitse". Toinen yritys ei onnistunut yhtään paremmin: Liikkeessä oli tavalliset aukioloajat kumoava inventaario, siis ei taaskaan toivoakaan koodeista. 

Kampanjan toiseksi viimeisenä päivänä sitten matkaseuralla oli sattumalta asiaa Elisaan, minulla oli muutama kirja matkalla äidille ja hädissäni nappasin niistä yhden sähkökirjaan vaihdettavaksi (uskon, että tämä ei äitiä haitannut). Ja tadaa: Siinä se tärkeä lappu on!

 Raportoin myöhemmin, millainen seikkailu itse kirjan lataaminen mahtaa olla.

Kirjamessut 2011: Untuvikon kokemukset ja muistilista vuodelle 2012

Ensimmäiset kirjamessut ovat nyt takanapäin! Vaikka täältä Venäjän rajamailta lähteminen vaatii aina omat järjestelynsä, kaikki oli ehdottomasti vaivan arvoista. Suosittelen messukäyntiä ehdottomasti kaikille kirjoista, lukemisesta tai vaikka vain yhteiskunnallisista aiheista vähääkään kiinnostuneille. Tapahtumakattaus on loistava, ja esillä olleesta kirjamäärästä tekee pakostakin löytöjä vaikka tarkoituksena ei olisi ostaa yhtään kirjaa. 

Tosi mukavan lisämausteen omalle messukäynnilleni toi monen muun kirjabloggaajan tapaaminen Avain -kustantamon järjestämässä blogikokoontumisessa. Tilaisuudessa pääsin tutustumaan myös kahteen kirjailijaan. Kanadalainen Annabel Lyon kertoi (esikoisestaan?) Aleksanterin opettajasta ja belgialaisen Annelies Verbeke toisesta kirjastaan, Kalanpelastajasta.

Seuraavassa melko perusteellinen (=tolkuttoman pitkä) kertomus messupäivästäni, loppuun keräsin vielä puolihumoristisen muistilistan vuodelle 2012 joten malttamattomimmat voivat hypätä suoraan sinne :).

Messukeskuksessa olimme hyvissä ajoin pian kymmenen jälkeen. Ensimmäinen messuohjelmasta ympyröity ohjelma, Alivaltiosihteerien Joukossa virallisuus tiivistyy alkoi jo 10.30. Tässä vaiheessa paljastettakoon, että sain lopulta houkuteltua myös mieheni mukaan messuille mikä (hyvällä tavalla) vähän vaikutti ohjelmavalintoihin. Samalla sain myös järkkäritasoisia kuvia, kiitos niistä :). 

Vaikka en varsinaisesti Alivaltiosihteeri -fani olekaan ollut, kolmikon esitykset uudesta kirjasta jaksoivat kyllä hymyilyttää. Viimeistään lopuksi erilaisin tehokeinoin esitetyt palindromit alkoivat naurattaa. Ehdottomasti hyvä alku päivälle siis :).

Tässä esitetään luultavasti palindromin hienointa lausuntamuotoa, eli ryhmälausuntaa tehokeinolla.

 Alivaltiosihteereiden jälkeen kiertelimme messualuetta. Katsottavaa oli paljon, "perinteisten" kustantamojen osastojen lisäksi Messukeskuksesta löytyi myös antikvariaattinen puoli, Viini & Hyvä elämä - messut sekä musiikkimessut. Minä keskityin kuitenkin koko päivän tiukasti kirjoihin.

Päivän saalis oli onneksi kuitenkin aika hillitty.

Päivän saalis oli hyvä. Kirjoja olisi voinut ostaa vaikka miten paljon, mutta onnistuin pitäytymään viidessä, tai oikeastaan kuudessa, todella mielenkiintoisessa kirjassa: Siri Hustvedt: Lumous, Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär, Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian, Lionel Shriver: Poikani Kevin ja erikoisen hyvänä löytönä Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa. Joka kerta kun puhutaan hyvistä dekkareista KPN nousee jossain vaiheessa esille ja pian alkaa hämmästely siitä, enkö todella ole lukenut kyseistä dekkareiden klassikkoa. No en. Se ei vaan ikina ole sattunut kohdalle. Tässä Suuren Suomalaisen Kirjakerhon painoksessa on myös ("käännä vain kirja ympäri")  Roald Dahlin novellikokoelma Joku Kaltaisesi. Sille ei ole suuria odotuksia, mutta jos Dahlin nimi kuulostaa ärsyttävän tutulta, kannattaa käydä katsomassa tämä Wikipedia -sivu niin miehen uran monipuolisuus selviää. 

Myös antikkapuolella pengottavaa olisi ollut vaikka miten paljon.

11.30 kuuntelimme paneelikeskustelun Uhkakuvia nyt ja huomenna jossa Kirsi Luukkanen haastatteli Risto Isomäkeä, Jukka Niskasta, Antti Tuomaista ja ohjelmasta poiketen jälkikäteen muisteltuna "jotain kolmatta" kirjailijaa. Keskustelu polveili siitä, miten kirjailijat romaaneihinsa uhkakuvat valitsevat aina lyhyesti siihen, mitä he uskovat todella tulevaisuudessa tapahtuvan. Keskustelun aikana koin, että neljä haastateltavaa oli ehkä jo melkein liikaa tämänkaltaiseen keskusteluun jossa kaikilla oli paljon sanottavaa.

Kello 12.00 suuntasimme takaisin Aleksis Kivi -lavalle Don Rosan haastattelua katsomaan. Mies oli promoamassa joulumarkkinoille ehtivän kirjasarjansa ensimmäistä osaa. Rosan haastattelu oli hauskaa kuultavaa selityksineen siitä, miksi vaimo joutuu Suomen vierailujen ajaksi jäämään kotiin ja kertomuksineen lopullisiin sarjakuviin eksyvästä suuresta virhemäärästä. 

Don Rosaa haastattelivat Riku Perälä (vas.) ja Jukka Heiskanen.

Pienen kiertelyn jälkeen yhdeltä kuuntelimme Pertti "Fingerpori" Jarlaa Arktisen Banaanin osastolla. Jarla tuntuu melkein tutulta maaliskuussa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä olleen laajan jutun jälkeen, mutta paljon hauskaa uuttakin haastattelussa tuli esille. Niin, ja nyt melkein tekisi mieli sanoa, että lähettäkää hyvät ihmiset ihmeessä kaikki mahdolliset Fingerpori -ideanne Jarlalle, mies tuntuu olevan jatkuvasti niiden tarpeessa! Pari minuuttia Jarlan jälkeen osastolle saapuneen Roman Schatzin ihmetystä seuratessa ja haastatelijan erinomaisia organisointitaitoja ihaillessa tuli esiin myös se, että näin jättimäisen kokonaisuuden suunnittelu ja sen osasenakin oleminen mahtaa vaatia melkoisia organisointitaitoja. Schatz sai kuitenkin omistuskirjoitukset jaettuaan jatkaa matkaansa seuraavaan paikkaan, ja Jarlan haastattelu lipui äärimmäisen sujuvasti eteenpäin vaikka haastattelijakin vaihtui välillä. 

Vaikka pieniä sekaantumisia tapahtuisikin, The Show Must Go On: Schatz singeerasi ja kiisi seuraavaan määränpäähän.

 Messupäivä päättyi Avaimen organisoimaan bloggaajien tapaamiseen. Alussaki mainitut kirjailijat Annabel Lyon (Aleksanterin opettaja) ja Annelies Verbeke (Kalanpelastaja) kertoivat kirjojensa tarinasta, niiden kirjoitusprosessista (Lyon suunnitteli ensin tarkasti, kirjoitti sitten, Verbeke kirjoitti alun luvut, sitten ihan lopun ja sitten tarinan keskelle) ja kysyttyäni napakasti myös siitä, miksi minun ne pitäisi lukea. Perustelut olivat sen verran hyvät ja kirjailijat niin sympaattisia että en yksinkertaisesti voi olla tarttumatta heidän kirjoihinsa. Suosittelen lukemaan haastattelusta tarkemmin vaikka Katjan Lumiomena -blogista. Salla on kirjoittanut erikseen myös Lyonista. Joka tapauksessa, kirjailijoiden mietteitä oli äärimmäisen kiinnostavaa kuulla! Kirjat tulivat kirjailijoiden kautta jotenkin tosiksi ja läheisiksi.

Avaimen Anna-Riikka Carlson kertoi lyhyesti kustannusalan kuulumisia - jotka ainakin näin alan ulkopuoliselle olivat äärimmäisen kiinnostavia - ja nostatti uudelleen juhlatunnelmaa torstaina kirjablogien saaman Rakkaudesta kirjaan -palkinnon johdosta. Ainakin minulle jäi sellainen olo, että toivon kuulevani lähiaikoina, tai no, seuraavan vuoden sisään vähän uudenlaisia avauksia sähkökirjoihin liittyen. Minäkin olen aiheesta kamalasti paasannut, eikä asia tietenkään ole yksinkertainen. Anna-Riikan puheenvuorosta tuli joka tapauksessa selväksi, että Suomen kustantamoissa asia on noteerattu ja otetaan tosissaan, mutta hidasteina olevissa solmuissa riittää vielä ratkomista.  

Kiitos Avaimelle hyvän tapahtuman järjestämisestä! En ole koskaan aiemmin mihinkään blogitapaamiseen päässyt, joten kirjamessujen yhteydessä järjestetty kokoontuminen oli ihana kädenojennus myös näin kauempaa tuleville. 

Niin ja kirjamessut kokonaisuudessaan: Ehdottomasti uudestaan, ja seuraavalla kerralla toivottavasti kahdeksi päiväksi! Sunnuntainakin olisi ollut supermielenkiintoista ohjelmaa, mutta kaikkea ei aina voi saada yhdellä kertaa.

Sitten vielä lopuksi ne vinkit:

En ollut käynyt kirjamessuilla koskaan ennen lauantaita. Koska naistenlehdissäkin aina jaetaan asiantuntevia kommentteja alennusmyynneistä selviämiseen, ajattelin jakaa jo näin ajoissa ensi vuoden varalle vinkkejä messu-untuvikoille. 

• Jos olet kiinnostunut kirjamessuilla järjestettävästä ohjelmasta (kirjailijahaastattelut, paneelikeskustelut eri teemoista jne), valmistaudu huolella aikatauluttamalla päivää. Varaudu pettymyksiin: Kaikkea ei kuitenkaan ehdi nähdä. Virallisen messuohjelman pläräämisen lisäksi kannattaa selvittää myös kustantamojen omilla osastoillaan järjestämä ohjelma. 
• Jos olet yleisen kiertelyn lisäksi kiinnostunut ohjelmasta ja yleisestä sosialisoinnista, yksi päivä ei riitä mihinkään. Oikeasti. 
• Jos samaan aikaan tilassa on muutakin mielenkiintoista kuin kirjamessut (nyt myös Viini & Hyvä elämä ja Musiikki) se yksi päivää ei todellakaan riitä mihinkään. Usko jo. 
• Ainakin lauantaina porukkaa oli mielettömän paljon. Kahta henkeä suuremmissa joukkueissa ympäriinsä liikkuminen on melko tuhoontuomittu yritys, ainakin jos messuhumussa ei kulje laput silmillä päättäväisesti kohteesta A päämäärään B. 
• Vesipullo olisi kannattanut hankkia jo ennen kuin jano iski, nimimerkillä jälkikäteen jomotusta nestehukasta.
• Treenaa käsien ja hartioiden lihaksia niin, että jaksat kantaa painavia kirjakasseja koko päivän
• Koska et kuitenkaan ole treenannut tarpeeksi, varaa seuraavaksi päiväksi Mobilatia/IcePoweria tai vastaavaa. Hartiat kiittävät.
• Koroista pitäville suosittelen (muuallekin kuin messupäiviin) korkokenkiin sopivia geelipohjallisia. Olipa outoa kun illalla päkiät eivät huutaneetkaan hoosiannaa, vaikka jalat kannattelivat koko päivän oman painon lisäksi myös niitä kirjakasseja.

e-kirja - vielä kerran.

Toissa perjantain (2.9.2011) Tekniikka & Talous -lehdessä oli erittäin mielenkiintoinen juttu Suomen e-kirjabisneksestä. Ja tarkoitan mielenkiintoista nyt vähän ällistyttävällä ja harmittavalla tavalla. Tiesittekö esimerkiksi, että "Parhaimpia e-kirjoja on ladattu kymmeniä, yli sadan pääsee vielä harva"? Tämä lausunto tuli WSOY:n e-kirjoista vastaavan tuottajan Liisa Risteen suusta. Niin, ja WSOY on kuulemma Suomen ykkönen sähkökirjoissa. Ainakin minä luulin kuulevani paljon, paljon parempia lukuja, mutta toisaalta en ole yllättynyt. Riste lisää vielä, että e-kirja pyritään tekemään kaikista uutuuksista, ja vanhempaa tuotantoakin tullaan käymään harkiten läpi. Ja e-kirja lähtee kuulemma kunnolla liikkeelle tänä syksynä. 

Ai ihanko totta? Ihan kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin... Tulossa on ja silleen... Tiedättekö, e-kirja ei lähde liikkeelle ennen kuin....

... rumpujen pärinää...


...suomenkielisten e-kirjojen hinta laskee, ja rajusti. Ei tässä enää ole kyse vain tarjonnan rajallisuudesta tai lukulaitteiden puutteesta. 


Tästä sähkökirja-asiasta on jankattu jo vaikka kuinka pitkään. Minäkin olen jauhanut siitä jo useaan otteeseen. 

Ollakseni ennustukseni kanssa tarpeeksi selvä, sama vielä kerran: Milloinkohan kustantajat ymmärtävät, että e-kirja ei oikeasti lähde liikkeelle ennen kuin sen hinta on korkeintaan alle puolet suomalaisten, erittäin korkealle hinnoiteltujen uutuuksien hinnasta? Ihan sama mikä se alv-prosentti on! Minä olen kuluttaja, ei minua kiinnosta! Kaiken lisäksi tiedän, että e-kirjalla säästetään tuotanto- ja logistiikkakuluissa, ja painos tuskin loppuu kesken. 

Ja muuten, ihan sama miten paljon tai vähän niitä lukulaitteita on, ei e-kirja laajene massojen jutuksi ennen kuin hinta koetaan siedettäväksi. Tekniikan & Talouden jutussa vedottiin myös kuluttajien uskallukseen käyttää lukulaitteita, mutta tätä pitäisin osittain jo kuluttajien rajuna aliarvioimisena. Mutta niin, eihän niitä lukulaitteita kukaan osta jos kokee, että ei ole varaa ostaa niihin luettavaa. Ilmeisesti on vaan älyttömän kivaa jättää uudet hinnoittelulaskelmat tekemättä ja laittaa hinta vaan suunnilleen samaksi kuin fyysiselläkin uutuusteoksella. Ei sillä niin väliä, vaikka pokkareita saisi tästä kolmasosahintaan.

Tiedän, tämä alkaa mennä puoleltani ylimieliseksi näsäviisasteluksi, mutta yksi vinkki kirjoja hinnoitteleville: Tiedättekö, että eri kirjat voivat olla substituuttihyödykkeitä keskenään ja ne ovat aika usein myös heräteostoksia? Avaan tätä siis vielä vähän: Kuluttaja ei aina mene kauppaan/nettiin/kirjastoon hakemaan yhtä ja tiettyä kirjaa, vaan voisi arpoa valintaansa vaikka Henning Mankelin ja Jo Nesbon välillä sen mukaan, kumpi kirja maksaa vähemmän (ja joo, jos niitä myydään jossain ABC:n hyllyllä, niin aika moni arpookin). Siis ihan sama juttu kuin perinteisessä margariini ja voi -vertauksessa: Jos ei sekoiteta nykyisiä ruokalahkoja tähän, niin aika moni ihminen ostaa voita, jos margariini on kaupasta loppu. Aika usein ainakin minä olen tehnyt kirjakaupoissa (fyysisissä, Amazonissa, Adlibriksessä, Bookplussassa) heräteostoksia, ja kyllä, hinta on ollut niissä aika usein vaikuttavana tekijänä. Tai siis oikeastaan aina. 

Kustantamot, mitä te oikein pelkäätte? Miksi te ette voi edes kokeilla myydä jotain semivarmaa menestyjää kohtuuhintaan, vaikka 12 eurolla per sähkökirja? Jos latausmäärät tosiaan ovat joitain kymmeniä, niin tappiot eivät kyllä tule olemaan kovin suuria. Ja ainakin minä voin luvata, että en vaihda minkään uuden kovakantisen 32 euron kirjan ostamista - en nimittäin osta niin kalliita kirjoja muutenkaan - 12 euron sähkökirjaan. Voisin kuitenkin ostaa vähän, tai oikeastaan paljon, enemmän uutuuksia jos voisin tehdä sen helposti kotoa ja ilman että koen tulleeni samalla ryöstetyksi. 

Joten hei, olkaa nyt edes joku rohkea ja avatkaa peli. Älkää vain taivastelko sitä, että Amazonin e-kirjojen myynti on ylittänyt pokkarien ja kovakantisten yhteenlasketun myynnin. Ei ne angolamerikkalaiset nyt niiiiiiin paljon edistyneempiä tekniikan käyttäjiä muuten ole.. Sähkökirjoissa on iso osa tulevaisuuden kirjabisnestä, mutta turha sen alkua on todella erikoisella hinnoittelutaktiikalla vetkuttaa. Tai jos vetkutatte, minä valitsen jatkossakin matkalukemiseksi sen alle kympin pokkarin ja odotan rauhassa että uutuudet pääsevät pehmeämpiin kansiin. 

Lopuksi vähän yllättäen vielä kehuja: Otava haluaa laajentaa kirjakerhoidean e-kirjoihin. Luekirja -palvelu on eräänlainen kirjojen Spotify: 20 euron kuukausimaksulla voi lukea kolme kirjaa. Palvelu löytyy täältä. Otava, taptap! Vielä kun joku saisi lopulta neuvoteltua useamman kustantamon samaan diiliin... Mahtaakohan palvelu toimia myös Suomen ulkopuolelle? Viimeksi törmäsin omituisiin käyttöoikeusrajoituksiin, kun yritin tilata e-kirjaa amazon.co.uk:sta. Ei onnistunut, piti tilata amazon.com:sta... 

"Into rakentaa asenteellista Amazonia"

Huomenta!

Kirjoitin sähkökirjoista ja niiden ongelmista saatuani iPadin joululahjaksi täällä. Törmäsin eilisessä Markkinointi & Mainonta -lehdessä tähän bloggaukseenkin lainattuun otsikkoon.

"Yhteiskunnallisesti suuntautunut Into Kustannus suunnittelee Into-ebooks.com -verkkopalvelustaan globaalia pienkustantamojen sähkökirjakauppaa." Vaihtoehtoja jäykkien kirjakauppojen formaattisidotuille e-kirjoille alkaa siis pikkuhiljaa löytyä!

Kirjat näyttävät pikavilkaisulla olevan englanninkielisiä, mutta koottuja pienkustantamoista ympäri maailmaa. Kustantamo käyttää vapaan koodin ePub -formaattia. Sivuilta löytyy myös ilmaisia yhteiskunnallisia julkaisuja.

Seuraan tämän kustantamon kehittymistä mielenkiinnolla.

PS. Jos täällä surffaa joku muukin iPadin omistaja, niin Olivia mainostaa tarjoavansa ilmaisen koostelehden Apps Storessa.

Pukinkontista paljastunutta: iPad eli minun porttini e-kirjoihin

Ei,

meillä ei tosiaankaan yleensä harrasteta näin suureellisia lahjoja. Ilmeisesti olen kuitenkin ollut ihan superkiltti 2010, kun lahjapaketista paljastui mukava laatikko.

Meidän hieman Appleen vinksahtaneessa perheessä (ennestään neljä iPodia ja kesällä vanha pöytäkone muuttui valmistumisten kunniaksi kahdeksi omenaläppäriksi. IPhonea ei kuitenkaan ole kummallakaan)  keskusteltiin tai siis argumentoitiin äänekkäästi koko syksy iPadin puolesta ja vastaan. Mies ei voinut ymmärtää mitä sillä tehdään, minä kerroin viikottain mitä kaikkea hienoa sillä voisi tehdä jos sellainen olisi. Syksyn matkallakin vehjettä pääsi ronkkimaan useamman kerran. Myönnettäköön, että myös tämä video teki minuun aika suuren vaikutuksen. Olisin siis halunnut vain vähän henkistä tukea aikeelleni ostaa ei-ehkä-niin-tarpeellinen (mutta sitäkin hauskempi) vempele, mutta asiahan kääntyikin nyt minun kannaltani paljon paremmin päin :).

IPadhän ei ole varsinaisesti (vain) e-kirjojen lukulaite, vaan aina valmis nettilauta. Itseäni se viehätti kuitenkin erityisen paljon myö lukuominaisuuksien takia. Jouluaaton jälkeen alkoikin suuri seikkailu e-kirjojen maailmaan, ja kuten monessa blogissa on jo aiemmin kerrottu, tilanne on vähintäänkin sekava.

Itse olen lataillut iPadin iBook-kansioon (kyllä, sen saa näyttämään kirjahyllyltä) lähinnä Project Gutenbergin ilmaisia e-kirjoja. Ko. sivuilta löytyy siis digitalisoituina kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet. Englanninkielistä valikoimaa on todella runsaasti, suomenkielistä niukasti, suomeksi olen ladannut vain Minna Canthin Työmiehen vaimon. Lataamalla kirjan kuin kirjan EPUB muodossa se solahtaa yhdellä klikkauksella suoraan iBook-ohjelmaan, jossa se on... No, "ihan oikeana" kirjana. Kirjaan voi tehdä muistiinpanoja, vieraita sanoja voi katsoa sanastosta, kirjan väliin voi laittaa kirjanmerkin ja niin edelleen. Ja sivutkin kääntyvät hienosti ja tietysti juuri sillä nopeudella kuin niitä kääntää :).

Tätä menoa siis olen muutamassa vuodessa lukenut kaikki maailman suuret vanhat klassikot (tai ainakin ladannut ne luettaviksi). Epämääräisen surffailun seurauksena nimittäin olen valmis vahvistamaan muualla jo muutaman kerran todetun tilanteen: Suomalaisten e-kirjojen tilanne on surkea. Ainakin ostajan kannalta pahimmat ongelmat ovat hinta ja saatavuus.

1. Hinta. Tästä on maristu ennenkin. Anteeksi, mutta minä en osta uusia 27 euroa maksavia kirjoja edes paperisena. Miksi ihmeessä ostaisin sitten sellaisen sähköisenä? E-kirjoilla ei ole jälleenmyynti- eikä edes lahjoitusarvoa. Kalliilla rahalla ostettua e-kirjaa ei voi antaa äidille, veljelle eikä kaverille eteenpäin luettavaksi. Ok, se alv ja alv, mutta tuota krhm öh, alan kustannurakennetta sen kummemmin tuntematta, kyllähän pokkareitakin myydään alle kympillä. E-kirjoissa varasto- jakelu- ja materiaalikulut ovat olemattomat (ymmärrän toki että nämä ovat vain pieni osa kirjan hintaa), joten eikö sen nyt pitäisi kuitenkin jotenkin kompensoida sitä alv:akin? 

Jos halvempia kirjoja ei tule kaupan, ei e-kirjojen lukulaitteita osteta, ja ei sitten osteta kalliimpiakaan e-kirjoja. 

2. Saatavuus. Tämä on kyllä naurettavaa ja mielestäni aika paradoksaalistakin. Adlibriksen etusivulta löytyi sentään kätevästi linkki e-kirjoihin. Sivulla esitetään yksi kirja ja käsketään käyttämään hakutoimintoa. Etsin kirjoja sanoilla oksanen, rimminen ja kyrö ja luovutin. Mitenköhän niitä kirjoja olisi tarkoitus löytää?

Suomalainen Kirjakauppakin voisi vähän ryhdistäytyä ja laittaa edes linkin e-kirjakauppaan vaikka siihen mp3 -kirjojen lataamon alle (ok, banneri on isolla ylhäällä, mutta silti). Kun e-kirjat löysi, niin no, olihan niitä, joitakin. Heräsi kuitenkin kysymys, että kenen tehtäväksi e-kirjasivut on annettu räpeltää kasaan, kun jokaisen kirjan kohdalla lukee "julkaisu päivämäärä". Myös ohjeet olivat hengästyttävää luettavaa. Ilmeisesti kirja pitäisi ensin ladata tietokoneelle ja sen voisi siirtää siitä iPadiin. Tätä kuitenkin täydennettiin ei kovin rohkaisevalla "Jatkokehittelyjen jälkeen e-kirjakaupastamme voit ostaa kirjoja suoraan myös Applen tuotteisiin, kuten iPhoneen tai iPadille." Kiva. Ja ei kiitos. Haluan kirjan, en mitään tietotekniikan abö-iltaa.

Akateeminen on päässyt jo vähän pidemmälle. Täältä löytyi kuvitetut ohjeet kirjan siirtämisestä suoraan iPadiin. Akateemisella näytti olevan myös tarjous: -20 % kanta-asiakkaille yhden e-kirjan ostamisesta ja -30 % kahden e-kirjan ostamisesta. Tuo kuulostaa jo reilummalta. 

Tämän enempää minulla ei sitten olekaan marisemista!

Innostuin lataamaan Lukupiiri-blogissa joulukuussa luetun Saiturin joulun -ilmaisversiona tietenkin- ja sitä oli mukava lukea myös pimeässä autossa matkustaessa. Näyttö on kirkas, mutta ainakaan minä en ole siitä vielä häiriintynyt. Akkukin on kestävä, koska padia ei ole tarvinnut vielä ladata kertaakaan. 


Kirjastossa käyminen ei siis vielä lopu mutta matkoille (ei tosin rannalle) tämä laite lähtee taatusti mukaan. Kirjoittaminen on tietysti paljon hitaampaa kuin tavallisella näppiksellä, mutta surffailut padilla hoitaa helposti ja blogeja lukee oikein ilokseen samalla kun röhnöttää sohvalla missä asennossa vaan haluaa. 


Keskustelua e-kirjoista on vilahdellut monessakin blogissa, mutta onko jollain antaa nyt jotain erityisen hyviä e-kirjavinkkejä? Kiinnostaako e-kirja muita, uskotteko ostavanne jonkun lukulaitteen esimerkiksi seuraavan vuoden aikana?