Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tervetuloa meille - ja näin hankit asunnon Berliinistä

Tervetuloa meille! Useampi kaverini toivoi parempia kuvia asunnostamme, jonka esittelin aiemmin tässä kunnossa:

Tilanne 7.8.2013
Eilen pidettiin viralliset tuparit, joten ajankohta virtuaaliesittelyllekin on nyt sopiva (suomeksi: asunto oli kerrankin siivottuna valoisaan aikaan niin, että ehdin ottaa siitä kuvat).

Kerron samalla siitä, millainen prosessi asunnon löytäminen Berliinistä meille oli.

Makuuhuone. Kirjahyllyjä ei ole tullut hankittua, koska kirjojahan on kätevä säilyttää myös erilaisissa kasoissa lattialla. Päiväpeiton olen todennut oikeastaan yliarvostetuksi tekstiiliksi. Miksi sitä oikeastaan käytetään? Sehän on vain yksi tavara lisää tuulettaa ja ennen kaikkea muuttaa. Huomaa myös patterisa oleva lukija, joka käydään tarkistamassa kerran vuodessa.
Ihan ensiksi haluan tappaa legendan Berliinin halvoista asunnoista. Edes idässä. Tai varsinkaan idässä. 

Edullisia asuntoja voi toki vielä löytää lähiöistä, mutta henkisesti vain määräaikaisesti täällä asuvana on tietysti mukavampi nauttia ydinkeskustan tunnelmasta. Lähiöt täällä näyttävät siltä kuin, noh, lähiöt missä tahansa. 

Unohda puoli-ilmaiset vuokrat


Luin tänä kesänäkin suomalaisissa lehdissä Berliini-juttuja joissa mainittiin asumisen olevan halpaa, "kaksio ydinkeskustassa 500 e kk". Näihin väärinymmärryksiin on yleensä kaksi syytä. Juttua tehnyt toimittaja on saattanut katsoa tietyn alueen senhetkistä keskimääräistä vuokratasoa. Tämä tarkoittaa, että vuokratasossa ovat mukana myös kaikki esimerkiksi 20 (tai edes viisi) vuotta sitten tehdyt vuokrasopimukset, joiden vuosittaista vuorkahintaa on saanut kohottaa vain minmaaisen pienen prosenttimäärän per vuosi, ja tämän takia keskimäärinen vuokrataso näyttää edulliselta, vaikka se tällä hetkellä vuokrasopimusta solmiville olisi kuinka korkea. Hetkellinen markkinahinta ei siis määrää täällä jonkun alueen vuokratasoa ihan samalla tavalla kuin vaikka Suomessa. Toinen syy on saksalainen tapa ilmoittaa kylmä- ja lämmin vuokra erikseen (Kaltmiete und Warmmiete). Kylmä vuokra on vuokrahinta, joka sisältää vain itse asunnon vuokran. Vuokralaisen on kuitenkin aina pakko maksaa lämmin vuokra, joka sisältää myös asunnon lämmityksen, jätehuollon yms. Kylmässä ja lämpimässä vuokrassa on yleensä noin 100-200 euron ero. 

Näkymä olohuoneeseen. Näyttää tyhjältä, mutta olen alkanut arvostaa tyhjää tilaa todella paljon. Siivoaminen on melkein juhlaa!
Silti: Kyllä Berliinistä saa samalla rahalla paljon kivemman asunnon kuin Helsingistä (mutta: palkkataso on täällä matalampi ja palkasta ja verojen ja sairasvakuutuksen jälkeen paljon vähemmän käteen kuin Suomessa). 

Vuokra-asunnon hankkiminen Berliinissä on aivan oma taiteenlajinsa. Jälkikäteen katsottuna se on sujunut meiltä todella helposti, vaikka asunnon etsimisen hetkellä homma on tuntunut aina järjettömän isolta. 

Vuosi sitten saimme ensimmäisen Berliini-asuntomme ihan vain hyvällä tuurilla. Olin kommentoinut yhtä Berliini-aiheista blogia pitävän suomalaistytön blogiin kiitokset hänen asunnonhakuvinkeistään, ja kommenttini nähnyt suomalaismies otti minuun yhteyttä ja tarjosi asuntoaan lyhytaikaiselle vuokralle. 


Kiitin tarjouksesta ja kerroin lähteväni Berliiniin pian allekirjoittamaan työsopimustani ja etsimään asuntoa. Kävin samalla katsomassa suomalaisasuntoa ja totesin, että se olisi meille oikein hyvä paikka, jos emme saisi pitkäaikaisempaa asuntoa heti elokuun alusta lähtien.


Asunnossa on kaksi sisäänkäyntiä jonkin lakipykälän takia. Pari kaveria teki tupareihin näyttävämmän sisääntulon ruokapöydän takana olevan oven kautta. Ruotsalainen kaverini paljasti myöhemmin, että meinasi jo hetken möläyttää suomalaisen tavan järjestellä huonekalut olevan todella omituinen.


Luin teoriaa berliiniläisestä asunnonvuokrauksesta mahdollisimman paljon jo ennen matkaa. Tajusin, että homma ei välttämättä olisi ihan helppo: Toistaiseksi voimassa olevaan vuokrasopimukseen vaadittaisiin yleensä Schufa, eli paikalliset luottotiedot, joita minulle ei tietenkään ulkomaalaisena vielä ollut. Tämä karsi noin 95% kaikista mahdollisista asunnoista ulottumattomiimme. 

Mutu-tuntumalla suurin osa sinkkuihmisistä asuu täällä yhteisasunnoissa, ei yksiöissä kuten Suomessa. Asunnonhakuprojekti on näissä tapauksissa vähän erilainen. Schufaa ei yleensä vaadita, mutta haastatteluja voi olla monen monta kierrosta, kun kanssa-asujat yrittävät selvittää oletko sinä juuri se oikea henkilö heidän jaettuun asuntoonsa. 

Vieras totesi eilen, että sohvaltamme on näkymä vähän kummallisesti valkoiseen paljaaseen seinään. Syynä on videotykki.

Ensimmäiseksis vuodeksi päätin keskittyä kalustettuihin, alivuokrattaviin asuntoihin. Niitä löytää mm. Zwischenmiete- ja Studenten-WG -sivustoilta. Jälkimmäisen käyttämiseksi ei tarvitse olla opiskelija ja sieltä löytyy myös muita kuin soluasuntoja. 

"En ole turisti, ihan vaan kaveri"

Kävin Berliinin-viikkoni aikana katsomassa noin kymmentä asuntoa. Olin vuokrannut asunnon myös tuoksi viikoksi Zwischenmiete -sivuston kautta. Asuin Prenzlauer Bergissä Mallorcalle lomailemaan lähteneen näyttelijän luona, jonka huomasin hänen kirjahyllystään päätellen tehneen työkseen paljon myös kirjojen lukemista äänikirjoiksi. 

Berliiniläinen (vähän kielletty) tapa vuokrata omaa asuntoa loman ajaksi tuntemattomille tuntui ja tuntuu minusta vieläkin vähän hassulta: Asuntonsa minulle vuokrannut henkilö ei tiennyt minusta muuta kuin mitä puhelinkeskustelussa kerroin, en nähnyt häntä kertaakaan (hain avaimen hänen ystävänsä luota ja maksoin samalla viikon vuokran käteiselle) ja lähtiessäni jätin avaimen asuntoon sisälle. Kaikki meni kuitenkin oikein hyvin, tosin olin saanut ohjeen, että jos joku kysyisi minulta rappukäytävässä kuka olen, minun olisi parempi esittäytyä vuokranantajani ystävänä eikä tältä asunnon vuokranneena turistina.


Soitto, näyttö, soitto, näyttö...

Mutta siitä varsinaisesta asunnonetsinnästä: Soittelin ja lähetin sähöpostia viikon aikana useammasta kymmenestä asunnosta ja kävin katsomassa ehkä seitsemää tai kymmentä. Viikon alussa en ollut vielä varma missä päin kaupunkia haluaisin asua, mutta viikon aikana Prenzlauer Berg hurmasi minut niin, että todella koomista kyllä, sekä Berilinin toinen että tämä nykyinen eli kolmas asuntomme on vain korttelin päässä asunnonetsintäaikaisesta väliaikaisasunnostani - ja täsmälleen toisen ja kolmannen asunnon välissä. 

Näin kuitenkin viikon aikana kaikenlaista: Kadulla juoksevia rottia, viidennen kerroksen asunnon, jota olisi pitänyt lämmittää hiilillä ja josta puuttui kunnollinen jääkaappi, Alexanderplatzin lähellä olevan jättimäisen kerrostalon, josta oli komeat näkymät mutta pintaremontti vielä täysin kesken ja jossa oli poltettu sisällä, pienen kattohuoneiston jonka lattia oli kulunut melkein puhki ja toisen aivan ihanan kattohuoneiston kaari-ikkunalla jota en silloin todella suureksi pettymyksekseni kuitenkaan saanut. Monta muuta asuntoa olisin kyllä saanut, johon kiltti habitukseni ja mukana ollut työsopimus varmasti vaikuttivat. Asuntoa, johon syyskuussa loppujen lopuksi muutimme, kävin katsomassa vasta matkani toiseksi viimeisenä päivänä. Vuokrasopimus tehtiin ja vuokratakuu siirrettiin tililtä toiselle samana aamuna, kun lensin Suomeen.Vuokrasopimus alkaisi vasta syyskuussa, joten suomalaisasunto Friedrichsheinissa tuli enemmän kuin tarpeeseen elokuuksi. Alue oli aivan ihana ja viihdyin myös tuolla alueella ja asunossa mainiosti. 

Väliaikaisasunnoista omaan asuntoon

Tänä kesänä asunnon etsiminen oli taas vähän erilainen projekti. Vuokrasopimustamme asunto numero kahteen oli pidennetty jo muutaman kerran, ja puhetta vielä ainakin yhdesä lisäpidennyksestä oli, mutta vuokranantajamme työasiat järjestyivätkin niin, että hän palasi Berliiniin ja tarvitse asuntoa itse. 

Me päätimme etsiä vuokra-asunnon, jossa voisimme asua niin kauan kuin haluaisimme. Tällä kertaa meillä oli kaksi kriteeriä: emme halunnee maksaa täällä vuokra-asunnoista usein pyydettävää välityspalkkiota (Provision) joka on yleensä 2,38 kertaa kuukauden "kylmävuokran" verran ja asunnossa olisi oltava keittiö. Jälkimmäinen johtuu siitä, että vuokra-asunnoissa ei täällä pääsääntöisesti ole edes liettä keittiönkaapeista, jääkaapista tai tiskikoneesta puhumattakaan. Yleensä vuokralaiset hankkivat, kuljettavat ja asennuttavat ne itse, ja sama kuvio toistuu tietenkin käänteisessä järjestyksessä asunnosta pois muutettaessa. Berliinin valtava vuokratarjonta supistui kohdallamme johonkin noin 10-20 % kokonaisuudesta. 

Yksi kiva asunto meillä jäi välistä puuttuvien paperien (
lausunto edelliseltä vuokranantajalta siitä, että kaikki vuokrat on maksettu, todistus luottotiedoista, kolmen edellisen kuukauden palkkakuitit ja passikopiot)  ja liian aikaisen vuokrakauden alun takia, muutaman hyläsimme näytössä käytyämme itse, mutta jo viikon sisällä asunnon etsimisen aloittamisesta löysimme nykyisen asuntomme. Pyysin näyttöä parin tunnin sisällä siitä kun asunto oli tullut nettiin, kävimme katsomässä tätä seuraavana päivänä ja kerroimme halauvamme asunnon - vaikka sitten kuukausi edellisen asuntomme kanssa päällekkäin. 

Kirjalliseen hakemukseen ja liitteisiin panostimme oikein huolella. Toimitimme vaadittujen virallisten asiakirjojen lisäksi jopa pienois-CV:n josta selvisivät mm. koulutus, työhistoria ja harrastukset. Olimme saaneet vinkin vapaamuotoisen CV:n laatimisesta saksalaiselta tuttavaltamme, ja koska asuntoa välittänyt isännöitsijä korosta haluavansa löytää "asuntoon ja taloon sopivat vuokralaiset" halusimme tehdä kaikkemme silläkin saralla. 

Kun kuulimme asunnon olevan meidän, melkein 20 sivua pitkä vuokrasopimus käytiin isännöitsijän kanssa läpi. Aikaa kului tasan tunti. Asuntoa luovutettaessa käytiin läpi kodinkoneiden merkit, mallit, asunnon varustetaso jne. 

Tämäkin vuokra-asunto on todella paljas verrattuna Suomen asuntoihimme. Olemme joutuneet hankkimaan niin vaatekaapit kuin kaiken säilytys- tai laskutilan kylpyhuoneeseen itse.

Asuntoasia tuntuu siis olevan kulttuurieroja täynnä. Vaikka jotkut asiat maiden välillä ovat vain erilaisia, on minun sanottava, että arvostan Suomen asunnonvuokrauskulttuuria valmiine keittiöineen ja upotettuine kaapistoineen yhä Saksan paljaita seiniä enemmän.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Desperate in Dubai - Dubain täydelliset naiset

Tästä kirjasta olisin voinut blogata jo paljo, paljon aikaisemmin, hupsis! Luin Desperate in Dubain teemaan sopivasti huhtikuussa Persianlahdella risteillessä. Jo kirjan katsominen saa minut haistamaan uima-altaalla käyttämäni aurinkorasvan ja tuntemaan porottavan auringon. Leppoisista lukuolosuhteista huolimatta tämä chick lit -teos sai minut katsomaan ympäristöäni ihan uusin silmin.

Kirjan nimi: Desperate in Dubai  
Kirjoittaja: Ameera Al Hakawati (Peitenimi) 
Julkaistu: 2011 
Sivuja: 551 
Mistä minulle: Dubain Kinokuniya -kirjakauppa


Jos olet matkalla Dubaissa, asut Dubaissa tai olet joskus käynyt siellä, lue Desperate in Dubai!

Kirja perustuu samannimiseen blogiin

Salanimellä Ameera Al Hakawati kirjoittava nainen onnistuu tunkemaan yhteen kirjaan 
erilaiset Dubaissa asuvat vähänkään länsimaista elämää viettävät naistyypit. Leila metsästää aviomiestä, Sugar pakenee ongelmiaan, Lady Luxella on kaikkea paitsi onnea ja oikeaa vapautta, Nadia tasapainoilee parisuhteensa kanssa. Kaikki naiset ovat yllättävän syvällisesti kuvattuja ja sympaattisia.

Kirjan parasta antia ei kuitenkaan ollut sen henkilösuhteet tai juoni, mikä sekin oli yllättävän värikäs, vaan kaikenlainen tapahtumien sekaan sijoitettu pieni knoppitieto. Tiesitkö Arabiemiraattien yhteiskunnan sanattomasta arvojärjestyksestä? Siitä, millaista elämää monet dubailaiset Lontoossa viettävät? Entä autojen rekisterilaattojen merkityksestä? Siitä, miten paikalliset tutustuvat elämänkumppaneihinsa ja miten he viettävät iltaa? Kaikki ei tietenkään ole aivan totta, mutta kivan lisävivahteen kirjaan tuo se, että se itse asiassa oli jonkin aikaa Dubaissa kiellettyjen kirjojen listalla

Kirja oli puhdas heräteostos, mutta harvaan kirjaan olen sijoittanut dirhameita näin fiksusti! 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Piti tulla kirja ja elokuva, tuli vain kirja - City of Bones

Tästä piti tulla postaus, jossa kerron innoissani kirjasta ja siihen pohjautuvasta elokuvasta. Tällainen kuvitelma mielessäni luin kirjaa vielä kuukausi sitten, kunnes huomasin, että ei oikeastaan huvita. Lukea City of Bonesia siis. Eikä ekhä sittenkään maksaa yli kymppiä elokuvasta, jonne miehen houkutteleminen seuraksi olisi luultavasti vain mahdottoman hankalaa. Näin sitäkin huolimatta, että ehdin intoilemaan elokuvasta mielessäni siitä saakka, kun näin sen ensimmäsien trailerin jossain toisessa elokuvassa yli puoli vuotta sitten. Tällä kertaa kirja siis pilasi elokuvakokemukseni - en antanut sille edes tilaisuutta.

Luettu-luettu-luettu-luettu(huh!)-kesken-kesken

Kirjan nimi: City of Bones  Kirjoittaja: Cassandra Clare Julkaistu: 2007 Sivuja: 442 Mistä minulle: Dubai, Kinokuniya Bookstore

City of Bones on yhä vahvasti porskuttavaa nuorten aikuisten paranormaalit romanssit -genrekirjallisuutta. Tällä kertaa seikkaillaan New Yorkissa demoneita metsästämässä. 

Keskipisteenä on hieman höpsähtäneeltä vaikuttavan äitinsä kanssa asuva teini-ikäinen tyttö Clary Fray. Clary on onnistunut houkuttelemaan nörtin kaveripoikabestiksensä klubille, kun hämmentävä näky muuttaa Claryn käsityksen maailmasta. Hän näkee hahmoja ja tapahtumia, joita muut eivät näe. Clary on astunut demoninmetsästäjien maailmaan vampyyrien ja ihmissusien keskelle.

City of Bones on outo twisti Harry Potteria, Twilightia ja Buffy vampyyrintappajaa (viimeinen on arvaus, koska en ole koskaan nähnyt yhtään jaksoa ko. sarjasta). Tahkosin kirjaa pieninä, oikeastaan hyvin pieninä ja katkonaisina palasina huhtikuusta alkaen. Vaikka pidän niin ihmissusista, vampyyreista, New Yorkista kuin paranormaaleista rakkaustarinoista, kirjoissa siis, tuntui, että tämän kirjan menestysreseptistä jäi nyt vain puuttumaan jotain. 

Heräsin jopa miettimään, olenko tullut jo niin vanhaksi, että olen liukumassa young adult -genrestä "oikeiden aikuisten" realistisempaan lukumaailmaan. Raskas ajatus, sillä innostuin tämän tyylisuunnan vanavedessä lukemisesta uudestaan. 27 ikävuotta eivät tule vain keskenään. Haaveilen itse asiassa tälläkin hetkellä John Irvingin tai jonkin muun Keltaiseen kirjastoon kuuluvan kohtuullisen korkeakirjallisen teoksen lukemisesta, mutta eihän minulla taida olla mitään siihen viittaavaakaan suomeksi. 

Taidan siis pian palata Murakamin pariin. Sitä ennen saatte luultavasti faktaproosaa The Power of Habitin muodossa, ihmettelyjäni Totuus taivaasta -nimisestä kirjasta ja blogihistorian pisimpään roikkuneen postauksen positiivisesti yllättäneestä Desperate in Dubai -kirjasta.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Berliiniä edistyneille - kootut vinkit perusnähtävyydet nähneille

Berliinitunnelmointi on taas hetken tauon jälkeen täällä, nyt vaihteeksi sunnuntaina! Tänään meidän oli tarkoitus suunnata muutaman tunnin matkan päähän "Saksien Sveitsiin",  mutta sateinen keli kirjaimellisesti vesitti suunnitelmat, heh. Sen sijaan päätin viimein kirjoittaa ylös osan vuoden aikana kertyneistä Berliini-vinkeistä. Kas tässä, olkaa hyvät!

Berliini on yksi suomalaisten suosikkikohteista viikonloppumatkalle - eikä ihme, kun etäisyys on lentämällä vaivaiset 2 tuntia, hintataso on useimmille suomalaista palkkaa saaville naurettavan halpa ja kaikki toimii mannereurooppalaiseen tyyliin. Niin ja taisin unohtaa mainita - tekeminen ei todellakaan lopu kesken! 

Berliinissä kannattaa katsastaa TV-tornin lisäksi pari muutakin juttua.

Viikonloppumatkaajien unelmakohteessa asuminen on onnekseni avittanut ystävien vierailulle saamista (jännä, Lappeenrantaan niitä oli paljon vaikeampi houkutella). Kavereiden visiitit ovat yleensä pitkiä viikonloppuja. Vaikka moni on lukenut matkaoppaita ahkerasti jo etukäteen, runsaudenpula voi vaikeuttaa matkan suunnittelua. Koska omat työpäivämme ovat pitkiä, olemme kehottaneet vieraitamme yleensä käymään perinteisillä turistinähtävyyksillä arkipäivisin ilman meitä.

Vinkkejä perusnähtävyyksiin löytyy mm. Wikitravel Berliinistä ja Rantapallon bloggaajille järjestämästä Berliini-kilpailusta. Oma suosikkini matkaoppaista on Mondon Berliini-opas (saa edullisesti myös iPadiin!) vaikka jotkin kommentit tuntuvat oman paikallistumisen takia jo vähän hassuilta. 

Perusnähtävyyksien lisäksi olemme vinkanneet toista kertaa kaupungissa käyville tai täällä vähän pidempään viipyville ystävillemme muunmuassa kohta listattuja kohteita. Syömässä käydään iltaisin aina yhdessä.

Kiertokävelyitä ja vierailukohteita

Olen innostunut viime vuosina kaikenlaisista ohjatuista kiertokävelyistä kaupunkimatkoilla. Vaikka kohteesta lukisikin vähän etukäteen, ainakaan minä en yleensä yhdeltä lukemalta muista paikkojen historiaa ja merkitystä kovin hyvin. Varsinkin Berliinin kaltaisessa jättimäisessä kaupungissa, jota sen värikäs historia leimaa edelleen vahvasti, historian haltuunotto kannattaa. 

Sandemans New Europe Berlin free tour.  Tämä kierros raapaisee kevyesti kaupungin historiaa vähän joka kantilta, joten se on hyvä ensimmäiseksi kierrokseksi ja sillä saa yleiskuvan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Muistathan, että ilmaisia kierroksia ei ole, eli opasta tipataan lopuksi. Olen tehnyt kierroksen kahdesti ja oppaat olivat molemmilla kerroilla todella hyviä. Katso lähtöajat ja varaamiskäytännöt linkistä. 

Alternativ Berlin free tour. Nimen mukaisesti vaihtoehtoberliiniä. Reitti ja juttujen sisältö vaikuttavat vaihtelevan ryhmän koon ja vetäjän omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, mutta luultavasti opit graffitien ja katutaiteen perusteet ja kuulet vetäjän mielipiteen Berliinin kehityksestä. Ehdottoman mielenkiintoinen kierros. Tämäkin toimii tippiperiaatteella. 

Alternativ Berlin tour opetti katsomaan katutaidetta uusin silmin.


Berliner Unterwelten. Taas hyppäys kaupungin historiaan, tällä kertaa maan alla. Voit päästä tutustumaan esimerksiki toisen maailmansodan aikaiseen väestösuojaan. Kierroksia niin englanniksi kuin saksaksikin, täälläkin oppaamme oli loistava. Hinta edullinen, 10 €/henki. 

Stasi-vankila. Tutustu vähän ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevaan vankilaan, jossa väärin ajattelevia ihmisiä on kuulusteltu, rangaistu ja yritetty aivopestä kelpo kansalaisiksi. Hyvällä tuurilla pääset vankina olleen henkilön kierrokselle. Kierros itsessään ei ole järkyttävä mutta pistää ajattelemaan. Ehdoton suositus. 

Teufelsberg. Kukkula, joka rakennettu toisen maailmansodan jätteistä, jonka päällä on toiminut mm. NSA:n (ne sitten ehtivät kaikkialle) kuunteluasema kylmän sodan aikaan. Lue myös wikipedia-artikkeli. Huom, pääsy alueelle vain opastetuilla kierroksilla.



Story of Berlin. Uusi, interaktiivinen museo jossa Berliinin historia tulee tutusi. En ole käynyt itse, mutta pari viikkoa sitten käyneet vieraat suosittelivat tätä joten se on nyt omallakin käyntilistalla.

Potsdam. Kaipaatko Wien- tai Sveitsi-tyylistä eleganssia? Suuntaa päiväks Potsdamiin! Kaupunki on vain 30 minuutin junamatkan päässä Alexanderplatzilta. Tutustu Sanssouci -linnaan ja nauti hektisen Berliinin jälkeen pikkukaupungin uneliaasta ilmapiiristä. 

Sanssoucin linna on minulle tuttu vasta ulkopuolelta, ensi kerralla sisään saakka...


Jääkiekkojoukke Eisbärenin peli. Haluatko kokea kunnon urheilujuhlan tuntua? En ole varsinainen penkkiurheilufani, mutta tunnelma kaksi viikkoa sitten Eisbärenien harjoituspelissä oli niin huima, että suosittelen tätä kokemusta jokaiselle urheilufanille. Kaikilla paitsi meillä tuntui olevan fanipaidat ja kaulahuivit. Kotijoukkueen tehtyä maalin kaulahuiveja heilutettiin villisti (mutta saksalaisen hallitusti) pään yläpuolella. Jos et halua aivan älyttömän innostunutta tunnelmaa (ja voin sanoa, että luultavasti et halua) hankkiudu vierasjoukkueen kannattajien päätyyn. Tunnelmaa riittänee silti. 

Tunnelma harjoitushallissa oli tiivis mutta ystävällinen. Kotijoukkueen maalin jälkeen kaulahuivit heiluivat.


Neu-Venedigissä voit lipua kanaaleja pitkin pihalta toiselle.
Melontaretki Müggelseellä. Vähän hassu suositus Suomesta tulevalle, mutta jos vietät Berliinissä niin paljon aikaa, että haluat pitää välipäivän, ja varsinkin jos tykkäät autoilla, suosittelen retkeä Müggelseelle. Homman juju on se, että vuokraamalla kanootin Neu-Venedig -nimisen asuinalueen kulmilta pääset pällistelemään saksalaista omakotitalo/mökkeilykulttuuria parin metrin päästä heidän pihaltaan (älä hätäänny, täällä on totuttu siihen että ihmisiä on aina ja kaikkialla) ja saat samalla mukavasti myös vähän ylävartaloliikuntaa. 
Suomalaisittan pienellä järvellä, Müggelseellä, on jos minkälaisia veneitä ja lauttavirityksiä.

Retken jälkeen kannattaa käydä käveleskelemässä Friedrigshagenin keskustassa, hmetellä kauniita vanhoja taloja ja juoda kahvia, teetä tai kaakaota jossain monista kivoista pienistä kahviloista. Jos olet vuokrannut auton retkeä varten (se on muuten Saksassa edullista), pääset samalla kokeilemaan miltä Autobahnalla posottaminen tuntuu.

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Müggelseellä on myös ravintola, johon ja josta pois pääsee vain tiettyinä kellonaikoina.

 

Juomaa miljöössä

Berliini on erilaisten salakapakoiden ja "vain tunnussanan saaneille" -paikkojen mekka. Tässä muutama paikka, joihin pääsee siisään kuka tahansa. Ja ei mitenkään sattumalta, tässä kohtaa tekee mieli mainita, että matkalle Berliiniin ei kannata pakata herkkiä, kuivapesua vaativia alaosia. Varsinkin autenttisemmat baarit ovat usein suomalaisiin standardeihin tottuneille sangen törkyisiä. Sinua on varoitettu... 

Strandbar Mitte. Ihana paikka etenkin lämpiminä viikonloppuiltoina. Kuuntele 20-luvulta lainattua musiikkia, katsele vastapäistä kauniisti valaistua musiikkia ja moikkaile sinut jokilaivalla ohittaville turisteille. 

Prater. Kesäjuttu, iso Biergarten, Kastanienallee 7 – 9, 10435 Berlin – Prenzlauer Berg.
 
Dr Pong. Karu baari, jossa pingispöytä. Pingismailan saa kympin panttia vastaan, ja omalla vuorolla lyödään. Jos et onnistu, putoat pelistä. Vähän huomaamaton sisäänkäynti.
Eberswalder Strasse 21.
 
Mein Haus am See. Berliniläinen miljöö, tunge joukkoon! Istahda yhdellä seinällä nousevilla portailla ja tarkkaile ihmisiä. Suositulla Rosenthaler Platzilla jossa on paljon siistiä hipsteriä menoa.

Druide. Jos pidät absintista. 

Aamupalaa ja brunssia

Missä vain, milloin vain! Aamupala- ja etenkin brunssiaika jatkuu yleensä iltapäivään. 

Kivoja paikkoja löytyy kaikkialta, kirjablogistien suosikki voisi olla esimerkiksi Anna Blume (varaudu jonottamaan viikonloppuisin) jonka edest löytyy kirjapuu. Kollwitzstrasse 83.  Toinen erityisen kiva söpö paikka on Zuckerfee, Greifenhagener Straße 15 (viikonlopuiksi suositellaan varausta). Brunssit ovat todella suosittuja ja niitä on kaikkialla. Vaikka ne vaikuttavat usein todella edullisilta, huomaa, että juomat harvoin kuuluvat hintaan ja kahvi + lasillinen appelsiinimehua nostavat hintaa usein ainakin neljä euroa per henki. 

Anna Blumessa kannattaa tilata aamiaiseksi kahden tai neljän hengen "Etagerie".

Kivat, varmat ravintolat joihin voit päästä myös ilman varausta

Älkää naurako - ravintolaan pääsemisestä on tullut Berliinissä osittain jo taitolaji, joka vaatii elämän suunnittelua päiviä, viikkoja tai kuukausia etukäteen. Siksi moni tällä hetkellä huippusuosittu ruokapaikka onkin jäänyt meiltä testaamatta. Tässä lista kivoista paikoista, joihin on toivoa päästä myös ilman varausta. 
 
Mikoto Sushi. Kiva, rento sushipaikka lähellä kotiamme Prenzlauer Bergissä. Usein hyvin täysi jopa viikolla, mutta pöytä on järjestynyt meille yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina. Suosittelen Mikoto Specialia: 22 euron hinnalla saa teetä, misokeiton ja jättimäärän sushia kahdelle. Jos jättää teen ottamatta (ja tilaa sen sijaan viiniä), saa enemmän sushia. Yhteystiedot: Pappelallee 22, 10437 Berlin, Tel.: +49 30  4 4677 988

Mikoton sushi on aina tasaisen varman hyvää. Kesällä paikka oli usein täynnä, ja yritimmekin sinne vasta myöhään illalla.


Van Hoassa shaken voi...
...valita vaikka asusteiden värin mukaan.
Van Hoa. Jos haluat vain syödä nopeasti ja olet Prenzlauer Bergin kulmilla, Van Hoa on aina hyvä vaihtoehto. Päivän erikoisen (kaksi vaihtoehtoa) saa hintaan 4,90 €, herkulliset kesärullat alkupaloiksi maksavat 2,90 €. Myös erilaiset shaket ovat herkullisia. Aina täynnä, mutta henkilökunta tunkee sinut kyllä ystävällisesti johonkin pöytään - ethän yritä valloittaa vieressäsi olevia tyhjiä istuimia! Stargarder Straße 79, 10437 Berlin


Fleischlust. Hyvän pihvin ystävälle, hyvä mutta berliiniläisittäin melko kallis. Hyviä drinkkejä. Valtavat salaatit. Ei koskaan täynnä. Pappelallee 36, 10437 Berlin.

Asador. Edullisempia hyviä pihvejä. Suosittelen alkuruuaksi valkosipulikeittoa. Vähän kummallinen sijainti keskellä ei mitään. Vähän kitsch-tunnelma, ei erityisen berliiniläinen. Wilhelmstr. 22 , 10963 Berlin. Tel: +49 30 25 93 18 18, välillä täynnä. 

Transit.  Fuusioaasialaista tapasmuodossa, kaikki pienet annokset 3 € kpl. Syön täällä aina liikaa, kolme annosta + euron riisi olisi sopiva määrä. Usein ihan täynnä, jos et ole varannut kannattaa mennä aikaisin tai todella myöhään (kello 22 jälkeen). Rosenthaler straße 68, 10119 berlin-mitte, +49 30 247 816 45

Zia Maria. Hyvää pitsaa helposti ja nopeasti. Pitsat myydään isoina palasina, hinnat noin 2-3,5 €/kpl. Sopiva määrä kunnon nälkään olisi kaksi palaa, aika usein olen silti sortunut kolmeen. Sisätilassa vaihtuva taideinstallaatio. Pappelallee 32A. 

Mitä tänään tapahtuu?

Ennen kaupunkiin tuloa kannattaa tarkastaa myös erilaisten keikkojen ja tapahtumien kattaus. Vilkaise esimerkiksi eventim.de030, zitty.de ja gratis-in-berlin. Saksantaidoista on hyötyä. 

Yöelämä

Tämän voisi laajentaa käsitteeksi "viikonloppuelämä". Lyhyesti, niin oma lajinsa, että en edes aloita.

Lopuksi

Berliineitä on yhtä monenlaisia kuin täällä asuvia tai käyviä ihmisiä. Kaupungissa löytyy tutkittavaa loputtomasti. Silti: Lisävinkit kommenttiboksiin ovat enemmän kuin tervetulleita!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kirjapuun yllärilöytö: runoteos Likkojen lipas

Ettepä arvaa, mikä yllätys minua odotti pari viikkoa sitten kahvila Anna Blumen lähellä sijaitsevassa kirjapuussa? Löysin sieltä suomenkielisen kirjan! Enkä mitä tahansa kirjaa, vaan runoteos Likkojen lipas, jonka kirjailija Kirsi Kuronen oli signeerannut ja kansilehden saatesanoista I left this book in "Bücherwald" in Berlin 1.9.2013 ... the author from Finland päätellen samana päivänä itse jättänyt kirjapuuhun!

Yllätys oli aivan mahtava ja löysi uuden kodin nopeasti, kiitos Kirsti! 

Lukaisin Likkojen lippaan eräänä aamuna Bürgeramtissa (kaupunginosan "kaupungintalo") vuoroa odottaessa. Runojen päähenkilöt ja kertojat, Taika ja Aamu, elävät tiukasti teini-ikäisten tyttöjen elämää. Runoista välittyy paljon kesäisiä sävyjä.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Halusin ostaa kirjan, ostin kolme

Päätin osallistua Marissan emännöimään "osta normaalihintainen kirja" -tempaukseen. Ideana on kertoa alelöytöjen sijaan normaalihintaisen kirjan ostamisesta ja ostokokemuksesta. Tempaus on eräänlainen vastaisku arvostelukappaleiden kahmimiselle ja neljän euron kirjojen nappailulle, joista blogeissa kieltämättä kerrotaan useammin kuin normaalihintaisten kirjojen ostamisesta.

Paljastan heti, että omalla kohdallani tempaus ei sujunut aivan kaikkien taiteen sääntöjen ja tempauksen hengen mukaisesti, mutta koska aihe on mielenkiintoinen, päätin blogata siitä silti (oman aikavyöhykkeeni mukaan niukasti tiistain puolella). 

Kirjakauppa on aiheena mielenkiintoinen ja sitä voi miettiä monelta kannalta, vähän sen mukaan kenen lehmä on ojassa. Esimerkiksi Marissa peräänkuuluttaa kuluttajana äänestämistä - kuluttaja voi vaikuttaa siihen, haluaako tehdä ostoksensa pienessä lähiliikkeessä, ketjukaupassa vai suuressa marketissa.

Mitä ostan ja miksi - onneksi en joudu vastaamaan tähän lyhyesti

Ei, en oikeasti missään vaiheessa edes kuvitellut ryntääväni lähikorttelin kirjakauppaan. Itse asiassa tarkoituksenani on "vähän vähentää" fyysisten kirjojen hamstraamista. Vuosi sitten Berliiniin muuttaessani kirjoja oli mukana ehkä kymmenen, nyt niitä on, noh, ainakin neljä isoa pinollista. Mistä ne ovat tulleet, on minulle edelleen puolittain mysteeri. Tällä hetkellä melkein välttelen kirjakauppoja ylisuuria houkutuksia peläten, huomaan silti niiden myyntipöytien ja top10 hyllyjen vaikuttavan siihen, mistä milloinkin olen kiinnostunut.

Omasta kirjojenostopäätöksestäni onkin tullut jonkinlainen sekoitus digi- ja reaalimaailman signaaleja. Muistan kavereiden suosittelut, blogeissa pyörineet kirjat ja luottobloggaajien kommentit niistä, lehtien kritiikit ja kirjakaupassa huomiota kiinnittäneet etu- ja takakannet.

Nämä olisin halunnut ostaa

Edellinen kappale oli pitkä pohjustus sille, mitä oikein ostin. Loppujen lopuksi digimaailman tarjonta keikautti ostopäätökseni päälaelleen.

Kuva Weltbild.de
Kuva Weltbild.de
 Timur Vermes (Er ist wieder da, hän on taas siellä) on varmaan  todella saanut kiittää kirjansa kannen suunnittelijaa. Fyysisen kirjan kansi todella kiinnittää huomion kirjakaupassa, eikä lukijan tarvitse miettiä kahdesti, kuka kirjan päähenkilö on. Myös juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjassa Hitler herää kesällä 2011 Berliinin keskustan tyhjällä tontilla, ilman vaimoaan, koiraansa tai ketään muutakaan tuttuaan. Mies alkaa tehdä huomioita nykysaksasta, jotka monen lukijan mielestä ovat olleet kipeän tosia.

Toinen tänään melkein ostettu kirja on Sheryl Sandbergin Lean In. Facebookin huippujohtaja kertoo kirjassaan, miksi naisjohtajia on niin vähän ja mitä asialle pitäisi tehdä - tai näin ainakin luulen.

Nämä ostin


Hyvin suunnitellut ja sivistyneet kirjaostokseni vaihtuivat kuitenkin vähän erilaisiksi ihan vain siksi, että kirjojen ostaminen oli liian vaikeaa. Ai mitenniin? Sain jo jouluna lahjaksi lahjakortin amazon.de:hen, jonka ajattelin käyttää kirjaostokseeni nyt (siksi mainitsin jo alussa, että en ollut näissä ostoaikeissani ihan tempauksen hengen mukaiset jauhot pussissa). Pääsin kuitenkin yllättymään amazonin maarajoista ja huomaamaan, että a) lahjakorttini oli voimassa vain amazon.de -kaupassa b) Kindle-kirjoja voi ostaa vain amazon.com -kaupasta. Miten tässä näin kävi?

Koska sähkökirjojen ostaminen on tietenkin aivan eri asia kuin fyysisten kirjojen ostaminen, ostosuunnitelmani meni aivan uusiksi. Aivoni laskivat eri kirjoille jokinlaista ostoarvosanaa, johon vaikuttivat niin kirjan visualisuus, kirjan lainaan haluavien kavereiden määrä, hinta, omat lukukerrat, 25 euron lahjakortin käytön optimointi jne.

Kuva Amazon.com
The 4-Hour Body pääsi ostoskoriin Neljän tunnin työviikon innoittamana. Vaikka taisin kertoa jo aiemmin pitäväni Timothy Ferrisiä äärimmäisen ärsyttävänä tyyppinä ja miehen kirjoitustyyliä vähän, noh, ikävänä, minun on pakko myöntää että neljän tunnin työviikossa oli myös paljon asiaa. Kun kaveri vielä suositteli The 4-hour Body -kirjaa, ostopäätös oli selvä.

   
Kuva Amazon.com
The Unwritten on jäänyt mieleen etenkin Sallan, Liinan ja Booksyn blogeista. Aivopesu albumi kerrallaan alkaa selvästi tehota.

Kuva Amazon.com
Näin töihini on tulossa postipaketti, jossa ei ole yksi, ei kaksi, vaan kolme kirjaa. Normaalihintaisia tai ei, pienestä lähikaupasta tai ei, ne ovat kirjoja, niistä on maksettu, ja ne ovat tulossa minulle. Rehellisesti sanottuna en ole hirmu kiinnostunut kirjojen vähittäismyyjien hinnanmuodostuksesta, vaan olen kiinnostuneempi siitä, että varsinaisen kustannusmaailman pyörät pyörivät edelleen ja saan mahdollisuuden ostaa uutta luettavaa kausittain.