Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 13. helmikuuta 2014

Venetsia viikonlopussa - Venice in a weekend

Sain viettää edellisen viikonlopun legendaarisessa Venetsiassa; tässä pieniä paloja ja matkavinkkejä muille kaupunkiin aikoville! Valokuvia räpsittiin niin paljon, että niistä riittänee kuvitusta koko tämän vuoden blogipostauksiin....

I took the chance to spent a weekend in legendary Venice! Here are some tips for a long weekend in the town. 

Gondoli, gondoli, gondoli, gondoli, gondoli...


Hotelli Hotel: Duodo Palace ****
Lento Flight: Easy Jet Berliini Schönefeld - Venetsia Marco Polo
Aika Time: 6.-9.2.2014

Noon, Rialto bridge. Keskipäivällä Rialton sillalla.


Tiny canal here, tiny canal there.

Matka

Minusta Venetsiaan on oikeastaan pakko saapua vesiteitse, kuten on aina tehty. Mekin otimme lentokentältä saarelle vesibussin, vaporetton (meno-paluu 27 e/henki). Matka-aika omalle pysäkillemme oli noin 1 h 15 minuuttia, mutta matkalla pääsi koko Grande Canalen läpi.Vinkki numero yksi: Jos yhtään olet luksuksen ja isojen elämysten perään, ota vesibussin sijaan vesitaksi! Rahaa palaa huhujen mukaan noin 120 euroa suuntaansa, mutta ainakin itse pienenä Luxusmädcheninä katselin kateellisena bussin ohi kiitäneitä takseja, joiden takapenkillä saattoi istua aurinkolasit päässä viileänä "like a boss" kuskin ohjatessa pikavenettä pienessä aallokossa. Yleensä hotelleissa on sisäänkäynti kanavan puolella, jolloin omiin matkatavaroihin tarvitsee koskea vasta huoneessa. Jos menen Venetsiaan joskus uudestaan, aion ehdottomasti ottaa vesitaksin hotellille saapuessa!

Canal Grande view from a vaporetto. Vaporetto-kyydissä pitkin Canal Grandea.

Travel

I think it is mentally obligatory to arrive to Venice by a boat. We took a vaporetto, water bus, from the airport (return 27 e/person). It took 1 hour 15 mins to get to the closest stop near our hotel, but we were able to enjoy the view of the whole Grande Canal on the way. My tip number one: If you like luxury and special things, take a water taxi from airport to your hotel! It costs A LOT, I heard about 120 euro (one way), but I was a bit jealous to all the people who were in the speedy water taxis, sitting in the back seat like a boss while the boat was jumping from one wave to another. Most hotels have also their "official door" on the canal side, so in best case you need to touch your luggage first in the hotel room. If I ever go to Venice again, I wanna take a water taxi!

Logistics in the Venice way: The town was full of people moving stuff. Logistiikassa on haasteensa, tavarat työnnettiin ympräiinsä kun ne oli kaupunkiin saatu.

Hotelli


Hotellimme oli oikein mukava neljän tähden Duodo Palace. Saimme hotellin paaaaljon listahintoja edullisemmin skandaalinkäryisen Saksan autoliiton ADAC:n kautta, jolloin yhdelle hotelliyölle aamiaisineen jäi hintaa noin 100 euroa. Tavaroita ei tietenkään tarvinnut kannella itse huoneeseen, huone estieltiin ja sieltä oli näkymä kanavalle ja sisustus oli todella venetsialainen, ei siis mitään ketjumeininkiä. Myös sijainti oli loistava!

Hotel


We choose to stay at a four star hotel Duodo Palace. We got a good deal there through German Car organization ADAC (don't ask why they organize vacation deals...) and paid a bit over 100 e/night which I think is a very nice price for such a nice accomodation in Venice. Of course there was a piccolo in the hotel, the room was presented to us and we had a view to the canal. The decoration was very Venice-like, which I liked a lot. Also the location and breakfast were excellent!

View from the window to a tiny canal

Mitä tehtiin

 

Minulle Venetsian koko oli positiivinen yllätys: Kuvittelin sen etukäteen paljon pienemmäksi, mutta hyvänen aika, sehän oli oikeasti ihan oikea, iso kaupunki! Asukkaita Venetsiassa on enää päälle 50.000, jatkuvat tulvat, uppoamisvaara, korkeat hinnat jne. karkottavat oikeita venetsialaisia jatkuvasti mantereen puolelle.

Kaupungin henki muuttui ihan täysin illoiksi kun päivämatkaajat häipyivät sieltä. Kaikkialla oli hiljaista, rauhallista (okei, ehkä verrattuna Berliiniin), ja kaduilla kuuli enimmäkseen italiaa.

Vaikka matkamme oli lyhyt, en ottanut tällä kertaa mitään älytöntä stressiä kaikkien mahdollisten nähtävyyksien kiertämisestä. Joka päivään mahtui joku isompi käyntikohde/aktiviteetti, lounas, paljon kävelyä, päiväunet (tai ainakin niiden yritys), aperatiivit ja ilalllinen.

Suosittelen kovasti, jos mahdollista, tekemään jo ensimmäisenä päivänä kävelykierroksen kaupungilla. Tykkään itse kovasti suunnilleen kaikissa isoissa kaupungeissa järjestettävistä "ilmaisista" kävelykierroksista ("ilmaisista"=tippaa vapaaehtoista opasta lopuksi) ja etsimme sellaisen nytkin googlettamalla luovasti Venice Free Walking Tour. Tarjonta ei ollut suurensuurta, joten päädyimme Free Tour Veniceen. Tein varauksen vasta samana aamuna kun halusimme kierrokselle, sain varausvahvistuksen ja kävelimme lähtöpaikalle. Meitä vastassa oli kuitenkin retken vetäjän sijaan "administraattori" joka kertoi oppaan sairastuneen ja pyysi meitä yrittämään retkeä seuraavana päivän uudestaan. Harmi firmalle, sillä olimme ajatelleet buukata seuraavaksi päiväksi saman järjestäjän Mystical Venice -kierroksen, mutta yllättävän perumisen jälkeen niin ei tehnytkään mieli tehdä.

Tourist found a bench designed for sitting. Turisti löysi istumiseen tarkoitetun penkin, viimein.


Kävelykierroksen sijaan vietimme (minusta mahtavan, miehestä lähinnä omituisen ja tylsän :D) parituntisen Peggy Guggenheimin yksityiskokoelmassa. Suosittelen tätä Guggenheimin kotiin tehtyä näyttelyä aivan ehdottomasti kaikille nykytaiteesta kiinnostuneille! Juuri sopivan kokoinen, monipuolinen ja kiinnostava. Jackson Pollockia, Picassoa, Dalia, Moorea, Kandinskyä... Kannattaa myös ehdottomasti ottaa Audioguide vaikka se tuo 14 euron lipun hintaan vielä seitsemän euron lisämaksun.

Peggy Guggenheimin kokoelmasta, Peggy Guggenheim's collection
At Peggy's place. Peggy Guggenheim asui talossa, joka on nyt näyttelytila.


Lopulta meitä onnisti myös kävelykierroksen kanssa. Ryhmä oli kohtuullisen iso ja osa osanottajista vähän hitaita, mutta noin kolme tuntia kestänyt kierros oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Oppaamme kierrätti meitä ghetosta (Venetsiassa oli maailman ensimmäinen ghetto) keskustaan ja kirkosta toiselle kertoen niin historiasta kuin arjestakin. Saimme myös oikein hyvän ravintolavinkin jonka testasimme vielä samana iltana ja ihan säkällä vinkin kirjakaupasta, jonka missaaminen olisi kyllä harmittanut, koska näin eilen tämän listan. Kävimme siis Libreria Acqua Altassa!

Acqua Alta and books on a gondol. Kirjat gondolissa.

The nicer entrance. Love this fire exit. Kivempi sisäänkäynti. Ja hauska tulipalon sattuessa -poistumistie.
Spare some time to find something to buy! Ostamista sai etsiä hetken, mutta löytyi.
I've mixed feelings about this. Tunteeni näistä rappusista ovat vähän sekavat.

Viimeisenä päivänä teimme Dogen palatsissa Secret Iterinaries -kierroksen. Liput kierrokselle kannattaa hommata etukäteen, minä kävin ostamassa ne aamulla päivää ennen kierrostamme kun palatsiin ei vielä ollut jonoja. Varauksen voisi tehdä myös netin kautta, mutta minua ei huvittanut lähettää passin numeroa yms. melko suojaamattomalta vaikuttaneen yhteyden kautta.

Tietenkin myös gondoliajelu oli käytännössä pakko tehdä. 

 

What we did and where did we go there


First suprise: Venice was much bigger than I expected! It was a real town, with 50.000 inhabitants and millions of tourists every year! Local people are moving more and more to the continent, as constant flooding, increasing real estate prices and probably also the always-so-announcing-tourists make life rather difficult. 

Not all boats were that fancy, kaikki veneet ei olleet hienoja.


Even though it wasn't high season, the spirit and feeling of the town changed when the day trippers had left the city in the evening and you heard mostly Italian when wandering the small streets. Also during the day it was rather peaceful compared to Berlin (which is not that packed either). 

Even though our vacation was a short one, this time I didn't stress out at all about places we should see and things we should do (normally I am rather "good" at this), so there was (mostly) only one sightseeing spot/activity per day, time for naps, aperatives and a good dinner.

I've been recently fan of "free" walking tours. Free means you are supposed to tip the voluntary tour guide in the end of the tour. Also now the tour which we found by just googelin "Free walking tour Venice" was good, even though the first day it was cancelled. When we really got to the tour, we visited ghetto (first ever ghetto = area where Judish people where forced to live), an area with nice local restaurants, one million bridges, squres and churches (outside) and got the best book shop tip ever: We visited Libreria Acqua Alta, which is listed as the first bookstore in the whole world every book lover should visit! Honestly, book-wise it was not THAT good but the location and spirit of the place were very very special.

We also visited Peggy Guggenheim collection which I higly recommend for every art-lover! The collection was rather small, but very very interesting full of Picassos, Pollocks, Kadinsky, Dali, Moore etc etc. Must-visit I would say, and of course take the audioguide.

There were some other people, too. Kaupungissa oli muitakin kuin me.


On Sunday, last day, we did Secret Iterinaries -tour in Doge's Palace. This was also highly interesting (I am interested in history etc), as we got some backround info about being a Doge (wasn't something from everyone, one tried to escape as he heard he was chosen but they got him as well) and especially about the prisons and prison conditions at that time. We also visited Casanova's cells and walked Ponte dei Sospiri. It is worth getting the ticket for the tour in advance as it might be full booked.

Once in Venice, we also of course needed to do a little cruise on a gondol.


On Ponte dei Sospiri, Huokausten sillalla

Ruoka ❤


Italia ja ruoka ei voi olla huono yhdistelmä - paitsi Venetsiassa. Meille kävi ensimmäisenä päivänä todella klassinen turistituuri. Olimme nälkäisiä, halusimme ruokaa, ja menimme ensimmäiseen paikkaan hotellin lähellä, joka näytti kohtuuhintaiselta ja aika täydeltä. Istuttuamme pöytään tajusimme kaikkien muiden turistien olevan aasialaisia ryhmämatkailijoita (niistä ei muuten pääse ääntäkään vaikka ryhmässä olisi noin 40 henkeä!) ja loppulasku pitsasta, salaatista, oluesta ja vedestä oli yli neljäkymppiä, reipas kattausmaksu ja palvelumaksu kun jäivät valmistautumattomilta huomaamatta...

Loppuloman nautimmekin paremmista eväistä. Kävimme joka ilta aperoilla, eli alkudrinkeillä illalla kahvilasta baariksi muuttuvassa paikassa. Vaivaisella kahdella ja puolella eurolla sai eteensä hyvän, jäisen apero-spritzin ja pientä naposteltavaa.

Minä nautin illallisilla merenelävistä, jotka olivat erinomaisia etenkin viimeisen illan paikassamme Il Paradiso Perduto:ssa.

This is why hot chocolate is called hot chocolate.
Espresso by the bar 1 euro, if you sit down for it 3. Both ways: DELICIOUS! Espresso tiskillä euron, pöydässä kolme. Herkullista molemmilla tavoilla nautittuna.

Food ❤ 

 

You might think nothing can go wrong with Italy and food, but when you are a tourist... We made the most classic mistake when choosing the place for our first lunch. We just headed to a place near our hotel which didn't seem to be too expensive and was quite full. When we were seated we realized all the other 40 very quiet people were tourists from Asia. Our one pizza one salad one bier one water combination costed over 40 euro as we didn't think about the coperto-charge and serving. Oh well... At least we learned to choose better. 

Seafood! Merenelävät vadilla.


Restaurant I could recommend was Il Paradiso Perduto where I got a spectacular sea food plate to share, and still managed only one half...  

Best thing food-wise were though the cafes during the day and especially in the evening, when they were turned into apero-places where you could have a drink and snacks quickly before going to dine. I like! 

Easy to move vegetable market. Vihannesmarkkinat, helppo siirtää!

Shoppailu

 

Jos pidät luksuksesta kuten design-laukuista, -kengistä ja uskomattoman kalliista kelloista, Venetsia on paikkasi. Itse olen enemmän elämyksiin törsäävää tyyppiä, ja sekin kyllä onnistuu Venetsiassa oikein hyvin. Esimerkiksi kaupunkikierroksen olisi helposti voinut tehdä yksityisoppaan kanssa, joka olisi keskittynyt vaikkapa mahdollisimman hyvien valokuvien saamiseen matkalta.

Koin kuitenkin pienen Sephora-sekoamisen, mutta viime kerrastahan oli jo vuosi... Suosittelen käyntiä kaikille kosmetiikasta enemmän tai vähemmän tykkäävälle ko. liikkeeseen.  

Shopping

 

If you like luxus like designer bags, shoes and incredibly expensive watches, Venice has a lot to offer for you. I am more up to experience splurge (like five stars hotels, and I would probably enjoy more of the buying experience of a very expensive bag than the bag itself), and actually that would been possible there too, not just on water taxis but also on private walking tours and such stuff.

Still, I experienced a small moment of Sephora-madness, but it was already a year since the last time... I recommend Sephora for everyone who likes cosmetics, more or less.

Some local person waiting for his daily vaporetto ride all bored and cool. Joku paikallinen odottamassa päivittäistä bussimatkaansa, tylsistyneenä ja coolisti.

Viimeiset vinkit


Mukaan kannattaa ottaa ainakin mukavat kengät, aurinkolasit, tyylikkäitä vaatteita jos haluaa yhtään sulautua katukuvaan, paljon käteistä ja luottokortti. Lomaa kannattaisi ehkä myös suunnitella vähän enemmän etukäteen jos tavoitteena on muutakin kuin rentoutua, me missasimme nyt esimerkiksi Venetisan lähellä olevat pikkusaaret kokonaan.


Last tips


What to take with you: Comfy shoes, sunglasses, smart clothes (Italians are so stylish!), lots of cash and a credit card. Think a bit and maybe plan a bit what you want to do, we didn't go for example to the other islands near the central Venice at all, but I've heard those are nice as well.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Venetsiassa Donna Leonin kanssa

Kirjan nimi: Venezianisches Finale (suom. Kuolema oopperassa) 
Kirjoittaja: Donna Leon 
Kustantaja: Diogenes    
Julkaistu: 1992
Sivuja: 345
Mistä minulle: Lainassa

Tattadaa! Luin Venezianisches Finalen, venetsialaisen lopun, tänä viikonloppuna ihan aidossa ympäristössä!

Matkasta riittää kuvia jaettavaksi roppakaupalla. Siirrytään visuaaliseen nojatuolimatkailuun kuitenkin eri postauksessa.


Kuolema oopperassa on Venetsiaan sijoittuvia dekkareita kirjoittavan Leonin esikoisteos. Siinä oopperatalo La Fenice joutuu kuoleman näyttämöksi, kun maailman huippuihin lukeutuva kapellimestari Helmut Wellauer löytyy pukuhuonestaan kuolleena. Leonin kirjojen  päähenkilö, Guido Brunetti, alkaa ratkoa rikosta. Motiiveja tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin, mutta selvää ratkaisua ei tunnu löytyvän. 




Lainasin Donna Leonin esikoisen jo hyvän aikaa sitten tarkoituksenani lukea jotain saksaksi. Viime vonna taisin lukea saksaksi vain yhden kirjan; vaikka kielitaitoni on jo aika sujuva, ja ymmärrän kyllä 95 % lukemastani, on saksaksi lukeminen jotenkin jähmeää. En tiedä, miten paljon uskallan syyttää tämän kirjan jähmeydestä lukukieltä ja miten paljon Leonin melko verkkaista tyyliä, mutta en varsinaisesti imeytynyt tapahtumiin mukaan. Pari kertaa valitsin päiväunet kapellimestarin kuoleman selvittämisen sijasta. Kirjan tunnelma onneksi tiheni ihan lopussa, ja sain kirjan luettua paluumatkalla kotiin.

Matkalaisena oli kuitenkin kiva lukea Leonin kirjaansa ripauttamia tiedonjyviä tai tarinoita venetsialaisesta elämänmenosta. Isompia omaisuusrikoksia kaupungissa tapahtuu vähän, koska Venetsian sokkeloiset kadut ovat ulkopaikkakuntalaisille haastava labyrintti paettavaksi, ja historiallisista syistä johtuen paikalliset kunnioittavat yksityisomaisuuden koskemattomuutta syvästi. Voin kuvitella, millainen sumu kanavilla on joskus ollut ja millä Vaporettolla Brunetti on matkustanut.

Kun haluan lukea karmivista rikoksista, taidan kuitenkin jatkossakin tukeutua pohjoismaisiin suosikkeihini.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet

Kirjan nimi: Lakanasiivet  
Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Kustantaja: Otava (/Seven-pokkarit)  
Julkaistu: 2007
Sivuja: 398
Mistä minulle: Ostettu

Kuva Otavan verkkokauppa
Lakanasiivet on Kähkösen Kuopio-sarjan neljäs osa. Kirjaa mainostetaan takakannessa "neljänneksi, itsenäiseksi osaksi", mutta mielestäni sarjohin kuuluvat kirjat eivät ole koskaan erityisen itsenäisiä... Tai, miksi ihmeessä kukaan haluaisi tuhlata aikaansa ja huonontaa lukukokemustaan lukemalla sarjaa keskeltä?

Kuten olen jo aikaisemmin jokaisesta Kähkösen kirjasta blogattuani kirjoittanut, sanon tämänkin kohdalla, että kirja oli jotenkin positiivinen yllätys, tosin nyt ei enää oikein voida yllätyksestä puhua... Vaikka aiheena tosiaan on sodan aikojen Suomi ja yhden tytön, myöhemmin naisen ja tämän perheen niukka elämä Kuopiossa, Kähkösen kerronta jaksaa kiehtoa kirja toisensa jälkeen.

Lakanasiivet on paljon vahvempi esitys kuin sitä ennen lukemani sarjan kolmas osa, Jään ja tulen kevät. Kerroin Jään ja tulen keväässä olleen jonkinlaista välikappaleen tuntua, mutta Lakanasiivissä intensiteettiä on sitten senkin puolesta: Tapahtumat sijoittuvat vain yhteen päivään. 

Päivä sijoittuu kesään 1941, siis jatko-sodan aikaan, ja päivään, jolloin Kuopiota pommitettiin. 

Kirjassa tapahtuu silti paljon, ja aiemmin kehitetty laaja henkilökattaus pääse nyt todella oikeuksiinsa. Ääneen pääsevät niin sarjan päähenkilö Anna, tämän lähipiiri kuin aiemmin vaienneet lapsetkin. Päivä ei tunnu pitkältä, ja kirjan suorastaan hotkaisi. Ihmiset kulkevat siellä ja täällä, miettivät menneitä ja tulevaa, toivovat ja odottavat, mutta silti nykyhetki leimaa päivää - voisihan se olla loppu, tai käänne johonkin vielä paljon pahempaan. Kirjassa tulevat lähelle paitsi ihmiset, myös sää, miljöö ja tunnelma.

Kuten aina, Kähkönen kirjoittaa myös nyt todella sujuvasti ja jotenkin miellyttävästi. Tekstiin ja kieleen ei juuri kiinnitä huomiota, vaan valitut sanat ovat aina jotenkin todella huoliteltuja ja tarkoituksenmukaisia, niin, että tarina ja ihmiset nousevat kerronnan eteen.

Lyhyesti loppuun: Oikein hyvä lukuromaani, jota lukiessa voi palautella mieleen lähihistorian ydinkäänteitä.