Venetsia viikonlopussa - Venice in a weekend

Sain viettää edellisen viikonlopun legendaarisessa Venetsiassa; tässä pieniä paloja ja matkavinkkejä muille kaupunkiin aikoville! Valokuvia räpsittiin niin paljon, että niistä riittänee kuvitusta koko tämän vuoden blogipostauksiin....

I took the chance to spent a weekend in legendary Venice! Here are some tips for a long weekend in the town. 

Gondoli, gondoli, gondoli, gondoli, gondoli...

Hotelli Hotel: Duodo Palace ****
Lento Flight: Easy Jet Berliini Schönefeld - Venetsia Marco Polo
Aika Time: 6.-9.2.2014

Noon, Rialto bridge. Keskipäivällä Rialton sillalla.

Tiny canal here, tiny canal there.

Matka

Minusta Venetsiaan on oikeastaan pakko saapua vesiteitse, kuten on aina tehty. Mekin otimme lentokentältä saarelle vesibussin, vaporetton (meno-paluu 27 e/henki). Matka-aika omalle pysäkillemme oli noin 1 h 15 minuuttia, mutta matkalla pääsi koko Grande Canalen läpi.Vinkki numero yksi: Jos yhtään olet luksuksen ja isojen elämysten perään, ota vesibussin sijaan vesitaksi! Rahaa palaa huhujen mukaan noin 120 euroa suuntaansa, mutta ainakin itse pienenä Luxusmädcheninä katselin kateellisena bussin ohi kiitäneitä takseja, joiden takapenkillä saattoi istua aurinkolasit päässä viileänä "like a boss" kuskin ohjatessa pikavenettä pienessä aallokossa. Yleensä hotelleissa on sisäänkäynti kanavan puolella, jolloin omiin matkatavaroihin tarvitsee koskea vasta huoneessa. Jos menen Venetsiaan joskus uudestaan, aion ehdottomasti ottaa vesitaksin hotellille saapuessa!

Canal Grande view from a vaporetto. Vaporetto-kyydissä pitkin Canal Grandea.

Travel

I think it is mentally obligatory to arrive to Venice by a boat. We took a vaporetto, water bus, from the airport (return 27 e/person). It took 1 hour 15 mins to get to the closest stop near our hotel, but we were able to enjoy the view of the whole Grande Canal on the way. My tip number one: If you like luxury and special things, take a water taxi from airport to your hotel! It costs A LOT, I heard about 120 euro (one way), but I was a bit jealous to all the people who were in the speedy water taxis, sitting in the back seat like a boss while the boat was jumping from one wave to another. Most hotels have also their "official door" on the canal side, so in best case you need to touch your luggage first in the hotel room. If I ever go to Venice again, I wanna take a water taxi!

Logistics in the Venice way: The town was full of people moving stuff. Logistiikassa on haasteensa, tavarat työnnettiin ympräiinsä kun ne oli kaupunkiin saatu.

Hotelli

Hotellimme oli oikein mukava neljän tähden Duodo Palace. Saimme hotellin paaaaljon listahintoja edullisemmin skandaalinkäryisen Saksan autoliiton ADAC:n kautta, jolloin yhdelle hotelliyölle aamiaisineen jäi hintaa noin 100 euroa. Tavaroita ei tietenkään tarvinnut kannella itse huoneeseen, huone estieltiin ja sieltä oli näkymä kanavalle ja sisustus oli todella venetsialainen, ei siis mitään ketjumeininkiä. Myös sijainti oli loistava!

Hotel

We choose to stay at a four star hotel Duodo Palace. We got a good deal there through German Car organization ADAC (don't ask why they organize vacation deals...) and paid a bit over 100 e/night which I think is a very nice price for such a nice accomodation in Venice. Of course there was a piccolo in the hotel, the room was presented to us and we had a view to the canal. The decoration was very Venice-like, which I liked a lot. Also the location and breakfast were excellent!

View from the window to a tiny canal

Mitä tehtiin

 

Minulle Venetsian koko oli positiivinen yllätys: Kuvittelin sen etukäteen paljon pienemmäksi, mutta hyvänen aika, sehän oli oikeasti ihan oikea, iso kaupunki! Asukkaita Venetsiassa on enää päälle 50.000, jatkuvat tulvat, uppoamisvaara, korkeat hinnat jne. karkottavat oikeita venetsialaisia jatkuvasti mantereen puolelle.

Kaupungin henki muuttui ihan täysin illoiksi kun päivämatkaajat häipyivät sieltä. Kaikkialla oli hiljaista, rauhallista (okei, ehkä verrattuna Berliiniin), ja kaduilla kuuli enimmäkseen italiaa.

Vaikka matkamme oli lyhyt, en ottanut tällä kertaa mitään älytöntä stressiä kaikkien mahdollisten nähtävyyksien kiertämisestä. Joka päivään mahtui joku isompi käyntikohde/aktiviteetti, lounas, paljon kävelyä, päiväunet (tai ainakin niiden yritys), aperatiivit ja ilalllinen.

Suosittelen kovasti, jos mahdollista, tekemään jo ensimmäisenä päivänä kävelykierroksen kaupungilla. Tykkään itse kovasti suunnilleen kaikissa isoissa kaupungeissa järjestettävistä "ilmaisista" kävelykierroksista ("ilmaisista"=tippaa vapaaehtoista opasta lopuksi) ja etsimme sellaisen nytkin googlettamalla luovasti Venice Free Walking Tour. Tarjonta ei ollut suurensuurta, joten päädyimme Free Tour Veniceen. Tein varauksen vasta samana aamuna kun halusimme kierrokselle, sain varausvahvistuksen ja kävelimme lähtöpaikalle. Meitä vastassa oli kuitenkin retken vetäjän sijaan "administraattori" joka kertoi oppaan sairastuneen ja pyysi meitä yrittämään retkeä seuraavana päivän uudestaan. Harmi firmalle, sillä olimme ajatelleet buukata seuraavaksi päiväksi saman järjestäjän Mystical Venice -kierroksen, mutta yllättävän perumisen jälkeen niin ei tehnytkään mieli tehdä.

Tourist found a bench designed for sitting. Turisti löysi istumiseen tarkoitetun penkin, viimein.

Kävelykierroksen sijaan vietimme (minusta mahtavan, miehestä lähinnä omituisen ja tylsän :D) parituntisen Peggy Guggenheimin yksityiskokoelmassa. Suosittelen tätä Guggenheimin kotiin tehtyä näyttelyä aivan ehdottomasti kaikille nykytaiteesta kiinnostuneille! Juuri sopivan kokoinen, monipuolinen ja kiinnostava. Jackson Pollockia, Picassoa, Dalia, Moorea, Kandinskyä... Kannattaa myös ehdottomasti ottaa Audioguide vaikka se tuo 14 euron lipun hintaan vielä seitsemän euron lisämaksun.

Peggy Guggenheimin kokoelmasta, Peggy Guggenheim's collection

At Peggy's place. Peggy Guggenheim asui talossa, joka on nyt näyttelytila.

Lopulta meitä onnisti myös kävelykierroksen kanssa. Ryhmä oli kohtuullisen iso ja osa osanottajista vähän hitaita, mutta noin kolme tuntia kestänyt kierros oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Oppaamme kierrätti meitä ghetosta (Venetsiassa oli maailman ensimmäinen ghetto) keskustaan ja kirkosta toiselle kertoen niin historiasta kuin arjestakin. Saimme myös oikein hyvän ravintolavinkin jonka testasimme vielä samana iltana ja ihan säkällä vinkin kirjakaupasta, jonka missaaminen olisi kyllä harmittanut, koska näin eilen tämän listan. Kävimme siis Libreria Acqua Altassa!

Acqua Alta and books on a gondol. Kirjat gondolissa.

The nicer entrance. Love this fire exit. Kivempi sisäänkäynti. Ja hauska tulipalon sattuessa -poistumistie.

Spare some time to find something to buy! Ostamista sai etsiä hetken, mutta löytyi.

I've mixed feelings about this. Tunteeni näistä rappusista ovat vähän sekavat.

Viimeisenä päivänä teimme Dogen palatsissa Secret Iterinaries -kierroksen. Liput kierrokselle kannattaa hommata etukäteen, minä kävin ostamassa ne aamulla päivää ennen kierrostamme kun palatsiin ei vielä ollut jonoja. Varauksen voisi tehdä myös netin kautta, mutta minua ei huvittanut lähettää passin numeroa yms. melko suojaamattomalta vaikuttaneen yhteyden kautta.

Tietenkin myös gondoliajelu oli käytännössä pakko tehdä. 

 

What we did and where did we go there

First suprise: Venice was much bigger than I expected! It was a real town, with 50.000 inhabitants and millions of tourists every year! Local people are moving more and more to the continent, as constant flooding, increasing real estate prices and probably also the always-so-announcing-tourists make life rather difficult. 

Not all boats were that fancy, kaikki veneet ei olleet hienoja.

Even though it wasn't high season, the spirit and feeling of the town changed when the day trippers had left the city in the evening and you heard mostly Italian when wandering the small streets. Also during the day it was rather peaceful compared to Berlin (which is not that packed either). 

Even though our vacation was a short one, this time I didn't stress out at all about places we should see and things we should do (normally I am rather "good" at this), so there was (mostly) only one sightseeing spot/activity per day, time for naps, aperatives and a good dinner.

I've been recently fan of "free" walking tours. Free means you are supposed to tip the voluntary tour guide in the end of the tour. Also now the tour which we found by just googelin "Free walking tour Venice" was good, even though the first day it was cancelled. When we really got to the tour, we visited ghetto (first ever ghetto = area where Judish people where forced to live), an area with nice local restaurants, one million bridges, squres and churches (outside) and got the best book shop tip ever: We visited Libreria Acqua Alta, which is listed as the first bookstore in the whole world every book lover should visit! Honestly, book-wise it was not THAT good but the location and spirit of the place were very very special.

We also visited Peggy Guggenheim collection which I higly recommend for every art-lover! The collection was rather small, but very very interesting full of Picassos, Pollocks, Kadinsky, Dali, Moore etc etc. Must-visit I would say, and of course take the audioguide.

There were some other people, too. Kaupungissa oli muitakin kuin me.

On Sunday, last day, we did Secret Iterinaries -tour in Doge's Palace. This was also highly interesting (I am interested in history etc), as we got some backround info about being a Doge (wasn't something from everyone, one tried to escape as he heard he was chosen but they got him as well) and especially about the prisons and prison conditions at that time. We also visited Casanova's cells and walked Ponte dei Sospiri. It is worth getting the ticket for the tour in advance as it might be full booked.

Once in Venice, we also of course needed to do a little cruise on a gondol.

On Ponte dei Sospiri, Huokausten sillalla

Ruoka ❤

Italia ja ruoka ei voi olla huono yhdistelmä - paitsi Venetsiassa. Meille kävi ensimmäisenä päivänä todella klassinen turistituuri. Olimme nälkäisiä, halusimme ruokaa, ja menimme ensimmäiseen paikkaan hotellin lähellä, joka näytti kohtuuhintaiselta ja aika täydeltä. Istuttuamme pöytään tajusimme kaikkien muiden turistien olevan aasialaisia ryhmämatkailijoita (niistä ei muuten pääse ääntäkään vaikka ryhmässä olisi noin 40 henkeä!) ja loppulasku pitsasta, salaatista, oluesta ja vedestä oli yli neljäkymppiä, reipas kattausmaksu ja palvelumaksu kun jäivät valmistautumattomilta huomaamatta...

Loppuloman nautimmekin paremmista eväistä. Kävimme joka ilta aperoilla, eli alkudrinkeillä illalla kahvilasta baariksi muuttuvassa paikassa. Vaivaisella kahdella ja puolella eurolla sai eteensä hyvän, jäisen apero-spritzin ja pientä naposteltavaa.

Minä nautin illallisilla merenelävistä, jotka olivat erinomaisia etenkin viimeisen illan paikassamme Il Paradiso Perduto:ssa.

This is why hot chocolate is called hot chocolate.

Espresso by the bar 1 euro, if you sit down for it 3. Both ways: DELICIOUS! Espresso tiskillä euron, pöydässä kolme. Herkullista molemmilla tavoilla nautittuna.

Food ❤ 

 

You might think nothing can go wrong with Italy and food, but when you are a tourist... We made the most classic mistake when choosing the place for our first lunch. We just headed to a place near our hotel which didn't seem to be too expensive and was quite full. When we were seated we realized all the other 40 very quiet people were tourists from Asia. Our one pizza one salad one bier one water combination costed over 40 euro as we didn't think about the coperto-charge and serving. Oh well... At least we learned to choose better. 

Seafood! Merenelävät vadilla.

Restaurant I could recommend was Il Paradiso Perduto where I got a spectacular sea food plate to share, and still managed only one half...  

Best thing food-wise were though the cafes during the day and especially in the evening, when they were turned into apero-places where you could have a drink and snacks quickly before going to dine. I like! 

Easy to move vegetable market. Vihannesmarkkinat, helppo siirtää!

Shoppailu

 

Jos pidät luksuksesta kuten design-laukuista, -kengistä ja uskomattoman kalliista kelloista, Venetsia on paikkasi. Itse olen enemmän elämyksiin törsäävää tyyppiä, ja sekin kyllä onnistuu Venetsiassa oikein hyvin. Esimerkiksi kaupunkikierroksen olisi helposti voinut tehdä yksityisoppaan kanssa, joka olisi keskittynyt vaikkapa mahdollisimman hyvien valokuvien saamiseen matkalta.

Koin kuitenkin pienen Sephora-sekoamisen, mutta viime kerrastahan oli jo vuosi... Suosittelen käyntiä kaikille kosmetiikasta enemmän tai vähemmän tykkäävälle ko. liikkeeseen.  

Shopping

 

If you like luxus like designer bags, shoes and incredibly expensive watches, Venice has a lot to offer for you. I am more up to experience splurge (like five stars hotels, and I would probably enjoy more of the buying experience of a very expensive bag than the bag itself), and actually that would been possible there too, not just on water taxis but also on private walking tours and such stuff.

Still, I experienced a small moment of Sephora-madness, but it was already a year since the last time... I recommend Sephora for everyone who likes cosmetics, more or less.

Some local person waiting for his daily vaporetto ride all bored and cool. Joku paikallinen odottamassa päivittäistä bussimatkaansa, tylsistyneenä ja coolisti.

Viimeiset vinkit

Mukaan kannattaa ottaa ainakin mukavat kengät, aurinkolasit, tyylikkäitä vaatteita jos haluaa yhtään sulautua katukuvaan, paljon käteistä ja luottokortti. Lomaa kannattaisi ehkä myös suunnitella vähän enemmän etukäteen jos tavoitteena on muutakin kuin rentoutua, me missasimme nyt esimerkiksi Venetisan lähellä olevat pikkusaaret kokonaan.

Last tips

What to take with you: Comfy shoes, sunglasses, smart clothes (Italians are so stylish!), lots of cash and a credit card. Think a bit and maybe plan a bit what you want to do, we didn't go for example to the other islands near the central Venice at all, but I've heard those are nice as well.

Venetsiassa Donna Leonin kanssa

Kirjan nimi: Venezianisches Finale (suom. Kuolema oopperassa) 
Kirjoittaja: Donna Leon 
Kustantaja: Diogenes    
Julkaistu: 1992

Sivuja: 345

Mistä minulle: Lainassa

Tattadaa! Luin Venezianisches Finalen, venetsialaisen lopun, tänä viikonloppuna ihan aidossa ympäristössä!

Matkasta riittää kuvia jaettavaksi roppakaupalla. Siirrytään visuaaliseen nojatuolimatkailuun kuitenkin eri postauksessa.

Kuolema oopperassa on Venetsiaan sijoittuvia dekkareita kirjoittavan Leonin esikoisteos. Siinä oopperatalo La Fenice joutuu kuoleman näyttämöksi, kun maailman huippuihin lukeutuva kapellimestari Helmut Wellauer löytyy pukuhuonestaan kuolleena. Leonin kirjojen  päähenkilö, Guido Brunetti, alkaa ratkoa rikosta. Motiiveja tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin, mutta selvää ratkaisua ei tunnu löytyvän. 

Lainasin Donna Leonin esikoisen jo hyvän aikaa sitten tarkoituksenani lukea jotain saksaksi. Viime vonna taisin lukea saksaksi vain yhden kirjan; vaikka kielitaitoni on jo aika sujuva, ja ymmärrän kyllä 95 % lukemastani, on saksaksi lukeminen jotenkin jähmeää. En tiedä, miten paljon uskallan syyttää tämän kirjan jähmeydestä lukukieltä ja miten paljon Leonin melko verkkaista tyyliä, mutta en varsinaisesti imeytynyt tapahtumiin mukaan. Pari kertaa valitsin päiväunet kapellimestarin kuoleman selvittämisen sijasta. Kirjan tunnelma onneksi tiheni ihan lopussa, ja sain kirjan luettua paluumatkalla kotiin.

Matkalaisena oli kuitenkin kiva lukea Leonin kirjaansa ripauttamia tiedonjyviä tai tarinoita venetsialaisesta elämänmenosta. Isompia omaisuusrikoksia kaupungissa tapahtuu vähän, koska Venetsian sokkeloiset kadut ovat ulkopaikkakuntalaisille haastava labyrintti paettavaksi, ja historiallisista syistä johtuen paikalliset kunnioittavat yksityisomaisuuden koskemattomuutta syvästi. Voin kuvitella, millainen sumu kanavilla on joskus ollut ja millä Vaporettolla Brunetti on matkustanut.

Kun haluan lukea karmivista rikoksista, taidan kuitenkin jatkossakin tukeutua pohjoismaisiin suosikkeihini.

Huomioita Suomesta

Suomen lomastani on kulunut viikko. Tein muistiinpanoja siitä, miltä siellä näytti. Ja tuntui.

Mökillä luonto oli lähellä. Ja hiljaisuus oli kuin pimeys: Sellaista, mikä oli aiemmin itsestäänselvää, mutta nyt siihen kiinnitti huomiota.

Ulkona oli kylmää, mutta vietin siellä silti niin paljon aikaa kuin mahdollista. Mietin, jäätyykö tietokone. Tajusin, milloin termoskupista olisi hyötyä.

Aurinko paistoi, ja äkkiä tuntui, kuin en olisi nähnyt sitä viikkoihin. Aamuisin saattoi olla peilityyntä.

Hassua kyllä, tuntui, että syksy ei ollut edennyt pidemmälle kuin Berliinissä. Mutta joka päivä oli kirkasta.

Lyhyesti: Maalla kaikki näytti aikalailla siltä kuin ennenkin. Tiesin sen, koska nämä vanhat paikat olivat alkaneet näyttää minulle uusilta jo monta kertaa aikaisemmin. Olin huomannut luonnon, hiljaisuuden, auringon, vanhojen ihmisten paljouden jo monta kertaa aikaisemmin. 

Helsinki taas... Se näytti uudelta, ja uudelta Suomelta. Siltä, mitä en ollut koskaan oikein tuntenut. 

Perjantaina taivas oli naurettavan sininen. Katsoka vaikka kuvaa yllä! Aurinko häikäisi niin, että kaipasin jo aurinkolasejani ja pelkäsin migreeniä. 

Helsingissä huomasi, että Suomessa palkat ovat isoja ja tuloveroprosentti pieni. Jep. Tässä ei ole sarkasmia. Ihmiset istuskelivat kalliissa kahviloissa ja Louis Vuittonin veskoja oli naisilla yhtä paljon kuin Marimekon laukkuja aiemmin. Ei uskoisi Suomen nähneen minkäänlaista taantumaa tai olevan sellaisessa YT-kierteessä kuin tiedotusvälineet antavat ymmärtää. 

Akateemisessa kirjakaupassa oli ihana valikoima, ja mieletön määrä kiinnostavista uutuksista oli kotimaisia. Vau. Postaan näistä vielä myöhemmin lisää.

Suomalaisnaisten, ja varsinkin keski-ikäisten 40+ naisten pukeutuminen on paljon nuorekkaampaa kuin Saksassa. On kireitä farkkuja, on korkeita nilkkureita, on lyhyitä takkeja. Aluksi se näytti melkein teiniltä, sitten vaan ihan kivalta. Sitäpaitsi asialiseseti pukeutuneita 40+ ikäisiä näkyi katukuvassa paaaljon enemmän kuin Berliinissä. Tajusin juuri, mistä se johtuu: Nämä naiset liikkuivat työtapaamisesta toiseen tai viettivät ruokatuntia, sillä he eivät liikkuneet paikasta toiseen lastenvaunuja työnnellen, a-ha! Näisen lapset olivat varmasti osanneet kävellä jo vuosikausia ja naisten uratkin olivat edistyneet ennen ja jälkeen niin, että oli työpaikka johon palata. 

Kaikilla, siis huhhuh, melkein kaikilla alle 30 vuotiaille naisilla on tekoripset. Tai siis ripsienpidennykset. 

Mistä näiden kortteleiden nimet oikein tulevat?

Ihmiset olivat vaaleita, niin moni oli vaalea että se todella pisti silmään. Kasvonpiirteiltään ihmiset näyttivät suomalaisilta, mikä oli melkein liikuttavan kotoisaa.

 Helsingissä oli hemmetin eleganttia. Mutta monella kadulla todella, todella tyhjää. Kävin samoilemassa paljon hehkutetussa Punavuoessa lauantaina, mutta eihän siellä ollut puolen päivän aikaan missään yhtään ketään.

Ja näin muuten yllä olevan kuvan lähellä olevalla kävelykadulla sen täytetyistä lasipulloista soittimen koonneen katusoittajan työssään. Tämän hattu kilisi niin usein, että miehen täytyy olla tähän hetkeen mennessä jo miljonääri.

Disturbing Dubai - vastakohtien kaupungissa

Aioin kirjoittaa ensimmäisen risteilypostauksen jälkeen toisen satamista. Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin ja huomasin kirjoittaneeni vain Dubaista. Toivon todella, että jokainen, joka jaksoi lukea koko postauksen, jättää siitä merkinnän kommenttiboksiin. Oman, Abu Dhabi ja Fujairah, saatte siis odottaa vielä hetken. Tässä tulee Dubai.

Glamouria, futuristisia rakennuksia, työläisiä joiden oikeuksia on poljettu niin paljon että nämä loikkivat rakentamistaan pilvenpiirtäjistä, jättiläismäisiä hallitsijoiden kuvia valtateiden varsilla ja kaupunkien keskustoissa, loputtomia aavikoita, kameliaitoja, shoppailuhuumaa ja omituinen yhdistelmä amerikkaa ja arabiaa. Dubai.

Risteily alkoi Dubaista. Risteilyjen henkeen liittyen (laiva lähtee satamasta tiettyyn kellonaikaan...) varustamo suosittelee ehdottomasti saapumista risteilyn lähtösatamaan viimeistään risteilyn alkua edeltävänä iltana.

Jumeirah - mies kävi synttärilahjaksi lentämässä

Emirates ja lento uuteen kulttuuriin

Risteilymme alkoi maanantaina. Päätimme maksimoida kotoa poissa olon ja lähteä matkaan ja saapua Dubaihin jo lauantaina "ihan vain tarkastaaksemme hotellin kelpoisuuden loppujoukon varalta".

Lensimme Dubaihin Berliinistä Münchenin kautta. Jo Münchenissä lähtöportin luona huomasi selvästi, millaiseen maahan oltiin matkalla: Uusimmasta huntumuodista oli tarjolla kattava läpileikkaus.

Varasimme reittilennon menopaluuna Emeritesilta, joka on pärjännyt hyvin erilaisissa lentoyhtiöiden rankingeissa. Ei muuten todellakaan kannata katsoa näitä kuvia Emeritaksen ykkösluokasta, kuvat ihanista miniloosseista shamppanjatarjoilulla paloivat verkkokalvoilleni sen verran vahvasti, että joskus vielä matkustan Australiaan ykkösluokassa...

Nyt matkustettiin vielä economyluokassa, mutta matkustuskokemus oli siinäkin jo oikein mukava. Jalkatilaa tuntui olevan enemmän kuin monissa muissa reittilentokoneissa, ja ruoka oli erittäin hyvää. Matkan alkaessa meille jaettiin menu, jonka kahdesta vaihtoehdosta pääruuan sai valita - harmi vaan, että se toinen vaihtoehto oli meidän penkkirivimme kohdalla jo loppunut... Erityisen paljon haluaisin kiittää Emiratesta sen erinomaisesta viihdejärjestelmästä, jonka elokuvavalikoima oli vertaansa vailla. Haluaisin, koska viihdejärjestelmään liittyy yksi iso mutta: Kaikille matkustajille jaetut kuulokkeet olivat perinteistä, kälyistä walkman-mallia (tarkoitan jotain näiden tapaista) minkä asiasta elokuvan äänimaailma oli yhtä huminaa ja puheestakin sai vain vaivoin selvää. Koska tässä koneessa kuulokkeiden liitäntä oli ihmeellistä kaksoispistoke-mallia, omia kuulokkeita ei voinut käyttää ilman välikappaletta.


Lento sujui paria viimeistä tuntia lukuun ottamatta oikein mukavasti. Dubaissa oli sinne saapuessamme myrsky, jonka takia koneemme joutui kiertelemään noin tunnin Persianlahden päällä ennen laskeutumisluvan saamista. Kova turbulenssi ja päättymätön vastapäivään lentäminen oli sen verran rankka yhdistelmä, että lennon jälkeen sekä minä että mieheni tunnustimme toisillemme tarkistaneemme jo paperipussin tarkat koordinaatit etupenkin lokerosta... Jälkikäteen saimme kuitenkin kuulla olleemme onnekkaita, kun koneemme pystyi ylipäätään laskeutumaan Dubaihin; joitain koneita oli ohjattu hiekkamyrskyn takia samana päivänä eri kentille, joilta matka Dubaihin jatkui vasta seuraavana päivänä.

Saapuminen huippumodernille Dubain kentälle oli taas Berliinin jälkeen jo melkein shokki sinänsä. Täällä räpistellään ränsistyvän Tegelin varassa, kun BER-kentän rakennus on muuttunut katastrofista farssiksi. Emirateksella on Dubaissa kokonaan oma terminaali, jossa kohtasimme häikäisevän kiiltäviä valkoisia pintoja, autobahnin levyisiä käytäviä ja järjettömänkokoisia vesielementtejä. Matkatavaroita hakemaan siirryimme automaattijunalla jonka jokaisella ovella oli opas.

Maahansaapumisesta selvisimme pikaisesti. Passia tarkastanut mies tuskin katsoi minua silmiin, mutta tuijotti kyllä passini jokaista sivua hyvin hyvin huolellisesti ja katsoi taatusti Venäjän-viisumien päivämäärätkin.

Dubain Downtown, yksi maailman kunnianhimoisimpia rakennusprojekteja. Ja hetki sitten tässäkin oli aavikkoa...

Ja sitten... Ulkona, mielettömässä taksijonossa, Dubaissa!

Astuminen tuhannen ja yhden yön satuihin: Hotelli Arabian Courtyard

Yksinään matkustavia naisia ei ollut meidän kanssamme samassa taksinodotuskarsinassa juurikaan, joten mekin saimme naistaksin jolla hurautimme hotelliimme Arabian Courtyardiin. Hotelli sijaitsi vanhassa kaupungissa Dubai-museota vastapäätä. Suunnistaminen Dubaissa on vähintäänkin mielenkiintoista: Kaupungissa ei nimittäin kuljeta paikasta toiseen osoitteiden avulla, vaan suunnistus tapahtuu ennemminkin maamerkkien kuten tunnettujen hotellien ja museoiden avulla. Liikennejärjestelyt vaihtuvat viikottain, ja joillakin taksimatkoilla kuskeillemme soitti lomalla ollut taksikuskisystävä uusista reiteistä kyselläkseen. Myös liikennevaloissa paikalliset avasivat usein ikkunan ja huutelivat reittikysymyksiä toisilleen.

Hotellimme oli todella iloinen yllätys. Neljän tähden takia osasin tietysti odottaa hyvää tasoa, mutta se sisustus, wau! Jo hotellin ulko-ovella tunsi astuneensa tuhannen ja yhden yön satuihin, kun parrakas, turbaanpäinen ja arabialaisiin kippurakenkiin ja haaremihousuihin pukeutunut mies hälytti piccolon paikalle.

Hotellihuone oli valtava (kuten ne Euroopan ulkopuolella yleensä tuntuvat olevan) ja arabityylisillä, täyspuisilla huonekaluilla sisustettu. Huonessa oli kylpyamme, kahvinkeittomahdollisuus, hyvänkokoinen minibaari-jääkaappi ja valtava sänky. Kuvat hotellihuoneesta jäivät taas ottamatta.



Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme arabityylisestä aamupalasta: Kaikki tuttu ja turvallinen, mutta lisäksi mm. hummusta ja oliiveja. Pidän hirveästi siitä, että hotellien aamupaloilla on jotain tyypillistä ja paikallista.

Dubai on täynnä ristiriitoja

Dubai on kaupunki, jota voi kuvata isolla määrällä superlatiiveja. Uskomattomin, modernein, hulluin, järjettömin, kuumin jne. Mielipiteeni Dubaista oli jo etukäteen vähän ristiriitainen. Minä tunnustan, että mielipiteeni kaupungista muuttui oikeastaan vain ristiriitaisemmaksi siellä oleskelemisen aikana. Olin kuullut ystäviltäni ylistäviä kommentteja Dubaista rentona aurinkolomakaupunkina, mutta toisaalta mielessä kolkuttivat Dubain huomiotta jättämät ihmisoikeuskysymykset ja uutiset kuten Dubai's skyscrapers, stained by the blood of migrant workers.
 

Sinne, tänne ja tuonne.

Sataa, sataa ja sataa.

Maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall: akvaariohaahuilua ja kirjakauppasekoamista

 Koska sää oli ensimmäisenä Dubai-aamunamme jotain ihan muuta kuin olin ennen lomaa odottanut - eli sadetta - päätimme suunnata yhteen kaupungin jättiläismäisistä kauppakeskuksista, Dubai Malliin. Jo taksimatkalla kauppakeskukseen tajusimme olevamme kaupungissa, jossa on turha kuvitella kävelevänsä mihinkään. Jos tien toisella puolella oleva rakennus näyttäisi mielenkiintoiselta, meidän olisi otettava matkalle taksi. Dubai on rakenteeltaan suunnilleen kuin Espoo, Imatra tai Los Angeles eli selkeää keskustaa ei ole. Lisäksi kaupunkia halkovilla teillä saattoi olla kuusi kaistaa suuntaansa, joten mistään suojateistä tai muista turvallisista tienylitystavoista oli aivan turha haaveilla.

Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy ottaa taksi.

Dubai Mallissa sijaitsee jättiläismäinen akvaario johon päätimmekin sitten tutustua.

Ihmettelimme haita, rauskuja, pingiinejä ja alligaattoreita. Ruokimme kaloja ja luimme akvaarion vedenpuhdistusjärjestelmästä.

Ihmeellistä. Kaikkea moderni insinööriosaaminen ihminen sitten saakin aikaan.

Jos akvaario oli jättimäinen, niin niin oli kyllä kauppakeskuskin. Dubai Mallissa on akvaarion lisäksi mm. luistelurata. Kauppakeskus on maailman suurin ja siellä on noin 1200 kauppaa.

Onneksi suunnistaminen oli tehty helpoksi: Risteyskohdista löytyi käteviä infotauluja (käteviä, jos niitä ei näppäillyt liian nopeasti ja saanut näin koko softaa jumiin...).

Jos hommaan halusi vähän vaikeuastetta, saattoi karttaa selata arabialaisella tekstillä.

Englanninkielinen teksti sopi meille kuitenkin paremmin.

Kuten tarkkasilmäisimmät saattavat jo yllä olevasta kuvasta nähdä (ja valveutuneimmat blogin teemasta arvata...), minua kiinnosti tietysti kirjakaupan tarkka sijainti. Olin lukenut Tripadvisorista jo etukäteen huhuja suuren suuresta kirjakaupasta: niin suuresta, että siellä saattaisi vaikka eksyä seuralaisestaan.

Sain kulumaan kirjakaupassa varmaan todella rasittavan pitkältä tuntuvan ajan, mutta olin silti ylpeä vain kahden kirjan saaliistani. Nappasin mukaan Kinokunya-ketjun englannikielisen proosan bestseller-listalla hyvää sijaa pitäneen Desperate in Dubain sekä vastaavalla faktalistalla korkealla olleen kirjan The Power of Habit.

Sharia-lakia ja sovellettuja muslimisääntöjä

Dubai on monessa mielessä arabimaiden löysimmästä päästä, mutta peittävää pukeutumista suositellaan silti suunnilleen aina ja kaikkialle. Myös ostoskeskusten ulko-ovella on kyltti, jossa pyydetään "kunnioittavaa pukeutumista". Turisteja bongasi Dubai Mallissakin silti paljon shortseissa ja olkaimettomissa topeissa. Henkilökohtaisesti pidän niukkaa pukeutumista maassa, jossa sitä erityisesti pyydetään välttämään, vähän turhana ja epäkunnioittavana. Yksi amerikkalainen lentoemäntä totesikin blogissaan, että se on "kuin menisi USA:ssa uimapuvussa kauppaan - niin voi tehdä, mutta ei sitä varsinaisesti hyvällä katsota". Olisin tuntenut itseni pahasti alipukeutuneeksi maatalaahavissa kaavuissa liihottavien dubailaisten rinnalla, ja lisäksi ainakin tämä kauppakeskus oli niin tehokkaasti ilmastoitu, että rintaliivien vilauttelu nirunarutopin alta ei olisi tuntunut siinäkään mielessä fiksulta ratkaisulta.

Myös alkoholisäännöt ovat Dubaissa tiukahkot. Alkoholia ei myydä kaupoissa, päihtyneenä ei sovi missään tapauksessa näyttäytyä julkisilla paikoilla, mutta mm. hotellin ravintoloissa ja baareissa anniskelu on tavallista.

Hotellin baarin sisustusta: minä pidin!

Jeeppisafari aavikolla, Dubai Private Tours - suosittelen!

Muu matkaväkemme saapui Dubaihin hyvissä voimissa sunnuntai-iltana. Koska vasta Dubaissa käyneet ystävämme suosittelivat meille aavikkosafaria, olin varannut omalle porukallemme sopivan retken maanantaiaamuksi. Tripadvisor auttoi tässäkin, ja varasin Dubai Private Toursin Morning Desert Safarin.  Yksityisretki kuulostaa hintavalta, mutta itse asiassa se oli kuuden hengen porukallemme erinomainen ja suorastaan edullinen ratkaisu: Retken hinta oli sama 1-6 osanottajalle joten mahduimme juuri ja juuri yhteen maasturiin.

Voin suositella tätä retkeä todella lämpimästi.

Kuskimme tuli hakemaan meitä hotellilta sovitusti kello 9.00 ja seikkailumme saattoi alkaa. Oppaamme oli aito emiirimies, ja kyselimme häneltä kaikkea mahdollista aina koulutusjärjestelmästä Dubain sheikin suosion syihin. Vaikuttaa siltä, että vaikka on lottovoitto syntyä Suomeen, on vielä suurempi lottoivotto syntyä Dubaihin rekisteröidyksi emiraattien kansalaiseksi. Koulutus ja terveydenhoito ovat ilmaisia, veroja ei makseta, sähkö, vesi ja osittain asuminenkin ovat ilmaisia ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei ihme, että sheikki Muhammad ibn Rašid Al Maktum on kansansa keskuudessa niin rakastettu, että hän ajelee Dubaissa ilman turvamiehiä katsastamassa valtakuntansa tilaa. Lisäksi hän pitää säännöllisesti keskustelutunteja, johon kansalaiset voivat tulla kertomaan huolensa. 

Jos vierastyövoima ei eläisi suunnilleen vankeudessa limbossa ympärivuorokautisten rakennustyömaiden ja hökkelikylämäisten asuinalueidensa vankeudessa, sheikillä tuskin olisi yhtä leppoisat oltavat.

Hallintoaluuen riikinkukko.

Ennen aavikolle suntaamista saimme nähdä myös hallintoaluetta. Onnellisia riikinkukkoja: Check. Ääretön määrä kukkaistutuksia: Check. Vielä suurempi määrä sadettimia: Check. Vihreiden keitaiden näkeminen keskellä totaalisen kuivaa, hiekkaisaa aavikkoa on mykistävää monella tavalla.

Matkalla Dubain kaupungin ulkopuollelle, noin 30-45 minuutin ajon aikana täydensimme vielä vesivarastot ja hyödynsimme viimeisen vessamahdollisuuden vähään aikaan. Sitten tie päättyi, turvavöiden oikeat linjat tarkastettiin ja seikkailuosuus saattoi alkaa! 

Tie päättyy, alentakaa rengaspaineita! Ei, en oikeasti tiedä mitä tuossa kyltissä lukee.

Vaikka kyseessä oli adventure-retki, en ollut henkisesti valmistautunut ihan sellaiseen seikkailuun mitä saimme, hyvällä tavalla. Kuskimme ajotaitoja saattoi vain ihailla, kun tämä kieputti meitä dyyniltä toiselle, milloin dyynin yläreunaa, milloin sivua, milloin pohjaa pitkin. Edellispäivän sade oli häivyttänyt kaikki merkit siitä, että dyyneillä olisi koskaan käynyt kukaan ennen meitä. Porukkamme kiljui ja nauroi, auton pohja kopsahti pari kertaa dyynin harjaan mutta auto ei hyytynyt kertaakaan (jos olisi, en tiedä mitä olisi tapahtunut...) ja kuski joutui peruuttamaan vain kerran ajettuaan aavistuksen liian haastavan linjan.

Tauon aikana ihmettelimme kaikkialle jatkuvaa tyhjyyttä ja kuski napsaisi meille kaikkien aikojen klassikohin kuuluvat turistikuvat.

Helle oli jo aamupäivällä paahtava. Takaisin autoon, ja kruisailu saattoi jatkua.

Lämpö ja jatkuva kieputus kävivät heikkomahaisimpien sisälmyksiin - minulla olisi muutama tosi hauska kuva tästä kohtaa, mutta yleisten käytöstapojen takia jätän ne julkaisematta :). Tunnustan, että olin kyllä itsekin jo helpottunut, kun tie viimein palasi näköetäisyydellemme ja aloimme kaarrella sitä kohti.

Paluumatkalla kävimme vielä lyhyellä kameliratsastuksella ja kiinnitimme huomiota moottoritietä reunustaviin kameliaitoihin. Kamelit samoilevat aavikolla kuin porot Lapissa. Hyödynsimme vielä lisää kuskin paikallistietämystä ja kyselimme tielle valuneesta hiekasta. Hiekka on kuulemma jatkuva ongelma, ja tiet puhdistetaanki hiekasta suunnilleen joka toinen päivä.

World's highest high tea

 Seuraavan kerran olimme Dubaissa risteilyn viimeisenä päivänä. Olimme taas suunnitelleet yhteistä tekemistä koko porukalle. Maailman korkein rakennus, Burj Khalifa, tietysti kiinnosti kaikkea, mutta siellä vasta käyneet ystäväni eivät olleet näköalatasanteella käymisestä täydellisen haltioituneita. Onneksi keksimme toisen vaihtoehdon kohota korkeuksiin: Vain kaksi kerrosta näköalatasannetta alempana olevassa At.mophere-ravintolassa tarjoillaan "World's highest high tea", siis maailman korkein iltapäivätee.

Taas: Suosittelen. Kieltämättä aika kirpaisevaan hintaan (mutta kirpaiseva olisi ollut pelkkä näköalatasannekin) pääsimme nauttimaan luksustunnelmasta ja upeasta iltapäiväteestä. Onnistuimme käyttämään jääteemme, teepannullistemme, taiteellisten leipästen, pikkupiirakoiden, leivosten ja skonssien nauttimiseen lähes kaksi tuntia. Olin kuvitellut, että high tean ruokamäärästä tulisi vain kiukkuiseksi, mutta loppujen lopuksi siitä tuli kyllä ähky.

Ekstarvinkki: Jos olet saapunut high tealle, käy ehdottomasti myös vessassa ja täydennä lause high tea, high ***. Myös vessassa pääsee nauttimaan todellisesta luksuksesta: Käsienpesualtaiden puoleinen seinä on lasia ja vesihana avattiin käsienpesua varten valmiiksi.

Tämän telineen ruokamäärän jakoi kaksi, ja sen jälkeen saapuivat skonssit. Oh me, oh my...

Maailma ei ole vielä litteä

Matkasta on nyt yli kuukausi. Fiilikset olivat aivan erilaiset kuin vaikka New Yorkin matkan jälkeen. Vaikka kaikki on koko ajan enemmän sitä yhtä ja samaa jokaisessa suurkaupungissa, ei se vielä ole lähelläkään sitä yhtä ja samaa.

Olen todella onnellinen, että sain nähdä Dubain ja mitä kaikkea sillä on tarjota, mutta tällä hetkellä en usko, että matkustaisin sinne välttämättä pelkkän loman takia uudelleen. Ulkona paahtava aavikkomainen kuivuus, riippuvuus takseista, kallis hintataso ja huonot vesiurheilumahdollisuudet (vaikka niitä on tarjolla, niitä ei välttämättä kannata kaikkialla käyttää: Dubai Creekin vesi ei ole puhtaimmasta päästä) ja ne kyseenalaiset vierastyöläisten olot ovat minulle selviä miinuksia.

Dubailla menee luultavasti hyvin niin kauan, kuin maan sähköverkossa ei ole ongelmia (kuvitelkaa pilvenpiirtäjiä ilman sähköä) tai vierastyöläiset eivät ala vaatia oikeuksiaan (kuvitelkaa maata, jossa etuoikeutettua paikallisväestöä on n. 20 % ja kaikki muu toimii vierastyöläisten voimin).

Toisaalta myös ymmärrän, miksi Dubaista on tullut niin suosittu lomakohde: Aurinko on melkein varmaa, lämpöä riittää, shoppailumahdollisuudet ovat mielettömät, känniläisiä ördääjiä ei näe missään, kaikkialla on hygieenistä, turvallista ja helppoa. Varmaan kaikki Dubain hotellit ovat luksustasoa ja turisteille suunniteltuja viihdykkeitä riittää.

Kaikenlaista uutta Dubain on keksittäväkin, sillä öljytulot ovat enää minimaaliset. Esimerkiksi plastiikkakirurgiasta kehitetään yhtä uutta vetonaulaa. Sekä amerikkalaiset, eurooppalaiset että aasialaiset kauneusturistit voivat lennähtää kätevästi Dubaihin, teettää operaationsa ja toipua tuttavien näkymättömissä viiden tähden hotellikomplekseissa. 

Turismia edesauttavat myös Emirateksen pyrkimykset laajentaa toimintaansa yhä edelleen. Se haluaa Dubain avulla Euroopan ja Aasian välisen liikenteen risteyskohdaksi ja pysähdyspaikaksi. Yritystä kyllä riittää, sillä pienetkin yksityiskohdat olivat massiivisia: Kun lensimme Dubaista takaisin saksaan, lähtöterminaalissamme oli keidas, jossa eli oikeita lintuja jotka lensivät ympäri terminaalia.

Lue lisää

Työkaverini vinkkasi (kiitos!) minulle mielenkiintoisesta Dubaissa asuneen konsultti-expatin 2010 kirjoittamasta juttusarjasta. Lue lisää ja hämmästy.

Opinion: The City of Tomorrow
Opinion: Welcome to your Castle
Opinion: The story BCG offered me $16,000 not to tell Enemmän kirjoittajan henkilökohtaisista kokemuksista.
Opinion: Dispatches from the collapse


EDIT: Fasaanit riikinkukoiksi ja Burj Dubai Burj Khalifaksi

Risteillen: Persianlahti, Serenade of the Seas

Olen aloittanut tämän bloggauksen m-o-n-t-a kertaa. Halusin kirjoittaa mahtavasta, huhtikuun alussa koetusta Dubain-lomasta ja siihen liittyneestä risteilystä pitkään ja hartaasti. Haudoin kolmiosaista juttusarjaa, mutta kun en saanut jaoteltua aiheita mielestäni tarpeeksi tasapainoisesti, päädyin oksentamaan kaiken yhteen postaukseen. Nyt, kaksi tuntia postauksen aloittamisen jälkeen huomaan sen olevan jo niin megalomaanisen pitkä, että laiva saa oman postauksensa, Dubai ja muut satamat saavat odottaa tulevaa.

Shortly in English: Like I promised, here are some pictures from the Cruise Vacation. I realized first after two hours of preparing this post, that I can't fit everything to one post and that's why Dubai and the other harbours will get they own post later on. Meanwhile, take a look to the pictures and read the short English version :). 

Mitä-missä-miksi-miten:

Laaja perhematka - Berliini-Dubai-Fujairah-Muscat, Oman-Abu Dhabi-Dubai-Berliini - 50 v-lennot Emirates, risteily Royal Caribbean Cruise Line RCCL Serenade of the Seas.

Risteily ja laiva

Jo pelkästä risteilystä voisi kirjoittaa oman postauksensa (tai pari). Olen risteillyt aiemmin isoilla laivoilla kahdesti Välimerellä ja kahdesti Karibialla. Persianlahdella seilaaminen oli juuri sellaista taattua rentoutumista, kuin osasinkin odottaa: Aivot heitetään laivaan astuessa passien mukana johonkin narikkaan, josta ne noudetaan vasta viimeisenä iltana. Sitä ennen antaudutaan passattavaksi ja viihdytettäväksi syöttöporsaaksi. 

Serenade of the Seas. Arvatkaa, onko tuo Saksan lippu meidän? Oikea vastaus: EI! The flag was not ours.

Serenade of the Seas kuullu Radiance -luokkaan. Risteilijä on tietysti jokamiehen mittakaavassa jättimäinen, mutta itse asiassa kuitenkin suorastaan pieni verrattuna Karibialla risteileviin isoihin laivoihin. 

Asiakaskunta vaihtelee RCCL-varustamon laivoilla risteilykohteesta ja vuodenajasta riippuen. Persianlahdella huhtikuussa liikkeellä oli paljon keski-ikäistä väkeä. Lapsiperheitäkin oli jonkin verran, mutta esimerkiksi Karibialla nähtyä hääparimäärää laivalla ei ollut. Sen sijaan laivalla oli seuramatkallinen saksalaisia. Meidän hyttimme alapuolella olevan hytin asukeilla oli tarve rajata reviirinsä sangen näyttävällä lipulla. 

Serenade of the Seas is not even one of the biggest cruise ships, but still it has some very fancy features. Check these out:

Laivalta löytyi tietenkin kaikki mahdollinen tarvittava ja "tarvittava". Mitäpä olisi loma esimerkiksi ilman seuraavia: 

One of the six pools/whirpools on board.

Kuusi uima-allasta/poreammetta. Jotta vaihtoehdot eivät loppuisi kesken, laivassa oli tietenkin myös vain aikuisille varattu uima-allasalue, joka oli paitsi katettu, myös varustettu solariumilla ja ilmastoitu - älkää moittiko, lämpöasteita oli kuitenkin usein nelisenkymmentä... Uima-altaan vieressä sijaitsi kahvila, josta sai ruokaa lähes ympäri vuorokauden. Jos tarjolla ei ollut aamupalaa, paikalla oli tarjoilija kokoamassa salaatteja, tekemässä bageleita tai leikkaamassa lihaa ja kokoamassa hampurilaisia. Samassa yhteydessä sijaitsi myös palvomani nurkkaus, josta mm. jääteetä ja kofeiinitonta kahvia ympäri vuorokauden. 

Six pools or whirpools. The one in picture is adult-only, with solarium and air conditioning. And there was a cafe nearby.

Arabi-illan juhlatunnelmaa.

Jokailtaisia bileitä. Luulitteko, että vain ruotsinlaivoilla juhlitaan? Keski-ikäiset amerikkalaiset ovat yllättävän juhlahumuista kansaa. Laivalla oli bileitä milloin milläkin teemalla, ja epäilen vakaasti sitä, oliko osa matkalaisista saanut sittenkin hankittua jostain Hermione-laukun: Osalla lomalaisista tuntui löytyvän osuva asu niin arabibileisiin, 60-luvun kekkereihin kuin iltapukujuhliinkin. 

Parties every night. Oh those middle-aged Americans (and even my parents) can party harder than me. But normally it just requires to stay awake a bit longer than until midnight.

Akrobatiaa iltashowssa.

Viihdettä. Miten olisi Broadway-tyylinen show, muusikoita, jonglöörejä, akrobaatteja, vaijereissa roikkuvia tanssijoita ja risteilijöiden välisiä kisailuita? Ok, menee vähän överiksi, mutta viihdyttävää, ehdottomasti. 

Entertainment. There are crazy things on board.

Minigolf vaatii tiukkaa keskittymistä.

Aktiviteetteja. Kunnollisiin perheolympialaisiin tarvitsi tietenkin paitsi perinteisen kansipelin, shuffleboardin, myös minigolfin ja pöytätenniksen. Minä kannatin myös kiipeilyn lisäämistä pakollisiin lajeihin, mutta jostain syystä sitä ei hyväksytty mukaan. Luonnollisesti laivalta löytyisi kaikkea mahdollista sinkkukerhoista scrap bookien teon opastukseen, mutta minulta ne jäivät muun kiireen varjolla väliin.

Activities. This is how you can explain yourself that you need that one more cookie.

Kiipeilyseuna on savupiipun takareunalla. Nice!

Ruokaa. Oh, tälle voisin omistaa vaikka kokonaisen postauksen. Laivalla on ruokaa, hyvää ruokaa, aina ja kaikkialla. Esimerkiksi illallisen voi nauttia niin seisovasta pöydästä, My Time Dining (välttäkää kuin ruttoa) -systeemillä tai aina samojen tarjoilijoiden tarjoilemana samasta pöydästä. Ruoka on hyvälaatuista ja vaihtoehtoja on paljon. RCCL:n laivoilla ovat yleistyneet myös lisämaksulliset ravintolat, joista on varattava pöytä erikseen, mutta en ole käynyt sellaisissa koskaan. 

Food. I could write so much about it... It is good and there is too much of it. 

Jälkiruokasikermä. Dessert...

Huonekaverillani oli synttärit, ja pyysin hyttipalvelijalta koristeita. Vähän nauratti...

Mukava hytti ja hyttipalvelija, joka liikkuu kuin tonttu. Näitä ei voi erottaa toisistaan. Oma hyttimme oli parveke-tasoa (siis erittäin hyvä). Muutamaan neliömetriin oli mahdutettu parivuoteen lisäksi sohva, kirjoituspöytä, sohvapöytä, vaatekaappi, televisio (erittäin tärkeä, koska siitä saattoi kauhistella tarkkailla laivaluottokorttinsa laskun kasvamista) vessa ja suihku.

Hytti käytiin siivoamassa ja sijaamassa aamupäivällä ja laittamassa yökuntoon illalla. Yöpuulle siirtymistä varten verhot suljettiin, valaistus himmennettiin, päiväpeitto otettiin pois sängyltä, tyynyt laskettiin vaaka-asentoon (päivällä ne olivat luonnollisesti eri asennossa) ja hujan hajan jätetyn yöpaidan löysi viikattuna tyynyjensä edestä. Lisäksi hyttiin jaettiin päivittäin laivan uutiset, josta saattoi tarkistaa mm. päivän kohteen, seuraavan päivän kohteen, all onboard -ajan ja kaikki laivan aktiviteetit. Hytistä saattoi silloin tällöin löytää myös pyyhe-eläimen!

A nice stateroom with balcony. The stateroom was nice, there was everything you need and the stateroom attendant was just amazing: Like Santa's little helper! The stateroom was cleaned daily and while we were dining or in show (and a bar, and night-snacking, and...) the stateroom was prepared for night.

I love it when hotel-rooms are prepared for night! I've tried to train my husband to do that but for some reason it isn't going that smoothly. So, as the training still continues, are there any volunteers?

Lopputulos: Täydellinen lomamieli
And in the end: Perfect holiday mood