Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 1. syyskuuta 2011

Suzanne Collins: Nälkäpeli -trilogia, Vihan liekit ja Matkijanärhi

Kirjojen nimet: Vihan liekit ja Matkijanärhi
Kirjoittaja: Suzanne Collins
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2009/2010 ja 2010/2010(alkuteos/suomeksi)
Sivuja: 354 ja 362
Mistä minulle: Kirjastosta, varausjonon kautta 
 
 
Suzanne Collins onnistuu Nälkäpeli -kirjan aloittaman tarinan jatkamisessa loistavasti. Tapahtumat jatkuvat melko täsmällisesti siitä, mihin ne Näkäpelissä jäivät. Collins ei kuitenkaan vatkaa trilogian avausosan tapahtumia vaahdoksi asti, vaan viittaa niihin ja ottaa uuden, toisaalta ihan loogisen suunnan tarinalleen. 

 
Seuraavassa kappaleessa kevyitä juonipaljastuksia joten hyppää yli jos haluat säilyttää kaiken mahdollisen jännityksen kirjasarjan kanssa!  Joukossa myös viittauksia kirjaan yksi.
 
Kirjojen tapahtumat sijoittuvat edelleen Capitolin ja vyöhykkeiden alueille. Katniksen saamaa sympatiseerausta vyöhykkeillä ei kuitenkaan katsota Capitolissa hyvällä, ja henkinen lieka vyöhykkeiden ympärillä kiristyy: Jopa Katniksen kotivyöhykkeellä asiat, jotka pitkään olivat periaatteessa ei-kiellettyjä, muuttuvat taas tiukasti kielletyiksi. Vaikka Katniss perheineen voi Nälkäpelin voiton ansiosta tietenkin hyvin, on muiden kurjuutta ikävää kärsiä. Lisäksi Katniss saa vahvasti huomata, että hänen Nälkäpelin lopuksi tekemänsä temppu ei herättänyt pelkkää ihastusta etenkään presidentti Snowssa. Katniksen saamaa asemaa kapinan esikuvana aletaan kuitenkin hyödyntää taitavasti. Etenkin mielenkiintoista on maan alla asuvan vyöhykkeen kolmetoista kuvaus tiuikkoinen sääntöineen. Välillä voi todella miettiä, millä puolella aitaa onkaan parempi asua.

Juonipaljastukset loppuvat.
 
 
Collins käsittelee edelleen vaikeita aiheita, nyt vielä trilogian avausosaa selkeämmin. Ruoskat heiluvat, vyöhykkeitä ympäröivissä sähkölangoissa on sähköt ja ketään ei säälitä. Trilogian juoni on rakennettu mielestäni harvinaisen taitavasti. Tapahtumat eivät pysähdy missään vaiheessa liian pitkäksi aikaa ja kuten jo alussa sanottu, muutama juonenkäänne yllätti mukavasti. 
Kirjan tyyli ei kuitenkaan ole huikaisevan kaunista kieltä vaan kelvosti luettavaa. Nuortenkirjamaisuus paljastuu myös tietynlaisessas yksiulotteisuudessa vaikka käsiteltävät aiheet ovatkin vaikeita. Kirjat ovat kuitenkin loistavaa viihdettä ja ehdottomasti nuorille sopivia. Taannoisen Twilight -huuman aikana nuorten tyttöjen äitien käyttämät foorumit täyttyivät kyselyistä "Onko Twilight sopivaa luettavaa", joten jos tänne joku kirjojen sopivaa googlettava henkilö eksyy, vastaan heti, että kyllä sopii, sopii nuorille, vaikka ensimmäisessä kirjassa on suurta raakuutta, se tuskin kenenkään yöunia vie (tai : Vaikka oikeastaan, jossain vaiheessa on ihan hyvä käsittää että samanlaista kauheutta tapahtuu jossain päin maailmaa joka päivä). 

Kirjojen loppuminen ei jättänyt minkäänlaista tyhjiötä ja en jää huutaen odottamaan lisää. Katniksen ja hänen tässä vaiheessa elämänkumppanikseen päätyneen henkilön suhteesta ei maalata niin syvällistä kuvaa, että tarinoita siitä jäisi kaipaamaan. Silti, uskon että tästä(kin) kirjasarjasta tulee suuri ilmiö elokuvien ilmestyttyä, joten kiva kun tuli jo luettua.

5 kommenttia:

  1. Hahaa, kyllä on pakko käydä ne jatko-osat hakemassa jostain nyt :) Ja mut yllätti se, että ensimmäinen kirja ei ollut yhtään "raaempi". Tai siis odotin että se olisi voinut olla tosi ikävä yksityiskohtaisine kuvauksineen tapoista, mutta ei se onneksi ollut sitä!

    VastaaPoista
  2. Minäkin tykkään Nälkäpeli-sarjasta. On aina ihanaa huomata, että jonkun kirjasarjan kokee omaksensa näin vanhemmallakin iällä. Tai siis että se ei ole teinien yksinoikeus se hullaantuminen:)

    En oikein jaksa käsittää tuota "en halua melkein aikuisten lasteni lukevan raakaa kirjallisuutta", kun uutisissa kerrotaan maailman tapahtumia, koulussa pohditaan historian järkyttäviä tapahtumia, kotona pelataan väkivaltapelejä ja katsotaan väkivallalla mässäileviä elokuvia. Mutta sitten kirjakaupassa tehdään stoppi raakuudelle ja toivotaan Risto Rääppääjää 15-vuotiaalle:)

    VastaaPoista
  3. Minä pidin erityisesti trilogian lopusta. Se oli uskottava, ei yltiöromanttinen tms. Tavallaan loppu antoi sen "normaaliuden" vastapainoksi koko Nälkäpeli-kauheudelle.

    Elokuvan ensimmäinen lyhyt traileri sai vähän pelkäämään millainen leffatrilogiasta on tulossa. Tosin sen perusteella ei vielä voi päätellä mitään, joten vielä on toivoa, että elokuvatkin onnistuvat.

    VastaaPoista
  4. Laura: Hahaaa, noniin :). Totta, minäkin odotin kyllä vielä pahempia rakuuksia. Mutta ihan hyvä että ei ollut.

    Sonja: Muistan Twilight -huumassa jonkun foorumin keskustelun siitä, miten ko. sarja on "kamalaa pehmopornoa". Joku valistunut sitten kertoi, että sarjan kirjoittaja on mormoni :).

    Raija: Minä en ole vielä katsonut traileria. Ja totta, trilogian päätös oli harvinaisen onnistunut!

    VastaaPoista
  5. Minäkin tykkäsin tästä kovasti! Romanssi ratkesi tyydyttävällä tavalla ja jotenkin aikuisemmin kuin ehkä olisi aiempien osien pohjalta osannut odottaa. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kirja :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!