Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Kustantaja: Otava (/Seven-pokkarit)
Julkaistu: 2007
Sivuja: 398
Mistä minulle: Ostettu |
| Kuva Otavan verkkokauppa |
Kuten olen jo aikaisemmin jokaisesta Kähkösen kirjasta blogattuani kirjoittanut, sanon tämänkin kohdalla, että kirja oli jotenkin positiivinen yllätys, tosin nyt ei enää oikein voida yllätyksestä puhua... Vaikka aiheena tosiaan on sodan aikojen Suomi ja yhden tytön, myöhemmin naisen ja tämän perheen niukka elämä Kuopiossa, Kähkösen kerronta jaksaa kiehtoa kirja toisensa jälkeen.
Lakanasiivet on paljon vahvempi esitys kuin sitä ennen lukemani sarjan kolmas osa, Jään ja tulen kevät. Kerroin Jään ja tulen keväässä olleen jonkinlaista välikappaleen tuntua, mutta Lakanasiivissä intensiteettiä on sitten senkin puolesta: Tapahtumat sijoittuvat vain yhteen päivään.
Päivä sijoittuu kesään 1941, siis jatko-sodan aikaan, ja päivään, jolloin Kuopiota pommitettiin.
Kirjassa tapahtuu silti paljon, ja aiemmin kehitetty laaja henkilökattaus pääse nyt todella oikeuksiinsa. Ääneen pääsevät niin sarjan päähenkilö Anna, tämän lähipiiri kuin aiemmin vaienneet lapsetkin. Päivä ei tunnu pitkältä, ja kirjan suorastaan hotkaisi. Ihmiset kulkevat siellä ja täällä, miettivät menneitä ja tulevaa, toivovat ja odottavat, mutta silti nykyhetki leimaa päivää - voisihan se olla loppu, tai käänne johonkin vielä paljon pahempaan. Kirjassa tulevat lähelle paitsi ihmiset, myös sää, miljöö ja tunnelma.
Kuten aina, Kähkönen kirjoittaa myös nyt todella sujuvasti ja jotenkin miellyttävästi. Tekstiin ja kieleen ei juuri kiinnitä huomiota, vaan valitut sanat ovat aina jotenkin todella huoliteltuja ja tarkoituksenmukaisia, niin, että tarina ja ihmiset nousevat kerronnan eteen.
Lyhyesti loppuun: Oikein hyvä lukuromaani, jota lukiessa voi palautella mieleen lähihistorian ydinkäänteitä.
Minä olen lukenut kaksi ensimmäistä ja tarkoitus on kyllä lukea koko sarja. Minä en osaa kyllä ajatella tätä muuna kuin sarjana, ja minusta on hieman hassua, että näiden kirjojen kohdalla korostetaan itsenäisiä osia. Haittaisiko se jotenkin, jos ihan rehellisesti puhuttaisiin kirjasarjasta? Ehkä. En tiedä. :)
VastaaPoistaKiinnostaa kyllä kovasti yhden päivän kuvaus, joten täytyypä äkkiä hotkaista Jään ja tulen kevät, jotta pääsen kiinni tähänkin. (Haluan lukea myös "itsenäiset osat" ilmestymisjärjestyksessä... ;) )
Jes, hyvähyvä! Joo, minusta on vähän väärin sarjoja kohtaan alkaa promoamaan niitä joinain yksin toimivina paketteina... Kun eivät ne kuitenkaan niin yhtä hyvin toimi kuin sarjojen osina!
PoistaKähkösen kanssa olen välillä ihmetellyt sitä, että kronologisessa mielessä äärimmäisen tiiviisiin romaaneihin on saatu niin hyvä jännite ja paine... olen vähän ennakkoluuloinen yhden päivän romaanien suhteen, mutta Kähkönen on kyllä lajissa todella hyvä. Ah, hyvät historialliset romaanit... :-)
VastaaPoistaMinulle historialliset romaanit on kyllä muuten ihan vieraita ja olen vähän ennakkoluuloinen niiden suhteen noin yleensäkin, joten tämä kai häivyttää vähän sitäkin kammoa :D. Ja joo, Kähkönen onnistuu jotenkin luontevasti kuluttamaan "ajan siitä välistä" ja pitämään jännitteen yllä.
PoistaTuo sarjan osien itsenäisyyden korostaminen liittynee lähinnä myyntiin, näin ainakin kuvittelen. Karkottaisihan se potentiaalisen ostajan, jos takakannessa sanottaisiin, että on suoraa jatkoa kolmeen edelliseen osaan, joita lukematta et pääse juoneen etkä henkilöihin sisään :D
VastaaPoistaOlen muuten itse aloittanut Kähkösen sarjan kolmannesta osasta ja sitten peruuttanut alkuun, ja ihan hyvin meni niinkin. Mutta paras nautinto näistä käsittääkseni irtoaa järjestyksessä lukien.
Kirsi, olet varmaan ihan oikeassa... Pitkät sarjat kuitenkin pudottavat aina porukkaa matkasta, mutta tällä ja Finlandia-ehdokkuudella Kähkönen varmaan poimi ihan mukavasti uusia lukijoita!
Poista