Kirjan nimi: Teemestarin kirja
Kirjoittaja: Emmi Itäranta
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2012
Sivuja: 266
Mistä minulle:Pyydetty tuliainen
Mistä minulle:Pyydetty tuliainen
Onnekseni toiveeni muutamasta tuliaisesta kuultiin, ja vanhempani toivat taannoisen vierialunsa yhteydessä aimo kasan kirjoja, myös Teemestarin kirjan.
Blogikirjoitusten ja juoniselostusten perusteella kirja kuulosti minusta etukäteen vähän kummalliselta: Dystopia tulevaisuuden Pohjois-Suomesta, jossa vesi on loppu ja päähenkilö on teemestariksi opiskeleva teemestarin tytär. Itäranta on kutonut näistä aineksista romaanin, jossa myös nämä kummalliset osaset sopivat ihmeellisellä tavalla toisiinsa.
Miljöö on Pohjois-Suomessa, ajassa, jolloin Jäämeren öljyvarannoista kamppailu on jo surullinen osa historiaa, napajäätiköt ovat sulaneet käytännössä kokonaan ja merivedet ovat vallanneet huomattavia osia nykyisistä manneralueista. Hyönteiset vaivaavat paljon enemmän kuin nykyisin ja etenkin tavallisen kansan aineellinen elintaso on pudonnut murto-osaan siitä, mitä se nyt on. Entisaikojen tavarat muistetaan huonolaatuisina, mutta kirjoitettu historia on kadonnut tavallisten ihmisten ulottuvilta käytännössä kokonaan entisajan ja nykyajan väliin sijoittuvalla hämärän aikakaudella.
Kirjan tapahtumille leimaavinta on kuitenkin se, että vedestä on pulaa. Sitä ei enää saa vapaasti.
Tuona aikana täysi-ikäistyvä teemestarin tytär, Noria, on isänsä opissa saavuttaakseen teemestarin arvonimen. Hänen on määrä olla veden vartija ja palvelija. Lisäksi hän hallitsee tuntikausien teeseremonioiden etiketin.
Kuten jo alusta saattoi päätellä, pidin kirjasta hyvin, hyvin paljon. Se on tyyni muistutus siitä, mihin maailma on liukumassa. Silti se on samalla upeasti kirjoitettu tarina, jossa on japanilaisen teeseremonian tyyneyttä, minusta juuri oikealla temmolla etenevä tarina ja minusta aivan täydellistä tekstiä. Itäranta kirjoittaa juuri kuten minä haluaisin osata kirjoittaa. Kieli on kaunista, virtaavaa ja sujuvaa ilman sellaisia kliseitä tai kömpelyyttä jotka saavat minulle lukijana vain ällöttävän, ylivellovan tai nolon olon.
Teemestarin kirja ei silti todellakaan ole mikään hyvän mielen romaani, vaan tunnelma on alusta lopuun mielestäni melko haikea. Toivo paremmasta välähtää silti aina välillä henkilöiden ajatuksissa.
Vaikka Itäranta ei itse asiassa kuvaillut esimerkiksi tapahtumaympäristöjä erityisen yksityiskohtaisesti, ainakin minulle tapahtumapaikat piirtyivät tarinan edetessä kuin vahingossa silmien eteen. Itäranta on myös kuvitellut maailman hyvin järjestelmällisesti vedettömäksi ja pysyi minusta muutenkin oikealla tavalla läpi tarinan johtopäätöstensä takana. Pidin kovasti myös siitä, miten kirjan tapahtuma-aika oli kuvattu yksinkertaiseksi mutta toisaalta silti myös teknologisesti edistyneeksi: Autot korvattiin helivaunuilla ja viestintä tapahtui paperin sijaan (paperi on kalista) viestimillä, joiden tiliin kirjauduttiin omalla sormenjäljelllä. Myös kirjan henkilöt olivat mielestäni uskottavia ja samaistuttavia. Kirjan syvin tarina löytyi mielestäni juuri henkilöiden toiminnasta ja heidän moraalisista pohdinnoistaan.
Olisi ollut todella sääli, jos Teemestarin kirja olisi jäänyt lukematta.
Kirjasta enemmän ja vähemmän pitivät myös seuraavat bloggajaat: Linnea (+), Suketus (- --> edit +!), Vinttikamarissa (+), Ilselä (+/-), Puolisilmä/Johnny (+), Elma Ilona (+/-), Upotus (-), Maria/Sinisen linnan kirjasto (+), Booksy (+), Katja (+), Morre (- mutta 3 1/2 *), Raija (+).
EDIT: Kirjan on lukenut myös mm. Jenni, jonka postauksen luettuani aloin miettiä, pitäisikö Sinun jälkeesi Maxille kuitenkin antaa vielä toinen mahdollisuus.
Lisäksi osallistun teemestarin kirjalla scifi-haasteeseen. Sijoitan sen kategoriaan 10. Apokalyptinen / Dystopia / Utopia.
Hienoa, että löysit tämän kirjan ja sait hyvän lukukokemuksen.
VastaaPoistaMutta apua, tuleeko minun arviostani miinusmerkkinen mieleen? Kritisoin siinä kyllä joitakin kohtia/seikkoja, mutta kyllä minä tästä kirjasta pidin ja paljon! Nyt on itsetutkiskelun paikka, jos tekstistäni saa sen kuvan, että lyttäsin tämän hienon kirjan. :(
Tämä kirja kyllä palkintonsa ansaitsi! Tasokasta kotimaista dystopiaa onkin alkanut putkahdella mukavissa määrin.
VastaaPoistaKiitos kun muistuttelit tästä hienosta kirjasta, tunnelma on jäänyt vahvana mieleen. Komppaan Elma Ilonaa tästä, että kotimaista dystopiaa on nyt tullut paljon ja vielä tasokasta. Tykkään, kiva että sinäkin pidit.
VastaaPoistaEi mitään lisättävää! Ihanaa että tykkäsit tästä. :-)
VastaaPoistaTeemestarin kirja on minunkin mielestäni yksi vuoden hienoimmista kotimaisista. Itäranta kirjoittaa kauniisti ja hänen lauseistaan saa helposti kiinni.
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin Teemestarin kirjasta. Ja ihan samaa mieltä siitä, miten Itärannan maisemat piirtyivät silmien eteen ja että kaikki oli uskottavasti kuvattu. Kun aloin lukea, pelkäsin, etten tykkäisi, mutta onneksi pelko oli turha :).
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä todella paljon. Niin paljon että haluaisin kirjan omaan hyllyyni, jotta voisin palata sen tunnelmiin halutessani. Minullekin tämä on ihan huipulla vuoden parhaita kirjoja miettiessäni.
VastaaPoistaSuketus, hyvänen aika! Kävin lukemassa vielä bloggauksesi uudestaan, ja tosiaan, eihän siinä ollut mitän negaatioita kuin yhden kappaleen verran. Sori, jäivät näköjään minulle jotenkin liian selvästi mieleen... Kävin muuttamassa :).
VastaaPoistaElma Ilona: Minun pitäisi alkaa lukea tämän tapaisia kirjoja enemmänkin kuin niistä niin tykkään! Olisiko sinulla heti heittää muita vinkkejä? Minulle tuli Teemestarin kirjasta vähän Enkelten verta mieleen.
Linnea: Nimiä kehiin! Tai menen etsimään teidän blogeista :D.
Booksy: hyvähyvä, tästä ei kyllä (minusta) voinut olla tykkäämättä!
Katja: En ole montaa kotimaista uutuutta tänä vuonna lukenut, mutta tämä on kyllä tavallaan tosi erilainen kuin mikään mitä olen aiemmin lukenut. Kiva, että alkuvuoden ajatuksesi pitävät vielä paikkansa :)
Rooibos: juuri niin! Tosiaan uskottavaa kuvausta.
Liisa: Hahaa, olen siis onnekas kun sain tämän itselleni :). Oikeasti minulla oli tämä jo kirjastosta varattuna, mutta olin silloin jo niin muuttopuuhissa, että itse asiassa palautin kirjan kirjaston palautusluukusta heti sen varausjonosta lunastamisen jälkeen.
Minäkin olen lukenut tämän ja jos nyt kirjoittaisin kirjasta, voisin aloittaa ja lopettaa samoin kuin sinä (ja keskelläkin olisi aika paljon samaa asiaa). Huomaan, että kirjan arvo sekä kirjallisesti että teemallisesti tai jopa sanomallisesti kasvaa koko ajan mielessäni. Kuitenkaan en aluksi edes ajatellut lukea tätä kirjaa, joten olen todella tyytyväinen että sain sen mutkan kautta itselleni ja aloin vihdoin lukea. Olen suositellut kirjaa monille. Teemestarin tyttäressä on piirteitä niin monesta genrestä ja toisaalta se on ihan omanlaatuisensa teos, joten minusta se sopii melkein kaikille. :)
VastaaPoistaHaikea, kaunis, viisas kirja. Hieno.
Jenni, kävin vielä etsimässä sinun arviosi (ja äh kun en heti tajunnut linkata), ja meillä oli kyllä taas kirjasta kovin samat ajatukset! Omanlaatuisensa teos on hyvä tiivistys :).
VastaaPoistaMinustakin tämä on kuulostanut kummalliselta, mutta nyt alan uskoa, että se on kummallinen hyvällä tavalla. Täytyy ottaa lukulistalle, kiitos kun vakuutit minut :-) Ja anna ihmeessä Sinun jälkeesi Maxille mahdollisuus, kiehtovan kummallinen kirja sekin! Kuten muuten myös Katri Lipsomin uusin, jota olen juuri lukemassa.
VastaaPoistaArja: Suosittelen kyllä ihan hirveästi! Hmm, tuo Lipsom on minulle jäänyt ihan vieraaksi, pitää vilkaista. Sinun jälkeesi Maxia olen lukenut muutaman sivun, en tiedä miksi se ei ensimmäisellä kerralla oikein tärpännyt. Jotkut kirjat kuitenkin vain tarvitsevat sen oikean hetken.
VastaaPoistaMinäkin luin juuri tämän kirjan. Pidin kyllä "maltillisesti etenevästä" tarinasta, jossa kaikki on hienon vähäeleistä, mutta toisaalta luin juuri ennen Teemestaria Atwoodin dystopian Orjattaresi, joten Teemestari jäi himpun verran haaleaksi siihen verrattuna. Muuten varmasti olisin tosiaan arvostanut tarinaa vielä enemmän, mutta vertailua ei voi olla tekemättä, kun aikaa niiden välillä oli kulunut niin vähän.
VastaaPoistaTämä kuulostaa tosi kiinnostavalta kirjalta. Toivottavasti saisin vaikka joululahjaksi! (Ei nimittäin löydy vielä Oslon kirjastoista.)
VastaaPoistaSonja: Atwood on minua kiinnostava kirjailija, mutta jostain syystä olen tainnut lukea häneltä koskaan vain yhden teoksen (ja mikä se on, en edes muista). Vääryys pitää kuitenkin korjata, luulen että pidän Atwoodistakin. On ihan totta, että kirjoja tulee aina verrattua niihin samantapaisiin vasta luettuihin, mutta Teemestarin kirja antaa kuitenkin luvan odottaa Itärannalta vielä tosi paljon :)
VastaaPoistaReeta: Toivottavasti saat tämän lahjaksi, kannattaa laittaa vaikka blogiin näkyvä lahjalista tutuille :D.
Hui miten pisti silmään tuo miinus tuolla, ja koen, että pitää selitellä sitä jotenkin :D Kirjoitin oman arvioni tästä kirjasta eräälle koulun kritiikkikurssille. Kirja oli toinen jota käsittelimme, ja minulla oli paineita mahduttaa teksti tiettyyn merkkimäärään ja pitää mielessä kaikki opettajan kommentit. Olin ekalla kerralla saanut palautetta siitä, että kirjoitin liian tunteellisesti ja menin liikaa "sisään" kirjaan. Siksi koetin Teemstarin kirjan kohdalla tarttua asioihin, jotka koin hieman negatiivisemmin, ja paisutella niitä, jottei kukaan voisi syyttää minua liiasta tunteilusta. Tyhmää!
VastaaPoistaNyt kun mietin jälkeenpäin, on Teemestarin kirja romaanina oikein kaunis ja omaperäinen. Pitäisi ehkä lukea se uudestaan ja kirjoittaa kokonaan uusi teksti omalla tyylilläni, ilman ulkoisia vaatimuksia :)
Riina: Täytyy sanoa, että aikamoista tulkitsemista tuo plussien ja miinusten määrittäminen oli, että en varmasti harrasta enää toiste :D. Ei minulle sinunkaan arviostasi mikään supernegatiivinen olo jäänyt, mutta ehkä siinä tosiaan oli kritiikkimäisempi ote ja siksi yleisilme jäi minun mieleeni vähän negatiivisena tai ainakin ei-kamalan-ihastuneena. Odotan mielenkiinnolla kirjoitatko blogiisi vielä toisen julkaisun!
VastaaPoistaMiten ihmeessä tämä on mennyt minulta lokakuussa ihan ohi ? Hyppäsi suoraan lukulistalle :-)
VastaaPoistaMinna: Mainiota!! Kannattaa ehdottomasti lukea, ja nyt tuon kirjan maailmanvalloituksen vuoksi on jo melkein yleissivistystäkin :).
VastaaPoista