Mohsin Hamid on yksi vuoden 2017 kirjailijalöytöjäni. Joku, joka listaa Murakamin ja F. S. Fitzgeraldin inspiraationlähteekseen ja on paristi Man Booker Prizen ehdokaslistalla, ei voi olla kovin huono.
Aloitin viime vuonna kirjalla Reluctant Fundamentalist, jatkoin How to Get Filthy Rich in Rising Asialla ja viimeksi melkein kyynelehdin Exit Westin parissa.
Kirjat ovat hyvin erilaisia, hyvin samanlaisia, sellaisia, joissa eletään vahvasti yksilön kautta mutta kerrotaan erittäin suurta tarinaa. Sellaista, mikä kertoo koko maailmasta ja siitä miten yksilöt muuttavat sitä tai muuttuvat sen mukana.
Ensin pari sanaa self-help parodiasta, tai self-help muodossa kirjoitetusta kirjasta How to Get Filthy Rich in Rising Asia. Jos lukujen nimet olisi listattu, sitä voisi erehtyä luulemaan self-help genreen kuuluvaksi. Hän tasapainoilee kertomuksen ja jonkinlaisen metatiedon hippusten pudottelun välillä, jakaen taitavasti kirjoitetun tarinan.
Uusin, Exit West, on täysin tässä hetkessä. Hamid hyödyntää spekulatiivista fiktiota loistavasti. Idea on yksinkertainen: Mitä tapahtuu, kun pakolaiskriisin keskellä kaupunkiin ilmestyy mustia ovia, jotka vievät läpi kävelevän... Jonnekin? Mikä on se raja, joka saa jättämään kodin? Mitä tapahtuu, kun ihmiset voivat liikkua paikasta toiseen, ainakin jonnekin, ainakin yhteen suuntaan, sankoin joukoin? Mitä ovat me ja he, mitä on ulkopuolisuus, mitä tapahtuu lähtijöille, tulijoille, mitä ajattelevat he, jotka ovat paikallaan?
Luo todellisuus ja antaa ääni. Vaikka sitten vaihtoehtoinen todellisuus, vaikka sitten kaukainen ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!