En päässyt Tervon kommentista oikein yli enkä ympäri. Tiedän, että nimimerkillä kirjoittamiseen on monia hyviä, perusteltuja syitä, ja hyväksyn sen täysin. Omalle kohdalleni en keksinyt enää oikein yhtään syytä nimimerkissä pitäytymiseen.
Kun aloitin blogin pitämisen syksyllä 2010, pseudonyyminä, yleensä vielä kasvottomana tai päättömänä sellaisena, esiintyminen oli netissä ja blogeissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleinen ajatusmalli tuntui olevan se, että jos blogissa näyttäisi naamansa saati sitten kertoisi oikean nimensä, voisi syyttää vain itseään jos tai oikeastaan kun saisi piinaavia häiriköitä ovensa taakse.
Sittemmin nettimaailma ja asenneilmasto sen ympärillä on muuttunut. Blogeja aloitetaan omalla nimellä, niiden nimiä vaihdetaan vastaamaan omia nimiä ja kirjoittajan nimi saattaa tulla esiin vaikka lehtijutussa vaikka sitä ei blogista löytyisikään.
Stalkkereista ei puhu enää kukaan, pelottavat kyttääjät on joko unohdettu tai sitten huoli ihan vaan huomattiin turhaksi. Uskon jälkimmäiseen. Sitäpaitsi, olen kasvanut pienessä kylässä, nyt reippaasti alle 3000 asukkaan Puumalassa, joten totuin kohtuullisen pienestä saakka siihen, että muut kyllä enimmäkseen tietävät asiani minua paremmin.
Oikealta nimeltäni en siis suinkaan ole Tessa Aamuvirkku Yksisarvinen vaan Taija Okkola.
Kirjamaailmaan minulla ei ole mitään sähköpostiin vyöryvää tiedotetulvaa ja muita kirjablogeja läheisempiä yhteyksiä. Olen opiskellut diplomi-insinööriksi. Rahat kirjojen ostoon tienaan markkinoimalla muotia netissä.
Sekaannuksien ylläpitämiseksi aion liikkua netissä jatkossakin vanhoilla käyttäjätileilläni Tessa/Aamuvirkku yksisarvinen.
Joten kiitos, Jari Tervo. Sait minut miettimään henkilöllisyyttäni uudestaan, ja tunnen kirjoittavani blogia ihan vapautuneesti oikealla nimeällä. Toivon, että tämä buustaa minua kirjoittamaan kirjoista jatkossa entistä analyyttisemmin, niin hyvässä kuin pahassakin. Voin yrittää kritisoidakin ilman, että tunnen huutelevani pussi päässä.
PPS. Kaikki nimettömät vakilukijat ruudun toisella puolella - en tietenkään edes pyydä teitä kertomaan nimeänne, mutta olisi kiva kuulla, olemmeko törmänneet netin ulkopuolella.
Kuvavisiot ovat hienosti toteutettuja! Hauska ideanakin. :)
VastaaPoistaJa koska me olemme törmänneet joskus, sanon vain, että hauska tavata oikealla nimellä täällä blogissakin.
Kiitos kuvakehuista :). Ja kyllä, kaksi vuotta sitten kirjamessuilla!
PoistaEhdin jo "säikähtää", että näytät ihan Tervolta! ;)
VastaaPoistaHauska tutustua, minä olen Maija oikeastikin, mutta kuva on jo yli 30 vuotta vanha. :)
Hahhah onneksi en sentään :D. Hauska tutustua sinuunkin, siis kiva tietää, että Maija on ihan oikea nimesi :)
PoistaHauska tavata ja ei olla tavattu livesti - tai jos olemme, olen ehkä ollut liian humalassa muistaakseni siitä mitään ;)
VastaaPoistaMinua tämä ano- ja pseudonyymikeskustelu sai miettimään sellaista, että tekisipä mieleni ihan periaatteesta piilottaa se oikea nimeni kokonaan pois blogistani. Ihan vain kunnioituksena sille, että kullakin on oikeus sanoa mielipiteensä vaikka sitten nimettömänä. Joskus nimen tietäminen ei oikeasti palvele ketään paitsi ehkä vainoharhaisia ja epäileviä tuomaita.
Lisäksi suurimmassa osassa blogeja on kyllä yhteydenottomahdollisuus bloggaajaan ja sitä kautta epäilevä tuomas tai kaikkensa paljastamaan haluava kirjailija saa tietoonsa kirjoittajan oikean nimen. En usko, että moni nimenään varjelee kuin kruununkalleuksia, mutta kaipa siihen pseudoiluun/nimimerkkeilyyn syynsäkin on. :)
Omista esittäytymispohdiskeluista huolimatta täytyy kyllä kompata Elegiaakin tuossa anonymiteettioikeudessa - toivottavasti kukaan, joka oikeasti haluaa pysyä nimimerkin suojissa, ei tunne että häntä yritetään painostaa johonkin muuhun vaikka yleinen trendi tuntuukin omia nimiä kohti vievän!
PoistaElegia, hehee, ei olla tavattu, tai sitten minulla on ollut sama vika :D. Anonymiteetti on yllättävän tunteita herättävä aihe, ja kuten bloggasinkin, ymmärrän kyllä monenlaisia ratkaisuja - itselleni vaan tuntuu nyt luontevimmalta näin.
PoistaSatu, en usko (=halua uskoa), että kukaan kokee mitään painostusta, itse näen tämän nimimerkin takaa oikealla nimellä bloggaamistrendin ihan positiivisena ilmiönä kaiken kasvottomuuden ja hienoisen salaisuuksien verhon jälkeen joka netissä on leijunut. Mutta kuten monesti on todettu, anonyyminä tai pseudonyymillä bloggaamiseenkin voi kyllä olla hyviä syitä eikä nimi tai nimettömyys tee mistään blogista itsessään parempaa tai huonompaa.
PoistaMinä joka olin siinä tilaisuudessa messuilla, jossa Tervo esitti tämän toivomuksen - Louhi-lava, torstaina Minustako kirjailija - niin vakuutan, ettei tämä ollut mikään kauhea ultimaatumi, vaan ihan kevyttä juttelua. Varmaan bloggaus sujuu monella tapaa. Itse olen kirjoitellut vasta vähän aikaa ja alusta asti omalla koko nimelläni. Pseudonyymit ovat olleet ennen yleisempiä.
PoistaKiva kuvasarja! :) Minäkin olen moneen kertaan harkinnut koko nimellä bloggaamista mutta vielä en ole tullut siihen ryhtyneeksi. Ehkä Tervon terveiset voisivat olla viimeinen niitti itsellenikin. Mitään pakottavaa tarvetta en koko nimellä esittäytymiseen tunne mutta toisaalta ei ole mitään erityistä syytä olla esittäytymättäkään.
VastaaPoistaEriomaisesti toteutettu kuvallinen esittäytyminen :)
VastaaPoistaHei Taija, minä olen Raija. Kun aloitin kirjablogin 2008, olin kyllästynyt nimimerkkeihin, ja päätin blogata omalla nimellä, tosin silloin vain etunimellä. Sukunimen lisäsin hieman jälkeen päin. Minulla oli jo tuttuja fandomissa, joten halusin blogissani olla saman niminen kuin kasvotusten. Erilaisilla keskustelufoorumeilla käytän yhä nimimerkkejä ja ymmärrän hyvin jos jotkut haluavat pysyä nimimerkin tai pelkästään vaikka etunimen takana. Siinä mielessä komppaan Elegiaa ja Satua.
Kiitos!
PoistaRaija, meidän nimet rimmaa tosi hyvin. Usein Taija taipuukin Kaijaksi, Raijaksi, Tainaksi tai Teijaksi.
Varsinkin, jos blogituttuja tapaa muissakin yhteyksissä kuin kommenttibokseissa, on omalla nimellä esiintyminen varmasti helpompaa. Vaikka olen tavannut joitain bloggaajia livenäkin, minulla menee silti helposti blogit, bloginimet ja bloggaaja-aliakset vieläkin sekaisin, varsinkin kun kaikissa on eri kuvamaailma. Ensimmäisen maailman ongelmia, kyllä :).
Ihana postaus Taija, ja erityiskehut hauskasta ja kauniista kuvasarjasta! Emme ole livenä tavanneet, mutta facebookin kautta toki tiesin oikean nimesi.
VastaaPoistaKomppailen Maijaa; profiilikuvassa olen minä itse mutta sen ottamisesta on melkein kymmenen vuotta, joten sen perusteella ei ehkä tunnistaisi minua kadulla ;)
Kiitos Maria! Heh, joo, sinua en vielä profiilikuvasta tunnista :)
PoistaHieno paljastus! Minusta on mukavaa, että joku ajatteli, että voisi vastata "kyllä" Tervon toivomukseen.
VastaaPoistaJuu, muistan, että yhteen aikaan puhuttiin tuosta kyttäämisestä. Silloin häipyivät myös koulukuvat netistä.
Siinä on menetretty paljon kivaa, ehkä turhaan.
Minusta aina voi kirjoittaa rehelliset mielipiteensä omana itsenään. Opettajanakin kirjoittelin räväköitä mielipiteitä omalla nimellä paikallislehtiin ja kerran myös Helsingin Sanomiin. Ainakin omassa ympäristössäni tätä arvostettiin.
Marjatta, kiitos! Kyttääminen ja kaikenlaiset häiriköt olivat tosiaan iso teema johonkin aikaan. Luulen, että ainakin ihan digiajassa kasvaneet ovat tulleet nyt netissä vähän enemmän terveen varovaisiksi - joskus on sama jakaako tietojaan nimimerkin takaa vai omalla nimellään, huonosti voi käydä silti - ja toisaalta netistä on tullut niin iso osa arkipäivää, että ehkä ajatellaan, että niillä stalkkauksenhaluisilla ihmisillä on nyt miljoona muutakin kytättävää.
PoistaTämä on ihan arvaus, mutta opettajat ovat varmaan tottuneet toimimaan yhtenä henkilönä mutta vähän erilaisena eri rooleissa; ehkä omalla nimellä bloggaaminen oli sinulle siksikin heti alkuun luonteva juttu?
Minäkin lisäsin oman naamakuvani blogiini vaikka yhä nimimerkillä kirjoittelenkin. Nimimerkin käyttöön ei liity se (jos kirjailijat luulevat niin), etten uskaltaisi kirjoittaa mielipiteitäni kirjoista omalla nimelläni vaan se, että koska en ole julkisuudenhenkilö kuten kirjailijat, en halua turhaan altistaa perhettäni julkisuudelle. Mutta kaiken kirjoittamani takana seison, nyt pärställänikin. :)
VastaaPoistaKuva on kiva! En vaadi keltään, mutta tykkään - henkilö jää paremmin mieleen. Perhe on tietenkin ihan oma lukunsa näissä nettiasioissa, ja varsinkin jos nimi on vähän harvinaisempi.
PoistaKiva juttu, että "tulit kaapista ulos". =D Ymmärrän kyllä, että toiset kokevat sen tärkeäksi, mutta minulla ei ole aikomustakaan tulla kaapista ulos, siellä pysyn, ovi pysyy tiukasti kiinni, ja oi että siellä on tunnelmaa lukulampun valossa. =D Minähän en ole edes Facebookissa henkilökohtaisesti; jostain syystä olen tosi tarkka yksityisyydestäni, vaikken mikään Angelina Jolie olekaan... aivan. =D Ja komppaan yllä olevia; minuunkin saa yhteyden kuka tahansa sähköpostilla tarvittaessa. Toisaalta, itse luen niin vähän kotimaisia kirjoja, ettei Tervon tai monen muunkaan kotimaisen tarvitse pelätä, että minä tulen kauhean pelottavan nimimerkkini kanssa haukkumaan heidän teoksiaan. =D
VastaaPoistaIrene, kiitos kommentista :). Hahaa, ymmärrän, että jos et ole fb:ssä henkilökohtaisesti (omalla nimellä vai ollenkaan?) hyppäys "ihan avoimeen" netti-identiteettiin voi olla aikamoinen :).
PoistaKiva esittely ja hienot kuvat! :)
VastaaPoistaMinun blogistani löytyy sekä etunimeni että kuvani. Minusta kaikista luontevinta on kirjoittaa näin. Ymmärrän kylä nimimerkkien käytön, mutta omalla kohdallani en kokenut sitä vain mistään syystä tarpeelliseksi.
Kiitos! Kaikki kukat saavat kukkia, nimillä, puolikkailla tai keksityillä :). Ja syitä varmasti riittää kaikkiin.
PoistaKivaa minunkin mielestäni. Me emme ole vielä tavanneet, mutta heti kun tulen Berliiniin, tapaamme toivottavasti :)
VastaaPoistaKiitos kommentista :). Muista ilmoittautua, toivottavasti aikataulut järjestyy :).
PoistaHieno toteutus! Itse taidan toistaiseksi tehdä niin, että kun jatkossa kirjoitan Tervon kirjoista, laitan hänelle mailia… ;-)
VastaaPoistaKiitos, tsih, niin taitaa olla parasta ;). Etsin muuten ihan piruuttani Tervon sähköpostiosoitetta, mutta herra ei selvästi halua olla liian helposti tavoitettavissa. Parempi siis vaan haukkua äänekkäästi?
PoistaValitettavasti olen toistaiseksi tykännyt melkein kaikista lukemistani jaritervoista… vain Koljatti on poikkeus. Noh, ehkä petyn sitten tähän uusimpaan oikein kunnolla kunhan ehdin käydä käsiksi :D
PoistaMahtava kuvasarja, teksti ja yhteispanos. :) Juri joutuu kans usein kuvaamaan, vaikken blogiini kauhean usein omia kuviani laita. Olemme tavanneet, enkä kirjoita niimerkillä, mutta moikkaan silti. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kehuista joka tapauksessa :D. Heh, minulla on vieläkin menossa kuviksenopettajani todistukseen kirjoittama "mielikuvitus ylittää motoriset taidot joiden puutetta delegointikyky onneksi paikkaa" tms. kausi, pitäisi kyllä alkaa itsekin ottaa kameratekniikkaa haltuun!
VastaaPoistaHieno kuvasarja, arvoitukselleni :) On kyllä totta, että nykyään netissä ollaan paljon enemmän omalla nimellään, onhan netillä (varsinkin sosiaalisella medialla) kuulemma jo vaikutusta työnsaantiin.
VastaaPoistaOlen itse jo niin pitkään esiintynyt netissä samalla nimimerkillä, että koen sen jo olevan yksi nimistäni. Jos jossain törmää johonkin suomalaiseen Retaan, se todennäköisesti olen minä :) Blogissani on kuitenkin etunimeni ja kuvia minusta, joten en koe olevani täysin anonyymi, mutta sen verran anonyymi kuitenkin, ettei minua löydy googlen haulla jos koko nimellä etsii.
Kiitos kehuista! Mietin juuri, että anonyymiyttä on oikeastaan kahden tasoista: toisaalta sitä, että nimellä googletamalla ei löydä blogiin, toisaalta sitä, tunnistaako blogin kirjoittajan blogia lukemalla. Itse tiesin, että kuka tahansa tuttu tietää blogia seuraamalla kuka olen (+ olen jakanut postauksia Facebookissa), joten sitäkin kautta anonyymiys alkoi tuntua vähän turhalta. Ymmärrän kyllä hyvin kaikenlaiset muutkin käytännöt :). Reta on tosiaan varmasti harvinainen nimi!
PoistaHyvin tartuttu, minunkin teki mieli kirjoittaa aiheesta. Ja hienot kuvat! Minulle on käynyt vähän samoin, aloittaessani ensimmäisen blogini syksyllä 2006 oli maan tapana enemmän tai vähemmän totaalinen anonyymiys. Kirjoitan oikealla etunimellä, samoin kasvokuvan löytänee helposti jommastakummasta blogistani.
VastaaPoistaPeriaatteessa voisin kai blogata koko nimellänikin, sillä työnikin liippaavat kirja-alaa enkä muutenkaan bloggaamistani salaile (jos kohta en juuri mainostakaan), mutta toistaiseksi olen tyytynyt siihen, että utelias voi tiedustella koko nimeä vaikka sähköpostitse. Hmm, jään nyt miettimään, pitäisikö ryhtyä itsekin paljastelemaan :D
Moi, oikeastaan melkein sama kommentti sinulle kun Retalle yllä :). Tunsin vain omalla kohdallani, että oikealla nimellä bloggaamisesta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa ja siksi pääsin vaihtaa. Kuten miljoonasti olen jo kirjoittanut, ymmärrän kyllä hyvin myös erilaisia syitä tai ihan vain mieltymystä blogata ilman oikeaa nimeä. Paljastele ihmeessä, jos siltä tuntuu ;).
PoistaKiva kuvasarja :)
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla Elegian, Irenen ja Booksyn kanssa eli minäkin aion myös jatkossa pysytellä pseudonyyminä. Minusta nimeni näykminen blogissani ei tuo lisäarvoa tai -syvyyttä kirjoittamilleni kirja-arvioille, sillä nimi ei kerro mitään sellaista mitä postauksistani ei käy ilmi. Tarkoitan tuolla siis sitä, että jos vaikka kirjailija lukee arvioni ja ei pidä/pitää siitä ei tilanne muuttuisi miksikään vaikka kirjoittaisin nimeni alle (äh, ymmärtääköhä tästä kukaan mitään!). Minullakin on sähköpostiosoite näkyvillä blogissani mikäli esimerkiksi Tervo tai joku muu sattuisi haluamaan vaihtaa ajatuksia kanssani. Ymmärrän silti, että jotkut haluavat kirjoittaa omalla nimellään ja kasvoillaan, mukavaa kun on vara valita itselleen sopiva ratkaisu :)
Olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että arvioon itseensä nimi vieressä/päällä/alla/eri esittelysivulla ei tule mitään, minun kohdallani kirjailija voi murska-arvion jälkeen korkeintaan masentua lisää kun huomaa, että en ole kilpailevan kustantamon kätyri. Onneksi näissä bloggausasioissa, nimellä tai ilman, tosiaan on tilaa monenlaisille käytännölle ja puolta voi vaihtaa aina jos siltä tuntuu :)
PoistaNimimerkkien takaa on kyllä ärsyttävän helppoa huudella! Varmasti todella monen kommentit muuttaisivat muotoaan, jos kirjoittaisivat ne omalla nimellään. Hienoa, Taija, olet rohkea! Ja kyllä, olemme tavanneet ;) Harvittavan harvoin, koska asut siellä kaukana <3 Onneksi s-postirinki toimii!
VastaaPoistaWihii, kiitos :D. Joo, varmaan varsinkin lifestyle-blogien kommentointi voisi olla erilaista, jos edes totaali-anot katoaisivat siitä maailmasta. Hahha, en ainakaan vielä koe itseäni kovin rohkeaksi, katsotaanko tuleeko syytä. Mailailemisiin :).
PoistaOoh, mikä paljastus! Yllättävä käänne! :) Hieno kuvasarja ja mahti juttu muutenkin tää paljastus. Sul on Taija pokkaa. Mut sehän nyt on jo tiedettykii. Ja jee, kuukauden päästä nähää! :) Aloin muuten just miettii, et oonkohan joskus kirjottanu täällä johonkii kommenttii sun nimen...
VastaaPoista-Päivi-
Moikka, hahaa, ja varmasti näitkin, miten yllättäväksi tämä kääntyi, tein jo videonkin ;). Heh, miun nimi on joskus jo vilahdellut jossain muussakin blogissa mutta eipä sillä tosiaan miule oikeastaan väliä ole. Kohta vaan oon ihan solmussa näitten kaikkien peitenimieni kanssa :D. Kitos kommentista!
PoistaMinusta tuntui reilulta tunnustaa, että käyn välillä täällä lukemassa. Berliini-jutut on kivaa extraa. "Tuntomerkkinä", että yliopistolla on tavattu aikoinaan. :)
VastaaPoistaJulia
Moikka Julia, hei jee, kiva kuulla että sinäkin luet :). Berliini-juttuja on nyt mielessä kaksikin, yritän saada seuraavan julkaisukuntoon perjantaiksi!
Poista