Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

tiistai 17. elokuuta 2010

Anne Rice: Vampyyri Lestat

Noniin, puhdasoppisten vampyyrien pariin. Ajattelin aloittaa tämän postauksen lainauksella aiemmin kerrotusta Kuvitteellisten olentojen kirjasta, mutta hyvä herra Jorge Luis Borges, mitä olet mennyt tekemään? Jättänyt vampyyrit käsittelemättä ihan koko opuksessa! Herralla taisi jäädä suuri myyntipotentiaali aavistamatta, tai pahempaa: Ehkä vampyyrit eivät Borgesin mielestä kuulu kuvitteellisiin olentoihin!



Vampyyri Lestat kuuluu siis toisena Anne Ricen Vampyyrikronikat -sarjaan. Sarjasta on suomennettu kolme ensimmäistä osaa (Veren vangit, tämä Vampyyri Lestat ja Kadotettujen kuningatar). Wikipediasta luntatessani huomasin kuitenkin, että ko. sarjaan kuuluu peräti 10 osaa, viimeinen on julkaistu 2003. 

Luin Veren vangit alkukesästä ja pidin siitä kovasti. Kirjassa kuvattiin toistensa seuraan ajautuneiden tai pikemminkin toisensa seurakseen luoneiden vampyyrien elämää. Kirjassa oli jännitettä, se eteni, draamaa riitti ja tarina kulki jouhevasti eteenpäin. En tiedä, miksi Vampyyri Lestat ei innostanut samalla tavalla. Ideana on, että vampyyri Lestat sai käsiinsä toisen vampyyrin, edellisen kirjan kertojan Louisin, kirjoittaman Veren vangit. Lestat haluaa kuitenkin kertoa tarinan omalla tavallaan. Hänen on myös selvitettävä vampyyriuden alkuperä ja merkitys.

Pidän usein kovasti kirjoista, joissa kuvataan edellisen kirjan tarinaa toisesta näkökulmasta: Muistan lapsuudesta yhden hevoskirjasarjan, jossa kerrotiin leirikesästä ensin nuoren pienen ja viattoman ponitytön näkökulmasta, seuraavassa kirjassa taas samalla leirillä olleen pikkutytön mielestä ylpeän yksityishevosen omistavan teinin näkökulmasta. Tähän yhteyteen ehkä osuvampi versio on Twilight -sarjan ilmaisjulkaisu Midnight Sun (josta piti kyllä tulla ihan oikea kirja, mutt kässäri vuoti maailmaan liian aikaisin), jossa kerrotaan Twilightin tapahtumat Edwardin näkökulmasta.

Vampyyri Lestatissakin oli kyllä huikeita pätkiä, muta kokonaisuutena se ei vakuuttanut tai vanginnut. Vampyyri Lestat maistui mielestäni liikaa jatko-osalle. Nyt edessä on vaikea päätös: Lukeako vaiko eikö lukea sarjan viimeinen suomennettuo osa, Kadotettujen kuningatar? Se kyllä odottaa minua jo kirjatosta lainattuna, mutta tiedän, että jos aloitan sen, en kehtaa jättää kesken. Huokaus.

Apua, onko teistä joku lukenut Kadotettujen kuningattaren? Kannattaisiko?

3 kommenttia:

  1. Heips, luin Lestatia englanniksi ja kesken jäi. Voi olla että pokkarin pienen pieni teksti rasitti lukukokemusta, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että kirja on tylsä ja mitäänsanomaton..mikä on ikävää, sillä odotukset olivat suuret!

    Minulla odottaa myös Kadotettujen kuningatar kirjahyllyssä. Innostutsta keräilen kuitenkin vielä..

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä alan minäkin kallistua siihen, että tuo Kadotettujen kuningattaren lukeminen jää hamaan tulevaisuuteen. Vampyyri Lestat ei aiheuta mitään mietteitä jälkikäteen, hyvä että enää muistan mitä siinä tapahtui.

    VastaaPoista
  3. Mä tykkäsin Vampyyri Lestatista tosi paljon ekan kerran luin varmaan joskus yläaste ikäisenä. Ja tykkään edelleen. Myös Veren vangit ( + leffa) tosi hyviä. Mä kyllä voisin suositella myös kadotettujen kuningatar tykkäsin siitä, leffa ei mielestäni siitä ollut niin hyvä kuin kirja. Ne muut kirjat ( englanniksi) lainasin kirjastosta ja luin joskus monta vuotta sitten ei ollut yhtä hyviä mielestäni. ne kolme ekaa kirjaa mitkä suomennettukin on mun mielestäni ne parhaat. Itseltä ne löytyykin kirjahyllystä. Viimeisen ja uusimman v. 2014 ilmestyneen Prince Lestatin ostin akateemisen -80% alesta ja kyllä oli hyvä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!