Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 26. elokuuta 2010

Ruudun toiselta puolelta

Lukeminen takkuaa nyt vähän täälläkin: Piin elämä ei tempaissut mukaansa ihan sitä vauhtia kuin odotin. Odotukset tosin olivat saattaneet myös nousta jo vähän turhan korkealle, tai sitten en vaan ole löytänyt niitä tarpeeksi pitkiä rauhaisia lukuhetkiä. Joka tapauksessa, anni.m    kirjoitti mielestäni mielenkiintoisen listan tunnustuksia itsestään. Kanssabloggarin oikeudella, mutta hyviä viittaussääntöjä luonnollisesti noudattaen, kopioin idean tänne. Tässäpä siis tulee:

1. Olen 23 -vuotias DI. Sinällään hauskaa, että en esimerkiksi lukiossa todellakaan ollut mikään loistavin tähti matikassa, fysiikassa ja kemiassa: Kahta jälkimmäistä en itse asiassa edes kirjoittanut. Olin huomattavasti kiinnostuneempi mm. historiasta, yhteiskuntaopista ja äidinkielestä, mutta opiskelupaikkaa valitessa realiteetit ja hienoinen rahanahneus iskivät - toisaalta ehkä ihan hyväkin niin. Ai niin, mitenkö nuo yläpuoliset Minna Parikan kengät liittyvät tähän? Sain ne vanhemmiltani valmistujaislahjaksi, perustelemaan tosin jouduin aika pitkään ja luovasti :).

2. Lapsena eli ala-asteella luin vain hevoskirjoja ja ala-asteen loppupuolella vähän  myös Neiti Etsiviä. Jossain vaiheessa ahmin myös Viisikoita. Kaikki tyttökirjasarjat ovat minulle kuitenkin ihan vieraita.  

3. Olen hämmästellyt sitä, miten moni (tai ainakin usea) kirjabloggaaja harrastaa ratsastusta. Minä myös! 

4. Olen iloinen siitä, että minulla on säilynyt hyvät yhteydet eri kaveriporukoihin pitkin elämää. Nytkin on siis jo yläaste- ja lukiokavereiden porukka, heppaleirikaverit ja opiskelukaverit. Koska kaikki edelliset asuvat ympäri Suomea ja osa hyppää tietysti välillä ulkomaillakin, on tapaamisten järjestäminen kuitenkin valitettavan harvinaista herkkua.  

5. Olen lukenut muoti- ja kaikenmaailman lifestyle -blogeja todella monta vuotta (tai no ainakin kaksi tai kolme). Luen edelleen, mutta suurimmassa osassa jatkuva kuluttaminen ja tavaran perässä juokseminen ärsyttää, vaikka se varmasti onkin vain yksi osa ko. henkilöiden elämää. 

6. Olen kotoisin aivan maalta, alle 3000 hengen kunnasta. Huomaan, että se vaikuttaa elämääni vieläkin: Aika harva kaupunkilainen ymmärtää, miten luksusta on vaikka se, että baarista pääsee 20 minuutissa (tai hah, minä pääsen nykyisin kävellen 10 minuutissa!) taksilla kotiin. "Kun minä olin nuori" kuskin vuoroa lähikaupunkien baarireissuille kierrätettiin, ja koska me ystävykset elimme ympäri maantieteellisesti laajaa pitäjää, yleensä kuskina olin kotona vasta 6:00, vaikka baarista olisi lähdetty ennen sulkemisaikaa. Lisäksi pidän edelleen luksuksena mm. seuraavaa:
- Leffateatteri
- Kuntokeskus
- Kauppa, josta löytyy KOLMEA erilaista parmesan -laatua
- Katuvaloja. Oikeasti, Suomessako muka pimeää? Hei, asukaa yksi talvi keskellä metsää, jossa ei ole katulampuista tietoakaan, yrittäkää lenkkeillä iltaisin jos uskallatte, ja keskustellaan sen jälkeen onko täällä kaupungissa, jossa on valot ja kaikki, pimeää!






7. Pidän kovasti eläimistä. Tällä hetkellä meillä on kaksi kania, mutta myös vanhempien Jack Russel -terrieri on kovin pop. 


Kovin on luonnollinen tuo punasilmäisyyden poisto... Ei, minulla ei ole zombie -kaneja :). 

Se oli siinä! Onko muillakin bloggareilla kuin anni.m:llä valmiita esittelypostauksia jossain blogin uumenissa? Jos, niin linkittäkää ihmeessä kommenttiboksiin!

8 kommenttia:

  1. mielenkiintoista!! Kiva kun kopioit ja teit listan, siinä olikin paljon sinusta kaikeinlaista.
    ja Ihanat kengät!!

    Minä taas tein lukiossa pitkän kaavan kautta ja menestyksekkäästi matematiikan, fysiikan ja kemian, mutta päädyin opikselemaan ihan muuta :)

    Ja meilläkin on tosiaan tätä nykyä kaksi kania.

    VastaaPoista
  2. Oi voi, tuo on kuule suuri menetys jos on matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa lukenut nainen pujahtanut muun alan opintoihin ;). No ei vaan, mutta välillä kyllä tuntuu että opiskeluaikanakin olisi ollut ihan kiva jos tyttöjä olisi ollut enemmän kuin 12/100... Ainakin oppi toimimaan miespainotteisissa yhteisöissä jo silloin, niin ei nyt töissä ole enää tullut yllätyksiä.

    VastaaPoista
  3. Pitkä matikka/fysiikka/kemia on mullakin takana ja olen melkein valmis insinööri, mutta se valmistuminen vähän, tuota, khöm, jäi roikkumaan. :)

    Harrastin myös nuorempana ratsastusta ja lukuvalikoima ala-asteella oli melko pitkälti sama kuin sulla.

    Olen kotoisin 5000:n asukkaan paikkakunnalta, sivukylästä jossa ala-asteellamme oli 30 oppilasta. Nyt olen edistynyt elämässäni niin paljon että olen ostanut miehen kanssa talon ihan tästä kirkonkylän liepeiltä! :D

    Kengät on todellakin ihanat!!

    VastaaPoista
  4. Me Lappeenrannan naispuoliset diplomi-insinöörit olemme siis ihanan hyvin edustettuina kirjabloggaajien joukossa. :)

    VastaaPoista
  5. Satu, oho, no onpa aika paljon yhteneväisyyksiä! Minä olen kyllä muuttanut jo ihan kaupunkiin asti, vanhassa paikkakunnassa oli sekin vika, että lähin kaupunki oli 70 km päässä..

    Salla: No kyllä! Itse asiassa, me "melkein tunnetaan" eli ollaan mm. oltu yliopistolla samoissa hommissa, minä vähän myöhemmin kuin sinä :). Työkaverit on kuitenkin ollut ainakin osin samoja!

    VastaaPoista
  6. Tämä oli kiva ja mielenkiintoinen :) Minä olen aina ollut perushumanisti ja niinpä aikoinani valmistuin humanistisesta tiedekunnasta. Mutta mieheni on sitten fysiikkaa ja kemiaa vaatineella alalla - tasapainoa perheessä? ;-)

    Laadin omaan blogiini "100 asiaa minusta"-listan joskus keväällä. Olikohan se huhti- vai toukokuussa.

    Ja pikkupaikkakunnan tyttöjä minäkin.

    VastaaPoista
  7. lumiomena: Joo, kyllä tuo varmasti tasapainottaa! Meillä mieskin on DI, joten täällä ollaan vähän tasapainottomia, vaikka minussa se pieni piilohumanisti asuukin...

    VastaaPoista
  8. Joo, "melkein tunnetaan" käsitys mullakin on, ks. meilisi. :) Lappeenrannan DI-naiset on kunnoustautuneet blogirintamalla muutenkin, ks. esim. http://marjav.blogspot.com/ ja http://katereen.blogspot.com/ . Noi blogit oli sellaisia, että ne aikanaan inspiroi mua aloittamaan oman blogini, kun irkattiin tyttöjen kanssa samalla irkkikanavalla ja blogi-innostus alkoi nousta kevättalvella 2006...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!