Kuuden viikon vapaus vakityöstä on alkanut, ja mukaan lähti tietenkin aivan hervoton kasa kirjoja. En todellakaan usko ehtiväni lukemaan kaikkia, mutta mukaan piti tietysti ottaa erityyppisiä kirjoja, koska eihän sitä yhtenä päivänä voi tietää mitä seuraavien viikkojen aikana haluaa lukea... Valikoima täydentyi vielä pikkukylän vanhan tavaran myymälästä löydetyillä neljällä (toivottavasti) erinomaisella fantasiakirjalla, mutta niistä lisää myöhemmin.
Aivan ensiksi luetuksi tuli vasta ilmestynyt Radleyn perhe, josta marjis on ehtinyt jo bloggaamaan.
Kirjan nimi: Radleyn perhe
Kirjoittaja: Matt Haig
Kustantaja: Atena
Julkaistu: 2011
Sivuja: 407
Mistä minulle: Pyytämällä arvostelukappale
Kiinnostuin Radleyn perheestä jo siitä aikaa sitten saapuneen lehdistötiedotteen myötä: Vampyyreja taas vähän uudella tavalla, hyvähyvä! Kirjan idea kuulosti myös jokseenkin freesiltä: Pidättäytyjinä elävät verenimijät joiden tuskailua verenpuuteessa seurattaisiin. Keskiluokka kohtaa yliluonnollisen siis. Kirja ei ollut aivan sellainen kuin etukäteen kuvittelin ja kuten marjis, myös minä olen sitä mieltä että kirja ei käyttänyt koko idean kapasiteettia, mutta hyvä se oli silti.
Radleyn perhe ei ole perinteinen vampyyritarina. Kirjan keskittyy elämään Radleyn perheen, eli isän, äidin ja kahden lapsen ympärille. Isä ja äiti ovat pidättäytyjiä eli veren juomisesta täysin kieltäytyviä vampyyreja, lapsiraukat taas eivät edes tiedä olevansa vampyyreita. Veren puutteesta johtuen kaikki ovat vähän keskimääräistä heikompia, lapsista etenkin poika Rowan koulussa kiusattu friikki ja vanhempien kaikki energia menee keskiluokkaisuuden sujuvaan näyttelemiseen.
Lopulta tietenkin räjähtää ja perheen tytär Clara järjestää koko perheen ongelmiin. Vanhempien on tietysti paljastettava lapsilleen ikävä salaisuus. Tilannetta paikkaamaan on kutsuttava ei-pidättäytyvä vampyyri, lasten setä Will, joka toki tuo omat ongelmansa kuvioon.
Kirjaa voi lukea hauskana ja nopealukuisena viihdepläjäyksenä, millaisena se hyvin toimiikin, mutta väistämättä mieleen tulee tietenkin myös vertauskuvallisempi taso eli se, miten paljon jokainen keksiluokassa elävä oikeastaan muistuttaa toinen toistaan ja mihin tietynlaisessa muotissa eläminen johtaa. Mitä itse tekisin toisin ilman yhteiskunnan normeja? Miten paljon ihmiset tekevät asioita vain koska niin kuuluu tehdä ja miten lähellä se on sitä mitä oikeastaan haluttaisiin tehdä? Entä mihin tämä pidättäytymisten sarja johtaa?
Kirja sopii hyvin eri puolella blogosfääriä etsittyyn kevyiden kesäkirjojen sarjaan, mutta kyllä tämä kelpaa taatusti luettavaksi vielä syksylläkin.
Kaikki blogiarviot sanovat ihan samaa tästä teoksesta. Se ei oikein lähtenyt koskaan kunnolla liitoon, eikä käyttänyt koko kapasiteettia hyväkseen. Harmillista.
VastaaPoistaMoi Hanna, huono tämä ei mielestäni tosiaan ollut, mutta tosiaan olisi voinut olla vielä parempi. Ehkä tässä nyt sitten on potentiaalia taa siihen "elokuva parempi kuin kirja" -kastiin, elokuvaoikeudet tästä ilmeisesti oli jo myyty...
VastaaPoistaMinusta kirjan loppu oli varsinainen lässähdys kaikessa tylsyydessään ja elokuvamaisuudessaan. Rahaa sillä varmasti silti tahkotaan, ja se voi - ikävä kyllä - ollakin kirjailijalle tärkeintä.
VastaaPoistaJori: Kirjan loppu oli kieltämättä aika helppo, mutta ei se onneksi lukunautintoa kokonaan ainakaan minulta lätsäyttänyt.
VastaaPoistaMarjis oli lukenut, en minä! ;)
VastaaPoistaOlin muuten jostain saanut sellaisen käsityksen että tällä Radleyn perheellä olisi jotain tekemistä Kuin surmaisi satakielen -kirjan Radleyn kanssa, mutta ilmeisesti ei! :o
marjis: Voi hyvänen aika, olikohan tuo juhannus nyt minulle vähän liikaa...? Kiitos tosi paljon korjauksesta. On tainnut olla taas liian monta välilehteä auki joista on sitten kätevästi tarkisteltu vaikka mitä.
VastaaPoista