Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Sara Gruen: Vettä elefanteille

Olen yrittänyt pitää vähän kirjanostolakkoa, tai siis vältellä kirjakauppoja, divaria, amazon -alkuisia www-osoitteita, mutta lankesin ostamaan Vettä elefanteille. Selitys on kyllä hyvä: Kävin katsomassa leffan, luin Sannan arvostelun kirjasta ja ajattelin että tätä tuskin riittävän monena kappaleena kirjastossakaan on... No, ehkä tämä selittely riittää.

Kirjan nimi:Vettä elefanteille
Kirjoittaja: Sara Gruen
Kustantaja: Bazar
Julkaistu: 2011 (Pokkari)
Sivuja: 366
Mistä minulle: Suomalaisesta kirjakaupasta



Pidin leffasta valtavasti, ja kirjaa oli kiva lukea, kun kaikille tapahtumille oli valmis ympäristö. Yksi kaverini on itse asiassa niin fanaattinen tämän leffa ensin, kirja sitten -asetelman kanssa, että vaikka hän on Twilight -sarjasta ainakin yhtä innostunut kuin minäkin, hän ei ole vieläkään lukenut viimeistä kirjaa, koska viimeiseen kirjaan perustuvat elokuvat eivät ole vielä ilmestyneet... 

Kirjan juoni on varmaan monelle tuttu: Loppukokeita vaille valmiin eläinlääkäri Jakob Jankowskin vanhemmat kuolevat, Jakobille paljastuu että hän jää puille paljaille ja hän hyppää ensimmäiseen ohikulkevaan junaan. Sattumalta se on sirkusjuna. 

Paikka hierarkisessa sirkusmaailmassa, jossa menestys tai edes raha ei tule ilmaiseksi, ei ole saavutettavissa helposti. Melkein eläinlääkäri -status auttaa kuitenkin merkittävästi. 

Sattuman kautta sirkukseen tulee Rosie -norsu, jonka kouluttaminen valahtaa Jacobille. Norsunumeron päätähtenä on sirkuksessa arvovaltaisen Augustin vaimo Marlena. Että Jacobin elämä ei olisi liian helppoa, hän rakastuu Marlenaan.
Vettä elefanteille oli ihana elokuvana, mutta kirjana se oli vielä parempi. Vaikka elokuva oli hyvä, tietysti siinä oli oiottu ja dramatisoitu joitain kohtauksia vielä lisää. Jollain tavalla elokuvasta kurjuus välittyi selvemmin kuin kirjasta: Rahanpuute ei kuulosta niin kurjalta sanana luettuna kuin miltä se näyttää valkokankaalle heiastettuna. Gruen onnistuu kuitenkin onnistuu herättämään tapahtumat harvinaisen hyvin eloon. 

Suosittelen tätä jokaiselle, eikä kirjan takakanteen painettu "Jos luet vain kirjan vuodessa, lue tämä" -ole mitenkään liioiteltu. Jostain syystä tämä toi minulle mieleen samanlaisen lukukokemuksen kuin Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo, vaikka aihe onkin aivan erilainen.

6 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kirjasta todella paljon, kiva kuulla että elokuvakin on katsomisen arvoinen :)

    VastaaPoista
  2. Maija: Aivan ehdottomasti! Minusta elokuvan kuvallinen kerronta oli jotenkin harvinaisen hienoa, tunnelma välittyi todella upeasti.

    VastaaPoista
  3. Tämä parivaljakko toimi varmaan hyvin myös järjestyksessä ensin elokuva, sitten kirja, koska elokuva tiivistää hienosti kirjan juonen. Itsekin pidin molemmista paljon! ;)

    VastaaPoista
  4. Mä en mitenkään erityisesti innostunut ks. leffasta, mutta kirja kuulostaa mielenkiintoiselta :) Ja lukulista kasvaa...!

    VastaaPoista
  5. Elokuva on vielä näkemättä, mutta kirja sen verran hyvä, että tekisi mieleni lukea se uudestaan.

    VastaaPoista
  6. peikkoneito: Joo, kiva löytää välillä tämmöisiä toimivia, ei liian vaikeita suosikkeja :).

    Ioanna: No kirja kannattaa kyllä (tietysti aina) lukea, mutta jos et innostunut leffasta, niin olen ihan pikkiriikkisen epäileväinen innostutko kirjastakaan :).

    Magica de Spell: Ooh, no katso elokuvakin ihmeessä, muissa blogeissa sitä on ylistetty jopa yhdeksi parhaista elokuvasovitukseksi mistään kirjassa, ja täytyy sanoa, että eivät kyllä ole kovasti väärässä...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!