Kirjan nimi: Käärmeenlumooja
Kirjoittaja: Annukka Salama
Sivuja: 330
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2012
Mistä minulle: Ostettu
Innostuin Käärmeenlumoojasta sen voitettua kirjablggaajien Kuopus-palkinnon.
Kirjan päähenkilö, juuri peruskoulun päättänyt Unna on faunoidi. Faunoidi on ihminen, jolla on vahvoja voimia joltain eläimeltä. Unna on tytöksi poikamainen, äärimmäisen lahjakas missä tahansa harrastamassaan urheilulajissa eikä juuri välitä ikäistensä seurasta. Oman erikoisuutensa takia Unna on vapaaehtoisesti lähes erakoitunut. Sosiaaliset kontaktit kirjassa kuvatulla kesälomalla tuntuvat rajoittuneen lähinnä viikonloput mökillä viettäviin vanhempiin ja lääkärisisko Sallaan perheineen.
Unnan elämä mullistuu kesän lopussa kun hänet löytää, suorastaan haistaa, yhden kaupungissa asuvan faunoidiporukan jäsen. Pelottavan löytäjän sisään yhteyden Unnaan saa etsiä joukon henkinen johtaja, Rufus. Kauttaaltaan tatuoitu 19-vuotias tutustuu Unnaan paikallishuoltsikalla keskellä yötä.
Rufuksen kautta Unna tutustuu kokonaiseen toiseen maailmaan, jossa metsästäjät väijyvät supervoimin varustettuja faunoideja ja elementin on uskottu siirtyneen jo pitkään isältä pojalle.
Tartuin kirjaan kovin odotuksin, joten rysähdin korkealta. Ensiksi kehut: Juoni oli vetätä ja tarina eteni vauhdikkaasti. Luin kirjan suhteellisen nopeasti. Sitten moitteet: Kirja oli jostain syystä minulle nolostuttavaa luettavaa. En kaipaa pitkiä kuvauksia siitä, miltä teinitytöstä tuntuu, saati sitten että teini vielä ajattelisi puhekilisesti. Kiemurtelin suuren osan kirjasta jonkinlaisen päähenkilöihin tekemisten, sanomisten ja ajattelun myötähäpeän kourissa. Toisaalta en kyllä enää kuulu kirjan kohderyhmäänkään. Silti uskon, että ymmärrän Twilightista karmivia tuntemuksia saavia vähän paremmin.
Silti: En sano, että Käärmeenlumooja olisi missään mielessä suoranaisesti huono, mutta sei ei vain ollut makuuni. Lisäksi noin tuhat eri pikkuasiaa ihmetytti kirjaa lukiessa. Niistä olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja, mutta ihmettelin muun muassa, miten 19-vuotias voi olla jo niin kokonaan tatuoitu kuin Rufuksesta väitetään, ja miksi moderni tietotekniikka ei kuulunut Unnan elämään juuri lainkaan. Unna oli hassulla tavalla myös välillä vähän avuton.
No, onpahan luettu. Positiivisemmin kirjasta ovat bloganneet muun muassa Kirsi, Booksy, Morre, Salla, Linnea ja Katinka. Eniten samaistun Lauran bloggaukseen.
Vaikka itse lumouduin tarinasta oli virkistävää lukea välillä vähän vähemmän ihastunut arvio :) Jotkut pikkujutut minuakin mietityttivät, mutta ei niin paljon, että olisi vaikuttanut lopputulokseen :)
VastaaPoistaKiva arvio, vaikket kirjasta niin syttynytkään. Itsehän tykkäsin, mutta Villasukan tavoin "second opinion" tuntuu virkistävältä ja vaikka et pitänytkään lukisin varmaan silti arviosi perusteella tämän jos en vielä olisi lukenut (lauseenmuodostus ei nyt näemmä onnistu :).
VastaaPoistaHyvin perustelit mielipiteesi. Minut tämä imaisi mukaansa, enkä tuohon tietotekniikattomuuteen kiinnittänyt huomiota. Olen kuitenkin sitä pohtinut muutaman muun kirjan kohdalla, vaikken varmaan ole blogiin asti ryhtynyt mietteitä työstämään. Mutta esimerkiksi Riku Korhosen Nuku lähelläni sijoittui nykyaikaan ja päähenkilö oli 35-vuotias, eikä hänen kuvata kirjan aikana käyttävän lainkaan internetiä. Ei tule omasta tuttavapiiristä mieleen ketään, joka matkustaisi vieraaseen maahan eikä ikinä kävisi netissä minkään syyn vuoksi. Päin vastoin, monen kohdalla netissä oleminen on niin arkipäivää, että netin käyttämisen täydellinen puuttuminen realistisessa romaanissa tuntui vähän erikoiselta.
VastaaPoistaVillasukka: Ymmärrän, miksi tästä kirjasta on toistaalta tykätty hirveästi, mutta täytyy sanoa, että kyllä googlettaessa tuo positiivisten blogiarvioiden määrä yllätti! Minä takerruin pikkujuttuihin ehkä vähän liikaa, mutta se on kyllä varsinainen lumipalloefekti: Kun niitä alkaa bongailla, ei loppua näy...
VastaaPoistaLinnea: Kiitos! Aikamoisen hurmoksen Käärmeenlumooja on saanut aikaan, mutta tuorettahan tämä kyllä suomalaisessa kirjakentässä on, ja kirjailijalle toivon minäkin kaikkea hyvää :)
Salla: Jälkikäteen mietittynä Unna printtasi niitä skeittausohjeita ja ilmeisesti skypetti tms. mökiltä, mutta molemmat toiminnot tuntuivat jotenkin tosi päälleliimatuilta... Siis täh, joku printtaa jotain skeittauksen trikkiohjeita???
Olet ihan oikeassa, että kiroissa, joissa on yhtään vanhempia ihmisiä, tietotekniikka on usein jäänyt tai jätetty ihan kokonaan tarinasta pois. Eihän näissä tuntikausien blogienlukusessioissa tietysti paljon dramatiikkaa ole, mutta silti....
Mun piti lukea tämä, mutta jostain syystä neljän ensimmäisen sivun jälkeen tuli sellainen olo, että elämä on vaan liian lyhyt.
VastaaPoistaVoi olla, että kadun tätä myöhemmin, mutta saa kai sen sitten kirjastosta uudestaankin.