Anne of Green Gablesin (Annen nuoruusvuodet) juoni on varmaan useimmille tuttu: Orpokodissa asunut tyttö muuttaa vanhahkojen sisarusten luo. Miljöö on idyllinen Prinssi Edwardin saari. Sisarukset Marilla ja Matthew Cuthbert halusivat oikeastaan adoptoida orvon pojan, melkein kuin pieneksi rengiksi luokseen, mutta juna toikin heidän luokseen tytön, punahiuksisen Annen. Jo pienenä orvoksi jäänyt Anne on tottunut viihdyttämään itseään äärimmäisen vilkkaalla mielikuvituksellaan.
Vuosina bloggauksen aloittamisen jälkeen olen törmännyt tasaisesti L.M. Mongomeryn hehkutukseen. Harvinaista kyllä, muistan ainakin yhden ihmisen suositelleen tätä jopa aivan oikeassa elämässä. Itseltäni ns. tyttökirjavaihe jäi nuoruudessa kokonaan välistä, sillä taisin hypätä suoraan hevoskirjoista ja Neiti Etsivistä dekkareihin.
Muistan ostaneeni kirjan jo suunnilleen ennen kuin osasin englantia tai ainakaan nautin englanniksi lukemisesta. Siksi Anne saikin jäädä vuosiksi pyörimään kirjahyllyyn, varastoon ja varaston kaappiin. Lukemisen jälkeen voin onneksi kuitenkin todeta, että en muista, mikä kirja on ollut yhtä positiivinen yllätys kuin Anne of Green Gables. Suosituksista huolimatta olin varautunut vähän pitkäpiimäiseen kerrontaan ja kiemuraiseen kieleen, mutta sainkin jotain ihan muuta.
Vähän huvittavaa kyllä, juuri kirjan hieno alkukieli toi lukemiseen todella kivan ja vivahteikkaan lisän. Osaan kuvitella Annen lärpättelevän vain hienolla vanhalla englannilla.
Pidinkin kirjassa eniten juuri Annen tajunnanvirtamaisista höpötyksistä. Ne koskivat milloin luonnon kauneutta, milloin pohdiskelua piknikin ihanuudesta ja milloin omista kamalista punaisista hiuksista.
Kirja kävi samalla jonkinlaisena kevyenä aikamatkana 1900-luvun henkeen. Pieni kirja onnistui olemaan yhtä aikaa sekä viihdyttävä että vähän vakava. Lukisin mielelläni Anna-sarjan muutkin osat.
Olen lukenut Anna-kirjat lapsena. Ne olivat silloin aivan ihania ja haluaisin tutustua niihin alkukielelläkin.
VastaaPoistaAnne on muuten suomennettuna Anna. En ihan ymmärrä miksi, koska onhan Anne käytössä (ainakin nykyään) myös Suomessa. Luulin muuten pitkään, että Anna on Anna näissä englanninkielisissä teoksissakin. Vasta muutama päivä sitten tajusin, että olen sinnikkäästi lukenut Annen Annaksi aina, kun joku on kirjoittanut näistä alkuperäisiskielisistä kirjoista. :)
Nyt kun sanoit, piti oikein itsekin tarkistaa mitä mahdoin kirjan nimeksi laittaa... Todella mielenkiintoinen tuo nimipäätös. Toisaalta, "Anne" tai "Anni" halusi tulla kutsutuksi Annaksi, olisiko ensimmäinen suomentaja sitten ottanut vapauden tässä toteuttaa päähenkilön mielihaluja kirjailijan tarkoituksen sijaan... Heh :).
PoistaIhanaa että on joku muukin joka on tutustunut Annaan vasta blogiaikana! ;) Mäkään en lukenut nuorena tyttökirjoja, vaan juurikin niitä hevoskirjoja ja Neiti Etsiviä (ja Viisikoita ja Tarzaneita) ja taisin myös siirtyä dekkareihin (ja Kingiin). Juuri ja juuri muistin edes kuulleeni nimen Montgomery. :) Nyt olen lukenut yhden Anna-kirjan ja Sinisen linnan, ovathan ne ihastuttavia mutta eivät tyttökirjat vieläkään tunnu olevan ihan oikeasti mua varten.
VastaaPoistaOi, Viisikot oli muuten kova juttu täälläkin! Minulla meni muuten ihan hävettävän pitkään, että edes tajusin, että Anna-sarja on sama kuin tämä Anne of Green Gables, hihii. Kirja oli nimenomaan ihastuttava :).
PoistaTaisin lukea näitä useampaankin kertaan pienenä. Parhaiten on jäänyt mieleen leningit, niitä varmaan kuvailtiin tarkasti :) Voisi tosiaan olla mielenkiintoista lukea näitä englanniksi!
VastaaPoistaLenginkikuvaus oli kyllä mahtavaa! Mielestäni Annan reaktio siihen, kuinka hän oli saanut uuden leningin, josta olisi pitänyt olla kiitollinen, mutta joka ei ollut ihan sellainen kuin hän olisi toivonut, oli kuvattu ihan mahtavalla tavalla :)
PoistaMinäkään en juuri lukenut tyttökirjoja lapsena/nuorena, vaan Annaankin olen tutustunut vasta aikuisiällä. Vielä olisi muutama osa sarjaa jäljellä, voi ei! Mutta sitten voikin siirtyä Runotyttöön ja niinhin kaikkiin muihin Montgomeryn kirjoihin :)
VastaaPoistaHahaa, onneksi Montgomeryn tuotanto on laaja, ei taida loppua ihan heti kesken :). Uskon kyllä, että pitkän sarjan aikaan Annaan kiintyy ihan todella!
PoistaOn aina niin ihanaa lukea, että joku ihastuu Montgomeryyn aikuisiällä. Itselle kun Annat ja Runotytöt ovat niin nostalgian silaamia, etten oikein pysty suhtautumaan mihinkään Montgomeryn kirjoittamaan neutraalisti. Pidän niitä nerokkaina, mutta en osaa lukea niitä puhtaasti aikuisin silmin.
VastaaPoistaVoin luvata, et ole kiintynyt mihinkään ihan kökköön kirjaan vain siksi, että olet lukenut sen lapsena :). Minulla on ollut vähän sama myöhäisherääminen Austenin kuin Montgomeryn kanssa, aloin lukea Austeniakin vasta yli 20 vuotiaana, vaikka teini-ikä taitaisi olla hänen kirjoilleen se klassinen aika...
Poista