Heipä hei, kerron pitkästä aikaa ihan perinteisesti yhdestä äskettäin lukemastani kirjasta.
Kirjan nimi: Railo
Kirjoittaja: Virpi Hämeen-Anttila
Julkaistu: 2011
Mistä minulle: Kaveri lainasi
Luin ensimmäisen Hämeen-Anttilani. Täytyy sanoa, että olin entuudestaan odottanut syvälliseltä vaikuttavalta henkilöltä jotain vähän muuta. Railo on nimittäin kevyt viihdekirja. Ahmaisin ensimmäisen puolikkaan siitä nopeasti, mutta sen jälkeen yksinkertaiset henkilöhahmot ja näiden toilailut alkoivat riipiä siinä määrin, että loppupuoli ei enää kauheasti kiehtonut. Ihan lopussa nauroin, mutta vain koska luin kiitokset-osiosta kirjan olevan laajennettu versio
Anna-lehdelle tehdystä jatkokertomuksesta. Kas, sehän selittää...
Lyhyesti juoni menee näin: Yrityselämässä paikkansa menettänyt Teppo Korpelainen päättää perustaa matkailuyrityksen isänsä kotitilalle Pohjois-Karjalaan. Apuna on kuntosalibisnestä menestyksekkäästi pyörittävä kaveri. Tepon vaimo Inka vaikuttaa olevansa henkisesti todella kaukana miehestään: Tämä on rauhallinen opettaja, joka pelkää riskinottoa. Hän on jo pitkään ihmetellyt miehensä olemattomia välejä tämän sisaruksiin. Kun perhe muuttaa Pohjois-Karjalaan, Inka päättää yrittää varovasti selvittää, mikä menneisyydessä hiertää.
Matkailuyrityksen rakentaminen ei sovi aivan suunnitellusti, ja Tepon paineet lainarahalla rakentaessa ovat hirmuisesti. Pian tällä ei ole aikaa olla kotona ainakaan henkisesti lähes ollenkaan, ja bisnesystävän tytär alkaa vaikuttaa muutenkin kiinnostavammalta kuin kotona nalkuttava vaimo ja pieni tytär. Kun mies alkaa tuntua yhtä etäisemmältä, Inkaa taas alkavat kiehtoa niin rakennustyömään johtaja kuin miehen velikin.
Mitään hirmuisia oivalluksia tai oppimiskokemuksia kirjaa lukiessa ei siis kannata odottaa. Kiitän kuitenkin Hämeen-Anttilaan kirjansa sijoittamisesta jonnekin muualle kuin Helsinkiin. Hänen kerrontansa vaikuttaa myös oikein sujuvalta ja kerrontatapa periaatteessa vauhdikkaalta, joten tässä kohtaa minulla taisi tosiaan tökkiä ihan vain se kirjan sisältö.
Suositteletteko jotain muuta kirja Hämeen-Anttilalta?
Tämä oli tosiaan aika heppoinen teos. Tuntuu, että Hämeen-Anttilan ote on mennyt löysempään suuntaan viimeisimpien romaanien kohdalla, mutta hänen kirjojensa joukosta löytyy kuitenkin suuria helmiä! Omat suosikkini ovat Suden vuosi ja Alastonkuvia. Varsinkin jälkimmäisestä muistan olleeni todella vaikuttunut. En sitten tiedä, vaikuttaako se asiaan, että olin nuo lukiessani vielä aika nuori.
VastaaPoistaRiina, kiitos vinkeistä! Noista muuten muistan kuulleeni aikaisemminkin, ehkä pitää ottaa niistä toinen jossain vaiheessa kokeiluun.
Poista