Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 10. helmikuuta 2014

Venetsiassa Donna Leonin kanssa

Kirjan nimi: Venezianisches Finale (suom. Kuolema oopperassa) 
Kirjoittaja: Donna Leon 
Kustantaja: Diogenes    
Julkaistu: 1992
Sivuja: 345
Mistä minulle: Lainassa

Tattadaa! Luin Venezianisches Finalen, venetsialaisen lopun, tänä viikonloppuna ihan aidossa ympäristössä!

Matkasta riittää kuvia jaettavaksi roppakaupalla. Siirrytään visuaaliseen nojatuolimatkailuun kuitenkin eri postauksessa.


Kuolema oopperassa on Venetsiaan sijoittuvia dekkareita kirjoittavan Leonin esikoisteos. Siinä oopperatalo La Fenice joutuu kuoleman näyttämöksi, kun maailman huippuihin lukeutuva kapellimestari Helmut Wellauer löytyy pukuhuonestaan kuolleena. Leonin kirjojen  päähenkilö, Guido Brunetti, alkaa ratkoa rikosta. Motiiveja tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin, mutta selvää ratkaisua ei tunnu löytyvän. 




Lainasin Donna Leonin esikoisen jo hyvän aikaa sitten tarkoituksenani lukea jotain saksaksi. Viime vonna taisin lukea saksaksi vain yhden kirjan; vaikka kielitaitoni on jo aika sujuva, ja ymmärrän kyllä 95 % lukemastani, on saksaksi lukeminen jotenkin jähmeää. En tiedä, miten paljon uskallan syyttää tämän kirjan jähmeydestä lukukieltä ja miten paljon Leonin melko verkkaista tyyliä, mutta en varsinaisesti imeytynyt tapahtumiin mukaan. Pari kertaa valitsin päiväunet kapellimestarin kuoleman selvittämisen sijasta. Kirjan tunnelma onneksi tiheni ihan lopussa, ja sain kirjan luettua paluumatkalla kotiin.

Matkalaisena oli kuitenkin kiva lukea Leonin kirjaansa ripauttamia tiedonjyviä tai tarinoita venetsialaisesta elämänmenosta. Isompia omaisuusrikoksia kaupungissa tapahtuu vähän, koska Venetsian sokkeloiset kadut ovat ulkopaikkakuntalaisille haastava labyrintti paettavaksi, ja historiallisista syistä johtuen paikalliset kunnioittavat yksityisomaisuuden koskemattomuutta syvästi. Voin kuvitella, millainen sumu kanavilla on joskus ollut ja millä Vaporettolla Brunetti on matkustanut.

Kun haluan lukea karmivista rikoksista, taidan kuitenkin jatkossakin tukeutua pohjoismaisiin suosikkeihini.

2 kommenttia:

  1. Nauratti tämä kirjoitus, koska kymmenisen vuotta sitten luin samaista kirjaa aina arkipäiväisellä junamatkallani Helsingin rautatieasemalta Espoon keskukseen. Hieman eri maisemat. ;)

    Aika samat fiilikset jäi itse kirjasta. Hieman hidastempoinen, mutta hyväntuulinen kuitenkin. :)

    VastaaPoista
  2. Hahaa, no mutta tässä se nähdään, hidasta kirjaa ei pelasta mikään miljöö :D. Italialainen hyväntuulisuus kyllä onneksi tunki läpi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!