Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lottie Moggach: Kiss me first

Ystäväni lainasi minulle Kiss me firstin kehuttuani Gone Girliä

Kiss me firstin aihe on jokseenkin shokeeraava. 

Kirja herätti ajatuksia siinä määrin, että sen jäljempänä mainituista heikkouksista huolimatta pidän sitä varsin lukemisen arvoisena. Kiitos M :).

Leila ei ole koskaan tuntenut naista nimeltä Tess. Mutta pian hän tietää hänestä kaiken.  Ja auttaa tätä jatkamaan elämäänsä virtuaalisesti itsemurhan jälkeen.

Leila on melkein erakon elämää viettävä parikymppinen tyttö. Hän hoitaa MS-tautia sairastavaa äitiään ja lähinnä ajattelee syntyjä syviä. Yrittää pitää äitinsä hyvällä tuulella, tämän viimeiset elinkuukaudet arvokkaina.

Kun äiti molempien helpotukseksi lopulta kuolee, Leilalle ei jää oikeastaan mitään. Äidin kuoleman jälkeistä elämää on valmisteltu jo aiemmin: Leila on hankkinut lapsuudenkotinsta tilalle pienen ja nuhjuisen asunnon jossa haisee intialainen curry ja opiskelee pikakurssilla tietokonesoftien laadunvarmistusta. Leilan alalta saama työ sopii hänelle hyvin: Hän voi työskennellä omaa tahtiaan kotona. 


Leilan intohimo on kuitenkin muualla kuin töissä tai reaalimaailmassa yleensäkään. Hän koukuttuu Red Pill -nimiseen keskustelufoorumiin, jolla keskustellaan filosofisista, lähinnä etiikkaan liittyvistä, kysymyksistä. 

Leila kehittää jonkinlaisen kaukoihastuksen foorumin johtajaan, karismaattiseen Adrian Dervishiin. Adrianilta saatu positiivinen palaute saa hänet kukoistamaan. 

Adrian ottaakin yhteyttä Leilaan; hänellä on kehittyneelle ajattelijalle erityinen tehtävä. Adrian tuntee naisen, Tess'n, joka on päättänyt lopettaa elämänsä. Tess'n ongelmana on kuitenkin se, että hän ei halua jättää läheisiään kärvistelemään itsemurhan aiheuttaamaan suruun. Hän toivoo, että voi lavastaa muuttonsa ulkomaille ja jatkaa sellaista online-elämää, joka auttaa häntä "himmentämään elämän valoa vähitellen" niin, että yhteydenpito läheisiin voi katketa ilman yhtäkkistä järkytystä. Leilan moraalikäsityksen mukaan tällaisessa tilanteessa auttaminen on oikein, suorastaan vaadittua, joten hän päättää ottaa tehtävän vastaan.

Tess on kuin Leilan vastakohta. Värikästä elämää viettänyt, yksityiskohdat unohtava, maaninen. Hän on nähnyt elämää mielestään tarpeeksi, todennut omalla kohdallaan huonojen aikojen seuraavan hyviä yhä pahempina ja pahempina. Edessä on enää yksinäinen, kamala ja ruma vanhuus. 

Salasanat vaihtavat käyttäjää ja pian Leila tietää Tessistä enemmän kuin kukaan muu. "Check outin" lähestyessä perusteelliseen tietojenkeruuseen vaaditut pitkät sähköpostit vaihtuvat Skype-puheluiksi, ja Leila tuntee Tessiä kohtaan niin myötätuntoa, sääliä kuin ärsytystäkin. 

Kirjan voi lukea psykologisena trillerinä jossa on vakava aihe. Toisaalta siitä voi myös poimia syvempiä mietteitä siitä, miten internet-aikakausi on muuttamassa käsitystämme kommunikoinnista, ihmissuhteista ja oikeastaan koko elämästä. 

Tarvitseeko elämän olla oma, että siitä voi nauttia? Entä, kun ei halua elää: Voiko elämäänsä jatkaa, antaa sen toisten käsiin? Tiedämmekö, kenen kanssa oikeastaan keskustelemme, kun emme ole vastapuolen kanssa kasvotusten?

Kumpi tekee enemmän väärin, Tess vai Leila?

Kirja oli minulle ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta sillä oli heikkoutensa. 

Lukijalle kerrotaan heti kirjan alussa, että Leila on espanjalaisessa kommuunissa selvittämässä Tessin kohtaloa. Hän tekee muistiinpanoja ja yrittää selvittää, mitä todella tapahtui. Tämä vie valitettavasti osan sitä jännitettä, jota kirjassa olisi voitu rakentaa koko tarinan ajan. 

Toiseksi, päähenkilö, Leila, kuvataan liian epäuskottavana. Auttaisiko henkilö, joka ei ole vakuuttunut toisen omasta vakaumuksesta lopulliseen päätökseen, todella hänen itsemurhanasa epäsuorasti? 

Lisäksi tarina etenee kirjan keskivaiheilla hitaammin kuin on tarpeellista. Hyppiminen varsinaisen tapahtuma-ajan ja tulevaisuuden välillä luo lähinnä vain sekaannusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!