Disturbing Dubai - vastakohtien kaupungissa

Aioin kirjoittaa ensimmäisen risteilypostauksen jälkeen toisen satamista. Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin ja huomasin kirjoittaneeni vain Dubaista. Toivon todella, että jokainen, joka jaksoi lukea koko postauksen, jättää siitä merkinnän kommenttiboksiin. Oman, Abu Dhabi ja Fujairah, saatte siis odottaa vielä hetken. Tässä tulee Dubai.

Glamouria, futuristisia rakennuksia, työläisiä joiden oikeuksia on poljettu niin paljon että nämä loikkivat rakentamistaan pilvenpiirtäjistä, jättiläismäisiä hallitsijoiden kuvia valtateiden varsilla ja kaupunkien keskustoissa, loputtomia aavikoita, kameliaitoja, shoppailuhuumaa ja omituinen yhdistelmä amerikkaa ja arabiaa. Dubai.

Risteily alkoi Dubaista. Risteilyjen henkeen liittyen (laiva lähtee satamasta tiettyyn kellonaikaan...) varustamo suosittelee ehdottomasti saapumista risteilyn lähtösatamaan viimeistään risteilyn alkua edeltävänä iltana.

Jumeirah - mies kävi synttärilahjaksi lentämässä

Emirates ja lento uuteen kulttuuriin

Risteilymme alkoi maanantaina. Päätimme maksimoida kotoa poissa olon ja lähteä matkaan ja saapua Dubaihin jo lauantaina "ihan vain tarkastaaksemme hotellin kelpoisuuden loppujoukon varalta".

Lensimme Dubaihin Berliinistä Münchenin kautta. Jo Münchenissä lähtöportin luona huomasi selvästi, millaiseen maahan oltiin matkalla: Uusimmasta huntumuodista oli tarjolla kattava läpileikkaus.

Varasimme reittilennon menopaluuna Emeritesilta, joka on pärjännyt hyvin erilaisissa lentoyhtiöiden rankingeissa. Ei muuten todellakaan kannata katsoa näitä kuvia Emeritaksen ykkösluokasta, kuvat ihanista miniloosseista shamppanjatarjoilulla paloivat verkkokalvoilleni sen verran vahvasti, että joskus vielä matkustan Australiaan ykkösluokassa...

Nyt matkustettiin vielä economyluokassa, mutta matkustuskokemus oli siinäkin jo oikein mukava. Jalkatilaa tuntui olevan enemmän kuin monissa muissa reittilentokoneissa, ja ruoka oli erittäin hyvää. Matkan alkaessa meille jaettiin menu, jonka kahdesta vaihtoehdosta pääruuan sai valita - harmi vaan, että se toinen vaihtoehto oli meidän penkkirivimme kohdalla jo loppunut... Erityisen paljon haluaisin kiittää Emiratesta sen erinomaisesta viihdejärjestelmästä, jonka elokuvavalikoima oli vertaansa vailla. Haluaisin, koska viihdejärjestelmään liittyy yksi iso mutta: Kaikille matkustajille jaetut kuulokkeet olivat perinteistä, kälyistä walkman-mallia (tarkoitan jotain näiden tapaista) minkä asiasta elokuvan äänimaailma oli yhtä huminaa ja puheestakin sai vain vaivoin selvää. Koska tässä koneessa kuulokkeiden liitäntä oli ihmeellistä kaksoispistoke-mallia, omia kuulokkeita ei voinut käyttää ilman välikappaletta.


Lento sujui paria viimeistä tuntia lukuun ottamatta oikein mukavasti. Dubaissa oli sinne saapuessamme myrsky, jonka takia koneemme joutui kiertelemään noin tunnin Persianlahden päällä ennen laskeutumisluvan saamista. Kova turbulenssi ja päättymätön vastapäivään lentäminen oli sen verran rankka yhdistelmä, että lennon jälkeen sekä minä että mieheni tunnustimme toisillemme tarkistaneemme jo paperipussin tarkat koordinaatit etupenkin lokerosta... Jälkikäteen saimme kuitenkin kuulla olleemme onnekkaita, kun koneemme pystyi ylipäätään laskeutumaan Dubaihin; joitain koneita oli ohjattu hiekkamyrskyn takia samana päivänä eri kentille, joilta matka Dubaihin jatkui vasta seuraavana päivänä.

Saapuminen huippumodernille Dubain kentälle oli taas Berliinin jälkeen jo melkein shokki sinänsä. Täällä räpistellään ränsistyvän Tegelin varassa, kun BER-kentän rakennus on muuttunut katastrofista farssiksi. Emirateksella on Dubaissa kokonaan oma terminaali, jossa kohtasimme häikäisevän kiiltäviä valkoisia pintoja, autobahnin levyisiä käytäviä ja järjettömänkokoisia vesielementtejä. Matkatavaroita hakemaan siirryimme automaattijunalla jonka jokaisella ovella oli opas.

Maahansaapumisesta selvisimme pikaisesti. Passia tarkastanut mies tuskin katsoi minua silmiin, mutta tuijotti kyllä passini jokaista sivua hyvin hyvin huolellisesti ja katsoi taatusti Venäjän-viisumien päivämäärätkin.

Dubain Downtown, yksi maailman kunnianhimoisimpia rakennusprojekteja. Ja hetki sitten tässäkin oli aavikkoa...

Ja sitten... Ulkona, mielettömässä taksijonossa, Dubaissa!

Astuminen tuhannen ja yhden yön satuihin: Hotelli Arabian Courtyard

Yksinään matkustavia naisia ei ollut meidän kanssamme samassa taksinodotuskarsinassa juurikaan, joten mekin saimme naistaksin jolla hurautimme hotelliimme Arabian Courtyardiin. Hotelli sijaitsi vanhassa kaupungissa Dubai-museota vastapäätä. Suunnistaminen Dubaissa on vähintäänkin mielenkiintoista: Kaupungissa ei nimittäin kuljeta paikasta toiseen osoitteiden avulla, vaan suunnistus tapahtuu ennemminkin maamerkkien kuten tunnettujen hotellien ja museoiden avulla. Liikennejärjestelyt vaihtuvat viikottain, ja joillakin taksimatkoilla kuskeillemme soitti lomalla ollut taksikuskisystävä uusista reiteistä kyselläkseen. Myös liikennevaloissa paikalliset avasivat usein ikkunan ja huutelivat reittikysymyksiä toisilleen.

Hotellimme oli todella iloinen yllätys. Neljän tähden takia osasin tietysti odottaa hyvää tasoa, mutta se sisustus, wau! Jo hotellin ulko-ovella tunsi astuneensa tuhannen ja yhden yön satuihin, kun parrakas, turbaanpäinen ja arabialaisiin kippurakenkiin ja haaremihousuihin pukeutunut mies hälytti piccolon paikalle.

Hotellihuone oli valtava (kuten ne Euroopan ulkopuolella yleensä tuntuvat olevan) ja arabityylisillä, täyspuisilla huonekaluilla sisustettu. Huonessa oli kylpyamme, kahvinkeittomahdollisuus, hyvänkokoinen minibaari-jääkaappi ja valtava sänky. Kuvat hotellihuoneesta jäivät taas ottamatta.



Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme arabityylisestä aamupalasta: Kaikki tuttu ja turvallinen, mutta lisäksi mm. hummusta ja oliiveja. Pidän hirveästi siitä, että hotellien aamupaloilla on jotain tyypillistä ja paikallista.

Dubai on täynnä ristiriitoja

Dubai on kaupunki, jota voi kuvata isolla määrällä superlatiiveja. Uskomattomin, modernein, hulluin, järjettömin, kuumin jne. Mielipiteeni Dubaista oli jo etukäteen vähän ristiriitainen. Minä tunnustan, että mielipiteeni kaupungista muuttui oikeastaan vain ristiriitaisemmaksi siellä oleskelemisen aikana. Olin kuullut ystäviltäni ylistäviä kommentteja Dubaista rentona aurinkolomakaupunkina, mutta toisaalta mielessä kolkuttivat Dubain huomiotta jättämät ihmisoikeuskysymykset ja uutiset kuten Dubai's skyscrapers, stained by the blood of migrant workers.
 

Sinne, tänne ja tuonne.

Sataa, sataa ja sataa.

Maailman suurin ostoskeskus Dubai Mall: akvaariohaahuilua ja kirjakauppasekoamista

 Koska sää oli ensimmäisenä Dubai-aamunamme jotain ihan muuta kuin olin ennen lomaa odottanut - eli sadetta - päätimme suunnata yhteen kaupungin jättiläismäisistä kauppakeskuksista, Dubai Malliin. Jo taksimatkalla kauppakeskukseen tajusimme olevamme kaupungissa, jossa on turha kuvitella kävelevänsä mihinkään. Jos tien toisella puolella oleva rakennus näyttäisi mielenkiintoiselta, meidän olisi otettava matkalle taksi. Dubai on rakenteeltaan suunnilleen kuin Espoo, Imatra tai Los Angeles eli selkeää keskustaa ei ole. Lisäksi kaupunkia halkovilla teillä saattoi olla kuusi kaistaa suuntaansa, joten mistään suojateistä tai muista turvallisista tienylitystavoista oli aivan turha haaveilla.

Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy ottaa taksi.

Dubai Mallissa sijaitsee jättiläismäinen akvaario johon päätimmekin sitten tutustua.

Ihmettelimme haita, rauskuja, pingiinejä ja alligaattoreita. Ruokimme kaloja ja luimme akvaarion vedenpuhdistusjärjestelmästä.

Ihmeellistä. Kaikkea moderni insinööriosaaminen ihminen sitten saakin aikaan.

Jos akvaario oli jättimäinen, niin niin oli kyllä kauppakeskuskin. Dubai Mallissa on akvaarion lisäksi mm. luistelurata. Kauppakeskus on maailman suurin ja siellä on noin 1200 kauppaa.

Onneksi suunnistaminen oli tehty helpoksi: Risteyskohdista löytyi käteviä infotauluja (käteviä, jos niitä ei näppäillyt liian nopeasti ja saanut näin koko softaa jumiin...).

Jos hommaan halusi vähän vaikeuastetta, saattoi karttaa selata arabialaisella tekstillä.

Englanninkielinen teksti sopi meille kuitenkin paremmin.

Kuten tarkkasilmäisimmät saattavat jo yllä olevasta kuvasta nähdä (ja valveutuneimmat blogin teemasta arvata...), minua kiinnosti tietysti kirjakaupan tarkka sijainti. Olin lukenut Tripadvisorista jo etukäteen huhuja suuren suuresta kirjakaupasta: niin suuresta, että siellä saattaisi vaikka eksyä seuralaisestaan.

Sain kulumaan kirjakaupassa varmaan todella rasittavan pitkältä tuntuvan ajan, mutta olin silti ylpeä vain kahden kirjan saaliistani. Nappasin mukaan Kinokunya-ketjun englannikielisen proosan bestseller-listalla hyvää sijaa pitäneen Desperate in Dubain sekä vastaavalla faktalistalla korkealla olleen kirjan The Power of Habit.

Sharia-lakia ja sovellettuja muslimisääntöjä

Dubai on monessa mielessä arabimaiden löysimmästä päästä, mutta peittävää pukeutumista suositellaan silti suunnilleen aina ja kaikkialle. Myös ostoskeskusten ulko-ovella on kyltti, jossa pyydetään "kunnioittavaa pukeutumista". Turisteja bongasi Dubai Mallissakin silti paljon shortseissa ja olkaimettomissa topeissa. Henkilökohtaisesti pidän niukkaa pukeutumista maassa, jossa sitä erityisesti pyydetään välttämään, vähän turhana ja epäkunnioittavana. Yksi amerikkalainen lentoemäntä totesikin blogissaan, että se on "kuin menisi USA:ssa uimapuvussa kauppaan - niin voi tehdä, mutta ei sitä varsinaisesti hyvällä katsota". Olisin tuntenut itseni pahasti alipukeutuneeksi maatalaahavissa kaavuissa liihottavien dubailaisten rinnalla, ja lisäksi ainakin tämä kauppakeskus oli niin tehokkaasti ilmastoitu, että rintaliivien vilauttelu nirunarutopin alta ei olisi tuntunut siinäkään mielessä fiksulta ratkaisulta.

Myös alkoholisäännöt ovat Dubaissa tiukahkot. Alkoholia ei myydä kaupoissa, päihtyneenä ei sovi missään tapauksessa näyttäytyä julkisilla paikoilla, mutta mm. hotellin ravintoloissa ja baareissa anniskelu on tavallista.

Hotellin baarin sisustusta: minä pidin!

Jeeppisafari aavikolla, Dubai Private Tours - suosittelen!

Muu matkaväkemme saapui Dubaihin hyvissä voimissa sunnuntai-iltana. Koska vasta Dubaissa käyneet ystävämme suosittelivat meille aavikkosafaria, olin varannut omalle porukallemme sopivan retken maanantaiaamuksi. Tripadvisor auttoi tässäkin, ja varasin Dubai Private Toursin Morning Desert Safarin.  Yksityisretki kuulostaa hintavalta, mutta itse asiassa se oli kuuden hengen porukallemme erinomainen ja suorastaan edullinen ratkaisu: Retken hinta oli sama 1-6 osanottajalle joten mahduimme juuri ja juuri yhteen maasturiin.

Voin suositella tätä retkeä todella lämpimästi.

Kuskimme tuli hakemaan meitä hotellilta sovitusti kello 9.00 ja seikkailumme saattoi alkaa. Oppaamme oli aito emiirimies, ja kyselimme häneltä kaikkea mahdollista aina koulutusjärjestelmästä Dubain sheikin suosion syihin. Vaikuttaa siltä, että vaikka on lottovoitto syntyä Suomeen, on vielä suurempi lottoivotto syntyä Dubaihin rekisteröidyksi emiraattien kansalaiseksi. Koulutus ja terveydenhoito ovat ilmaisia, veroja ei makseta, sähkö, vesi ja osittain asuminenkin ovat ilmaisia ja niin edelleen ja niin edelleen. Ei ihme, että sheikki Muhammad ibn Rašid Al Maktum on kansansa keskuudessa niin rakastettu, että hän ajelee Dubaissa ilman turvamiehiä katsastamassa valtakuntansa tilaa. Lisäksi hän pitää säännöllisesti keskustelutunteja, johon kansalaiset voivat tulla kertomaan huolensa. 

Jos vierastyövoima ei eläisi suunnilleen vankeudessa limbossa ympärivuorokautisten rakennustyömaiden ja hökkelikylämäisten asuinalueidensa vankeudessa, sheikillä tuskin olisi yhtä leppoisat oltavat.

Hallintoaluuen riikinkukko.

Ennen aavikolle suntaamista saimme nähdä myös hallintoaluetta. Onnellisia riikinkukkoja: Check. Ääretön määrä kukkaistutuksia: Check. Vielä suurempi määrä sadettimia: Check. Vihreiden keitaiden näkeminen keskellä totaalisen kuivaa, hiekkaisaa aavikkoa on mykistävää monella tavalla.

Matkalla Dubain kaupungin ulkopuollelle, noin 30-45 minuutin ajon aikana täydensimme vielä vesivarastot ja hyödynsimme viimeisen vessamahdollisuuden vähään aikaan. Sitten tie päättyi, turvavöiden oikeat linjat tarkastettiin ja seikkailuosuus saattoi alkaa! 

Tie päättyy, alentakaa rengaspaineita! Ei, en oikeasti tiedä mitä tuossa kyltissä lukee.

Vaikka kyseessä oli adventure-retki, en ollut henkisesti valmistautunut ihan sellaiseen seikkailuun mitä saimme, hyvällä tavalla. Kuskimme ajotaitoja saattoi vain ihailla, kun tämä kieputti meitä dyyniltä toiselle, milloin dyynin yläreunaa, milloin sivua, milloin pohjaa pitkin. Edellispäivän sade oli häivyttänyt kaikki merkit siitä, että dyyneillä olisi koskaan käynyt kukaan ennen meitä. Porukkamme kiljui ja nauroi, auton pohja kopsahti pari kertaa dyynin harjaan mutta auto ei hyytynyt kertaakaan (jos olisi, en tiedä mitä olisi tapahtunut...) ja kuski joutui peruuttamaan vain kerran ajettuaan aavistuksen liian haastavan linjan.

Tauon aikana ihmettelimme kaikkialle jatkuvaa tyhjyyttä ja kuski napsaisi meille kaikkien aikojen klassikohin kuuluvat turistikuvat.

Helle oli jo aamupäivällä paahtava. Takaisin autoon, ja kruisailu saattoi jatkua.

Lämpö ja jatkuva kieputus kävivät heikkomahaisimpien sisälmyksiin - minulla olisi muutama tosi hauska kuva tästä kohtaa, mutta yleisten käytöstapojen takia jätän ne julkaisematta :). Tunnustan, että olin kyllä itsekin jo helpottunut, kun tie viimein palasi näköetäisyydellemme ja aloimme kaarrella sitä kohti.

Paluumatkalla kävimme vielä lyhyellä kameliratsastuksella ja kiinnitimme huomiota moottoritietä reunustaviin kameliaitoihin. Kamelit samoilevat aavikolla kuin porot Lapissa. Hyödynsimme vielä lisää kuskin paikallistietämystä ja kyselimme tielle valuneesta hiekasta. Hiekka on kuulemma jatkuva ongelma, ja tiet puhdistetaanki hiekasta suunnilleen joka toinen päivä.

World's highest high tea

 Seuraavan kerran olimme Dubaissa risteilyn viimeisenä päivänä. Olimme taas suunnitelleet yhteistä tekemistä koko porukalle. Maailman korkein rakennus, Burj Khalifa, tietysti kiinnosti kaikkea, mutta siellä vasta käyneet ystäväni eivät olleet näköalatasanteella käymisestä täydellisen haltioituneita. Onneksi keksimme toisen vaihtoehdon kohota korkeuksiin: Vain kaksi kerrosta näköalatasannetta alempana olevassa At.mophere-ravintolassa tarjoillaan "World's highest high tea", siis maailman korkein iltapäivätee.

Taas: Suosittelen. Kieltämättä aika kirpaisevaan hintaan (mutta kirpaiseva olisi ollut pelkkä näköalatasannekin) pääsimme nauttimaan luksustunnelmasta ja upeasta iltapäiväteestä. Onnistuimme käyttämään jääteemme, teepannullistemme, taiteellisten leipästen, pikkupiirakoiden, leivosten ja skonssien nauttimiseen lähes kaksi tuntia. Olin kuvitellut, että high tean ruokamäärästä tulisi vain kiukkuiseksi, mutta loppujen lopuksi siitä tuli kyllä ähky.

Ekstarvinkki: Jos olet saapunut high tealle, käy ehdottomasti myös vessassa ja täydennä lause high tea, high ***. Myös vessassa pääsee nauttimaan todellisesta luksuksesta: Käsienpesualtaiden puoleinen seinä on lasia ja vesihana avattiin käsienpesua varten valmiiksi.

Tämän telineen ruokamäärän jakoi kaksi, ja sen jälkeen saapuivat skonssit. Oh me, oh my...

Maailma ei ole vielä litteä

Matkasta on nyt yli kuukausi. Fiilikset olivat aivan erilaiset kuin vaikka New Yorkin matkan jälkeen. Vaikka kaikki on koko ajan enemmän sitä yhtä ja samaa jokaisessa suurkaupungissa, ei se vielä ole lähelläkään sitä yhtä ja samaa.

Olen todella onnellinen, että sain nähdä Dubain ja mitä kaikkea sillä on tarjota, mutta tällä hetkellä en usko, että matkustaisin sinne välttämättä pelkkän loman takia uudelleen. Ulkona paahtava aavikkomainen kuivuus, riippuvuus takseista, kallis hintataso ja huonot vesiurheilumahdollisuudet (vaikka niitä on tarjolla, niitä ei välttämättä kannata kaikkialla käyttää: Dubai Creekin vesi ei ole puhtaimmasta päästä) ja ne kyseenalaiset vierastyöläisten olot ovat minulle selviä miinuksia.

Dubailla menee luultavasti hyvin niin kauan, kuin maan sähköverkossa ei ole ongelmia (kuvitelkaa pilvenpiirtäjiä ilman sähköä) tai vierastyöläiset eivät ala vaatia oikeuksiaan (kuvitelkaa maata, jossa etuoikeutettua paikallisväestöä on n. 20 % ja kaikki muu toimii vierastyöläisten voimin).

Toisaalta myös ymmärrän, miksi Dubaista on tullut niin suosittu lomakohde: Aurinko on melkein varmaa, lämpöä riittää, shoppailumahdollisuudet ovat mielettömät, känniläisiä ördääjiä ei näe missään, kaikkialla on hygieenistä, turvallista ja helppoa. Varmaan kaikki Dubain hotellit ovat luksustasoa ja turisteille suunniteltuja viihdykkeitä riittää.

Kaikenlaista uutta Dubain on keksittäväkin, sillä öljytulot ovat enää minimaaliset. Esimerkiksi plastiikkakirurgiasta kehitetään yhtä uutta vetonaulaa. Sekä amerikkalaiset, eurooppalaiset että aasialaiset kauneusturistit voivat lennähtää kätevästi Dubaihin, teettää operaationsa ja toipua tuttavien näkymättömissä viiden tähden hotellikomplekseissa. 

Turismia edesauttavat myös Emirateksen pyrkimykset laajentaa toimintaansa yhä edelleen. Se haluaa Dubain avulla Euroopan ja Aasian välisen liikenteen risteyskohdaksi ja pysähdyspaikaksi. Yritystä kyllä riittää, sillä pienetkin yksityiskohdat olivat massiivisia: Kun lensimme Dubaista takaisin saksaan, lähtöterminaalissamme oli keidas, jossa eli oikeita lintuja jotka lensivät ympäri terminaalia.

Lue lisää

Työkaverini vinkkasi (kiitos!) minulle mielenkiintoisesta Dubaissa asuneen konsultti-expatin 2010 kirjoittamasta juttusarjasta. Lue lisää ja hämmästy.

Opinion: The City of Tomorrow
Opinion: Welcome to your Castle
Opinion: The story BCG offered me $16,000 not to tell Enemmän kirjoittajan henkilökohtaisista kokemuksista.
Opinion: Dispatches from the collapse


EDIT: Fasaanit riikinkukoiksi ja Burj Dubai Burj Khalifaksi