Kirjan nimi: Vapaus
Kirjoittaja: Jonathan Franzen
Sivuja: 634
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2010
Mistä minulle: Kirjastosta
Kirjoittaja: Jonathan Franzen
Sivuja: 634
Kustantaja: Siltala
Julkaistu: 2010
Mistä minulle: Kirjastosta
Tiedän: Olen ollut aivan liekeissä tämän lukutahtini kanssa. "Lukaisin" juuri Franzenin Vapauden, yli 600 sivua, pokkariversio, niin pientä pränttiä että teki mieli etsiä suurennuslasi. En tiedä, johtuuko tämä monesta tavalla tai toisella erittäin hyvästä kirjasta jotka luin juuri tätä ennen, mutta suoraan sanottuna en oikein pitänyt Vapaudesta.
Kyllä, ymmärrän, se on hyvä kirja, semmoisella objektiivisella tavalla. Siihen on saatu läntättyä ihan tosi monen ihmisen tarina, tunteet ja se suorastaan piirtää mutkikkaan ihmissuhdekaavion sitä lukevan mieleen. Samalla se nostaa esiin isoja, tärkeitä aiheita, kuten energiantuotanto, liikakansoitus (ihan sivuosissa tosin vain), rakkaus, vapaus, sen tavoittelu ja puute. Ja kaikkien niiden vaikutukset meihin ja muihin ja lähimmäisiin ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin jajaja.
Niin. Olen kyllä huomannut aikaisemminkin, että minulla on aika vähän myötätuntoa amerikkalaisten, pitkien kirjojen henkilöille, jotka ovat varakkaita, joilla on kaikki hyvin, mutta joilla vain on niin vaikeaa. Lapsuus on ollut vaikea, äiti hankala, sitä herää yht äkkiä keski-iässä ja tajuaa että rakas ei rakasta tai lapsen on kasvattanut ihan väärin tai haluaakin tehdä jotain muuta taitaitai.
Noh, Vapaus oli minulle nyt joulukuun eniten tervaa halkova lukukokemus. Silti: Se on hyvä kirja. Taitavasti kirjoitettu. En todellakaan kuvittele, että koskaan pystyisin itse samaan. Kuten yksi lukija blogiini jo aiemmin kommentoi, henkilöt heräävät eloon. Joo, niin heräävät, ovat vaan niin älyttömän ärsyttäviä että niille tekisi mieli antaa nuijanukutus tai unilääkkettä saman tien. Ehkä en ole kohderyhmää, ehkä vain tykkään vähän erilaisista kirjoista. Mielestäni muutama velho tai avaruusalus olisi piristänyt Vapautta kivasti. Samalla päähenkilöt olisivat voineet tutkiskella vähän vähemmän itseään.
Suosittelen vapautta kaikille, jotka eivät pelkää pitkiä kirjoja, ovat aina halunneet olla psykoterapeutteja ja haluavat kokea, miltä amerikkalaiset ongelmat voivat tuntua.
Olen niiiiiiiin samaa mieltä etten malta olla länttäämättä tähän omaa lyhytarvioitani:
VastaaPoista"Öh. Odotin kovasti, että pitäisin tästä, mutta en erityisesti hullaantunut. Periaatteessa keski-ikäisen naisen sopeutumattomuus ja epäonnistumiset ja niiden syiden seulominen ja äiti-lapsi -suhteet ja avioliittokriisit ovat ehkä kiinnostavia... mutta taidan tarvita jotain ekstraa, jotta niistä kertova romaani oikein sävähdyttäisi: miljöön tai erityisen purevan hahmon tai rankan juonen. Jotain. Franzen kirjoittaa hyvin ja taidokkaasti ja uskottavasti ja paikoin ironisestikin, mutta lukukokemuksena Vapaus jäi silti tasolle "ok".
En kutsuisi tätä särmättömäksi ihmissuhderomaaniksi... mutta ylensyöneeksi ihmissuhderomaaniksi ehkä. Vapaus pullistelee yksityiskohtia ja taustoja. Stephen Kingkin selittelee lavealti taustoja ja houkuttelee tutustumaan hahmoihinsa - ja sitten jokin tulee ja syö heidät. Franzenin romaanissa heille käy niin kuin ihmisille elämässä tavallisestikin. He selviytyvät ja kuluvat. En tahdo jaksaa analysoida edes omia ongelmiani kolmanteen polveen - Patty Berlundin ja hänen puolisonsa persoonallisuuksille 634 sivua oli liikaa. Franzenin kertojanlahjoista kyllä todistaa hyvää, että kirja ei jäänyt kesken, vaikka olin viimeiset 400 sivua epämääräisesti tylsistynyt."
Avaruusalus tai kaksi olisi tosiaan tehnyt hyvää! :D
Kiitos mahtavasta lyhytarviosta! Ylensyönyt ihmissuhderomaani on kyllä just eikä melkein sopiva luonnehdinta. Minäkin olen vähän hämmentynyt, että jaksoin lukea koko kirjan, koska pokkarinakin se tuntui pienipränttiseltä tiiliskiveltä.
PoistaOlisi kyllä mielenkiintoista lukea Franzenilta vielä jotain muutakin, mutta en taida ruveta siihen hommaan ihan heti.
Tämä on jo muutaman kerran ollut mulla kirjakaupassa kädessä, mutta aina olen laittanut sen takaisin hyllyyn. Jokin pistää vastaan, vaikka en ole lukenut koko kirjaa sivuakaan. Hmm. Jääköön edelleen mietinnän asteelle.
VastaaPoistaTiedän, että jotkut ihmiset ovat tykänneet tästä kirjasta ihan hirveästi. Sanoisin, että jos tykkäät Ian McEvanista, Siri Huvstedtista ja John Irwingistä, on hyvät mahdollisuudet että pidät tästäkin, mutta se ei vielä takaa mitään!
PoistaTämä on ollut minulla harkinnassa. Saatanpa lukaista, jos sattuu sopivasti tulemaan vastaan, en todellakaan pelkää pitkiä, amerikkalaisia romaaneja. =D (Hah, Booksy, Stephen King- ja sitten joku tulee ja syö ne. =D)
VastaaPoistaMoikka! Siteeraan edellistä kommenttiani, ja joo, jos pidät yleensäkin pitkistä amerikkalaisista romaaneista, tai ainakin olet peloton, tämä voi tuntua paremmalta kuin minusta :D. Ja kyllä, se että jaksoin lukea tämän loppuun, todistaa kyllä jo jotain.
Poista