Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

torstai 7. lokakuuta 2010

Kirjastot on vanha juttu

... mutta eivät toivottavasti poistu maailmasta koskaan! Kyllä tuo yleisen kirjastolaitoksen ikä, 150 vuotta, silti yllätti kun Opuscolon postausta luin.

Oma kirjastohistoriani on alkanut lapsuuteni ja nuoruuteni syrjäkylillä asuneena hitaasti ja vähitellen. Aluksi käymään pääsi vain kirjastoautossa, joka koukkasi kyläkoululla kerran viikossa (Vai joka toinen viikko? En enää muista). Siihen aikaan oli vielä vanha kirjastokortti, jossa oli lainaajanumero. Jos kortti ei tullut mukaan, piti vain luetella oma numeronsa ja se kirjoitettiin pieneen lärpäkkeeseen joka kirjasta jäi autoon. Kirjastoautossa kirjoja, siis varsinkin hevoskirjoja ja vähän myöhemmin myös Neiti Etsiviä, oli kuitenkin hyvin rajallisesti. Osa kirjoista joutuikin uudelleen ja uudelleen luetuiksi. Siki olikin aina aivan erityistä juhlaa, kun pääsi käymään kuntapahasen (silloin n. 3200 asukasta) varsinaisessa kirjastossa. Hyllyt olivat täynnä lukemattomia kirjoja! 

Muistan myös, miten pistävän kateellinen olin, kun pääsin paljon isommalla paikkakunnalla asuneen serkkuni luona käymään kirjastossa. Muistan, että olimme vain lyhyellä yhden yön sukulaisvierailulla, mutta kun kirjastoon kerran päästiin, minun piti kahmia ainakin viisi kirjaa mukaan. Voi sitä luopumisen tuskaa illalla sängyssä: Vaikka miten yritti pysyä hereillä ja lukea, jossain vaiheessa silmät vain lupsahtivat kiinni ja piti hyväksyä se, että ainuttakaan niistä ihanista kirjoista ei ehtisi lukea kokonaan. 

Vähän samasta ihanuudesta "kärsin" myös myöhemmin kaupunkiin muuttaessani: Iso kirjasto, aina luettavaa! Tänä syksynä olen käynyt kirjastossa säännöllisesti noin kerran viikossa, koska kirjasto sattuu sopivasti maanantain reitille kotoa ranskantunnille. Kirjat tulee siis säännöllisesti palautettua, tosin uusia tarttuu kyllä vähän liikaakin mukaan huomioiden miten paljon omia lukemattomia kirjoja hyllyssä nyt odottaa. Jostain syystä kirjastossa tulee kuitenkin aina ajateltua, että "tuo ei varmaan enää ensi kerralla, ehkä ei enää koskaan, ole täällä" ja loppujen lopuksi raahustan sinne ranskantunnille vähän liian painava laukku olalla.

En löytänyt mistään tietoa koko vuoden lainoista, mutta tällä hetkellä lainoja on kotona 13. Pari niistä on tietokirjoja, pari matkailukirjoja ja loput romaaneja. Lokakuussa käyntejä on tähän mennessä yksi. 

Kirjastolaitosta arvostan suuresti ja mielestäni se on hauskinta, mitä verorahoilla saa. Huom, ei ehkä tärkeintä tai arvostetuinta, mutta ehdottomasti hauskinta :).




5 kommenttia:

  1. Ihanaa. Juuri tuollainen minunkin suhteeni kirjastoon on. Kun olin lapsi, minulle ei suostuttu antamaan kirjastokorttia ennen seitsemän vuoden ikää, kunnes isäni meni puhuttelemaan ja sanoi, että hän on kyllästynyt kantamaan likan kirjoja edestakaisin; kantakoon itse. Kirjastonhoitaja myöntyi ikäpoikkeukseen ja sain kortin viisivuotiaana. Sitten ei lastenpuolelta saanut kuin neljä kirjaa kerrallaan. Kun pompottelin useampia kirjoja enkä halunnut jättää yhtäkään lainaamatta, niin kirjastonhoitaja sanoi: "Äsh, vie koko pino. Sinä tuot ne kuitenkin alle viikossa takaisin."

    VastaaPoista
  2. Mahtavuutta! Juuri vastaavia kokemuksia meikäläiselläkin! Pienen paikkakunnan kirjasto, heppakirjoja, Neiti Etsivää, Tuija Lehtistä ja sitten uskalsin jo lueka Agatha Christietä ja sen jälkeen se olikin jo menoa. Kaupunkikirjastoista totean vain, että uutuuskirjoja on todella vaikea saada, vaikka muuten kirjasto olisi kuinka suuri hyvänsä. Periferian kirjastot ovat tässä hyvä juttu; viime vuonnakin Finlandia-ehdokkaat sai lainaan koska vain halusi..
    Meten kommentista tuli mieleen tuo rajoitus, joka meindänkin kirjastossa oli, ettei tenavana saanut lainata kuin jonkun tietyn määrän kirjoja.
    Vaikka meillä oli pieni kirjasto, se oli silti mahdottoman mukava paikka. Ja ehdottomasti hauskinta mitä verorahoilla saa.

    VastaaPoista
  3. Mette: Voi, minä en ole onneksi joutunut tuollaisten määrällisten rajoitusten uhriksi!

    Teresita, tuo on muuten totta, että periferioista saa uutuuskirjat paljon nopeammin. Ainakin viime jouluna äitini kävi ystävällisesti lainaamassa pikkukirjastosta uutuuskirjoja joululomalle :).

    VastaaPoista
  4. Oi niitä neljää onnen kesää, kun olin kirjastossa kesätöissä. Niiden kesien ehdottomia etuja oli, että sain uutuuskirjat luettavaksi tuoreeltaan.

    Asun tätä nykyä aivan kaupunginkirjaston vieressä, siksipä kirjastossa tulee vierailtua noin 3krt viikossa, yleensä käyn vain tarkistamassa uutuushyllyn :)

    VastaaPoista
  5. Kirjasto on juurikin noin ihana paikka. Muistan ne ala-asteen hetket kun kerran viikossa kirjastoauto saapui ja sinne tungimme, yläasteen vieressä olikin jo niin suuri kirjasto että heikompaa hirvittää mutta itse olen vain äärimmäisen onnellinen kirjastojen olemassaolosta.
    Lähikirjastot ovat ehkä viimeinen asia, josta olisin valmis leikkaamaan budjettia ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!