Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

maanantai 10. tammikuuta 2011

Erään aikakauden loppu

Ei, en ole päättämässä blogia alkuunsa. Vaan, byääh, olen lukenut Potterit loppuun...

Luulen, että en osaa sanoa Pottereista mitään, mitä joku toinen ei olisi jo sanonut. Ilmiö on niin suuri ja analysoitu, että en osaa sanoa mitään suurta siitäkään. Kuitenkin, tässä jotain minusta ja Pottereista.

Tuhahtelin vuosikausia suunnilleen vuosittain nousselle Potter -kuumeelle. Ihmettelin, miksi ihan uutisissa pitää mainostaa uuden kirjan ilmestymistä englanniksi/suomeksi tai miksi elokuvaversiot saivat väen ryntäämään teattereihin. Kyllä minäkin Potter -elokuvia yritin katsoa kun niitä televisiossa näytettiin, mutta jostain syystä niiden viehätys ei avautunut minulle millään asteella. Ei sitten millään. Ehkä olin liian kiintynyt Taru Sormusten Herraan ja siitä tehtyihin elokuviin, ja siksi uudelle vaihtoehtoiselle maailmalle oli vaikeaa avautua. 

Pidän fantasiasta, pidän taikuudesta, haluaisin osata taikoa, haluaisin oman kotitontun... Samat olosuhteet ovat vallinneet vuosia, joten onkin oikeastaan todella kummallista, että tykästyin Harryn, Ronin ja Hermionen seikkailuihin vasta kesällä 2008. Muistan ottaneeni ensimmäisen kirjan, Viisasten kiven, mukaan hääreissulle Tampereelle. Paikalle saavuttiin vuorokautta etukäteen tarkoituksena hummailla kaupungilla, mutta Suomen kesä päätti toisin. Kadut olivat niin täynnä vettä ja kun sateenvarjokaan ei enää pitänyt ryöppyjä, peiton alle kaivautuminen ja Tylypahkan kutsukirjeen toimitusprosessin seuraaminen kiinnostivat äkkiä paljon kaupunkia enemmän.

Viisasten kivi amerikaksi ja ranskaksi. Muut kirjat on tilattu Amazonista aikuisten kansilla.

Viimeinen kirja on kuitenkin luettu vasta nyt. En siis ahnehtinut pottereitani, vaan luin niitä hitaasti nautiskellen kokonaiset kaksi ja puoli vuotta. Viimeisen kirjan luin pikapikaa puoleenväliin, olin kuukauden lukematta ja annoin tarinan ja maailman päättyä. 

En vieläkään ole sitä mieltä, että Potterit olisivat maailman parhaita kirjoja, mutta väitän saaneeni kiinni siitä, miksi niistä tuli maailmanlaajuinen menestys. Harry kasvoi vaikean lapsuuden ja kivikkoisen nuoruuden kautta ainakin melkein aikuiseksi ja tarina kosketti monessa kohtaa. Tuttuun Tylypahkaan on ollut hauskaa palata kerta toisensa jälkeen, olipa kyse sitten kirjasta tai elokuvasta. Hedwig oli suloinen ja Snapen dialogi loistavaa. Taikamaailmasta tuli vaaroistaan huolimatta niin tuttu ja turvallinen, että uskon palaavani sinne vielä monen monia kertoja. 

Loppuun vielä poikkeuksellisesti pari linkkivinkkiä: 
Potter -vieroittautumiseen suosittelen näitä Potter Puppet Pals -videoita. 


Oletko miettinyt, mitä eroa on esimerkiksi Potterin alkuperäisessä ja "amerikannetussa" versiossa? Ei hätää, voit lukea kaiken täältä. Aika hauskaa, että jopa sarjan ensimmäisen kirjan nimi muuttui Atlanttia ylittäessä. Tätä J.K. Rowlingin kuitenkin sanotaan harmitelleen jälkikäteen.

Nyt on sitten jäljellä enää viimeisistä viimeinen elokuva. Onneksi kirjoja saa lukea niin monta kertaa ja silloin kun haluaa. Enpähän joutunut siihen noitalätsäisten hysteerikkojen joukkoon joka joutui värjöttelemään ulkona uusimman kirjan keskellä yötä saadakseen.

Muttamutta, mikä on sinun suhteesi pottereihin ja koko ilmiöön? Onko kyseessä yliarvostettu haihatus, maailmaa yhdistänyt tarina vai sujuvia lastensatuja?

14 kommenttia:

  1. Potterit olivat ilmiö. Jotain ihan uutta - ensimmäinen kerta kun tosiaankin ihmiset jonottivat kirjaa yötä myöten kirjakaupan edessä. Tarpeellinen kirjallisuuden rocktähti-ilmiö, minusta.

    Minulle Potterit tarkoittavat tuttua ja turvallista lukemista, johon palaan aika ajoin. Ne ovat jättikokoinen sirkusaakkospussi ja sohvannurkka ja tunnelma, jota ei saa koskaan takaisin: se tunne, kun istuu sohvassa karkkien ja upouuden Potterin kanssa, eikä voi yhtään tietää, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. En tiedä - en laita niitä kategoriaan "maailmankaikkeuden parhaimmat" mutta eivät ne kuulu osioon "mukava lasten satu" myöskään. Se on tosi hienoa, että Potterit saivat varmasti kokonaisen sukupolven lukemaan. Tai enemmänkin. Ja toivottavasti se viimeinen leffa on hyvä, ettei tule pettymystä... :).

    VastaaPoista
  2. Potterit <3 Olin yläasteella, kun ne ilmestyivät ja muistan löytäneeni Azkabanin vangin "vahingossa" kirjastosta ja napanneeni sen heti mukaani. Tiputin sen jopa kotona (kotikoti) lattialle, kun ryntäsin esittelemään löytöäni äidille :D

    Myös äiti ja veli siis ovat lukeneet kaikki Potterit, minä ja äiti myös enkuksi. Hyllystä löytyy kaikki molemmilla kielillä ja elokuvat on nähty. Viimeinen puolikas mentävä katsomaan, kunhan se tulee teattereihin :) Kaikki leffat löytyy joko veljeltä tai kotikotoa. Mutta liputan enemmän kirjojen puolesta, tässä(kin) tapauksessa :)

    Ja onpa muuten kirjahyllyn päällä HP ja viisasten kivi-lautapeli ;)

    VastaaPoista
  3. Yritin lukea Pottereita niihin aikoihin, kun kirjoja oli ilmestynyt ehkä kaksi. En saanut edes yhtä kirjaa tuolloin 15-vuotiaana loppuun enkä sen jälkeen ole yrittänytkään Pottereita lukea, mutta monesti olen asiaa harmitellut. Ehkä nyt olisi aika sivistää itseään sen verran, täytyyhän niissä sitä jotain olla!

    Minuakin Pottereiden ympärillä pyörivä kohu on kuitenkin lähinnä ärsyttänyt, ja senkään takia en varmaan ole ikinä sen enempää niihin perehtynyt.

    VastaaPoista
  4. Rooibos: Tuo rocktähti-ilmiö on kyllä sangen kuvaava. Ja aika harva kirja, tai siis oikeastaan mikään, ei varmaan ole koskettanut samalla kerralla niin suurta joukkoa iästä ja sukupuolesta välittämättä. Joo, toivotaa että vika leffa on hyvä...

    tata: Oi, teillä on oikein potter -perhe! Minulla on lähipiiri innostunut toistaiseksi kunnolla vasta leffasta, mies on tainnut lukea puolitoista kirjaa.

    Ioanna: Kannattaa antaa vielä mahdollisuus! Se on tietysti harmi, että noiden lukemiseen menee ihan hirveästi aikaa, joten jos se eka ei vieläkään nappaa niin turhahan niitä on pakolla lukea. Mutta "vanhemmiten" (olin 22 kun aloin lukea sitä ekaa) ne minuunkin vasta iskivät :).

    VastaaPoista
  5. En ole lukenut - vielä. En siis minäkään hurahtanut silloin aiemmin, mutta sittemmin olen todennut että haluan ne kyllä ehdottomasti lukea. Lukeminen on lykkääntynyt lähinnä ihan vaan siksi että kiinnostavia kirjoja on liikaa, eikä koskaan tunnu olevan sopiva hetki tarttua 7-osaiseen sarjaan. :)

    Äskettäinen äänikirjoista innostumiseni taitaa kuitenkin ratkaista tämän ongelman sillä aion alkaa kuunnella Pottereita työmatkoillani. Viisi ensimmäistä osaa on jo saatavilla ko. formaatissa ja loputkin varmasti ilmestyvät ennen pitkää.

    Mahtava juttu että Potterit ovat olemassa, sen verran monta ihmistä ne varmaan ovat innostaneet lukemaan!

    VastaaPoista
  6. Voi, niin tuttua! Sama tyhjyys vaivasi minuakin, kun ne loppuivat. Nyt se on tainnut täyttyä jo jollakin muulla... Potter-effoista en ole oikein koskaan pitänyt, mutta tavan vuoksi ne on pakko katsoa. tämä uusin oli itse asiassa aika hyvä. :)

    Ainoa asia, mikä Potter-huumassa on jäänyt minua harmittamaan, on se, etten koskaan mennyt siihen kirjanostojonoon yöksi. :D Olisi se ollut ainutlaatuinen kokemus!

    VastaaPoista
  7. Siis tämä teksti olisi voinut olla omakirjoittamani! (jo siis olisin päässyt Harry Potter saagassa vielä loppuun asti :D)

    Itse olen myös henkeen ja vereen Taru Sormusten Herrasta -fani, ja pidän sitä parhaana fantasiakirjana, mitä on kirjoitettu. Kun Potterit tulivat en osannut innostua niistä ja suoraan sanottauna ylenmääräinen hypetys ärsytti minua. Katselin myös leffoja, ja mielestäni ne eivät olleet kovin ihmeellisiä, ja niiden arvostelut tuntuivat myös olevan huonoja. Vähitellen aloin kuitenkin lämmetä Potter-saagan etenemiselle kun elokuvia alkoi tulla enemmän.

    Kuitenkin vasta viimevuoden loppupuolella ennen HP7 part1:n julkaisua, päätin lukea sarjan viimeisen osan, että saisin edes yhden kosketuksen kirjaan ennen elkuvaa. Ja yllätyksekseni kirja olikin tosi mahtava ja koukuttava. Nyt olen lukenut viisasten kiven, ja loput Potterit odottavat kirjahyllyssä. Potterit eivät tosiaan ole ehkä maailman parasta ja omaperäisintä kirjallisuutta, mutta fantasiaseikkailuina ne ovat varsin hyviä. Itse en taida kuitenkaan olla noin kärsivällinen lukija, uskon, että Potterit on kahlattu läpi ennen kesää. Mutta todella, aina ei pidä oman ennakkokäsityksen puskea läpi, vaan tarttua rohkeasti kirjaan, vaikka se olisikin tämän hetken muotivillitys. Ehkä siis alan kohta lukemaan myös sitä Twilight-saagaa. :P

    VastaaPoista
  8. Satu: Minuakin hämmästytti aina ja hämmästyttää vieläkin, miten moni ei mitään lukeva luki Pottereita oikein ahmien! Ja totta, sarjoihin tarttumisessa on aina kynnyksensä. Tämän kuitenkin sentään tietää päättyvän :).

    marjis: Toisaalta minuakin kyllä nyt harmittaa, että en pääse/päässyt oikein kunnolla jakamaan huumaa kun se oli ajankohtaista...

    Mimmu: Oho, hämmästyttävää! Tarina tosiaan kuulostaa HYVIN samanlaiselta :D. Tästä pitäisi kyllä saada ehdottomasti joku tutkimus tyyliin "LoTR -faniuden korrelaatio Potter -ennakkoluuloihin" :D.

    VastaaPoista
  9. Myös minulla oli muuten ensin vastareaktio kirjoihin! ;)

    VastaaPoista
  10. Minä hurahdin Pottereihin v. 2001 ja nautin buumista aina viimeiseen kirjaan asti. Olin yöjonotuksissa, ja muissa fandom-puuhasteluissa aika voimallisestikin mukana. Se oli hienoa aikaa, enkä luovuttaisi siitä ilmiönä pois hetkeäkään. Olen saanut jopa J.K. Rowlingilta nimmarinkin :) Olen yhä Potter-fani, vaikka eihän se enää ole sama asia.

    VastaaPoista
  11. Luulen, että vastareaktio tulee helpommin vähän vanhemmilla... Itse olin ala-asteen loppupuolella, kun aloin Pottereita lukemaan, ne on vaan olleet luonnollisena osana tätä kasvuprosessia :D Luin mielestäni vuonna 1999, 10-vuotiaana, ekat Potterini ja liekehtivä pikari oli ensimmäinen, jota odotin.. En kuitenkaan kaupan edessä koko yötä :) Mut kyllä mun ikäluokka aika Potter-sukupolvea kuitenkin on, jotenkin se tuli just oikeeseen aikaan, tuntuis oudolta ajatus, ettei olis lukenut niitä.

    Ja oon kyllä iloinen, et nuoruudessani oli Potterit ilmiönä eikä esim. twilightit :D Voin sanoa rakastavani kirjasarjaa, se on mulle tärkeä. En kuitenkaan ole mitenkään erityisesti hurahtanut siihen, eikä ne nyt ehkä ole maailman parhaita fantasiakirjoja, mutta niissä on varmaan jotain elämänmakua, minkä vuoksi niitä lukee, itse kun en juurikaan fantasiaan muulloin lämpene. Tolkien nyt onkin oma lukunsa, mieletön kirjailija sekin, mutta näiden kahden tyylit ovat aika erilaiset, joten vierastan vertailua :)

    VastaaPoista
  12. marjis: Minulla tulee kyllä helposti aina vastareaktio kirjoihin jonka lukevat kaikki, siis nekin jotka eivät yleensä lue vaikka hyvähän sen vain on että lukevat...


    Raija: Oiii... Wau, sinä olet päässyt sitten Potter huumaan ja sitä luomaan ihan toden teolla!

    Tanja: Tuo on varmasti ihan totta, pienenä sitä ei niin välitä snobeilla ja kehittää kaiken maailman vastareaktioita :D. Hienoa että olet saanut "omaksi" noin hienon kirjasarjan, voin vaan kuvitella miten kutkuttavaa on ollut niitä kirjoja odottaa :).

    VastaaPoista
  13. Olen lukenut lähes kaikki Potterit. Ensimmäiset niistä ahmin, jälkimmäisiä sai jo vähän kahlata, enkä päässyt samaan tunnelmaan kuin joskus teini-ikäisenä ensimmäisiä osia lukiessani. Potterit ovat muuten ainoat fantasia-genreen kuuluvat kirjat mitä olen ikinä lukenut, vaikka kirjoja valtavasti luenkin.

    On totta, että Pottereista tuli eräänlainen kirjallisuuden rocktähti-ilmiö, mutta mitä se haittaa?

    Yksi Pottereiden tärkeimmistä merkityksistä on ollut että ne ovat houkutelleet lapsia ja nuoria lukemaan tällaisena aikana, jolloin TV ja internet vievät ajankäytöstä leijonanosan ja yhä harvempi lukee kirjoja.

    VastaaPoista
  14. Louna: Mielestäni tuo rock-ilmiö -vertaus on oikein osuva! Ja on ihan totta, että pottereita ovat lukeneet monet nuoret, jotka eivät muuten lue yhtikäs mitään. En sitten tiedä, miten suuri osa tällaisista nuorista on pottereiden kautta alkanut lukea jotain muutakin, mutta hyvähän se on että on edes jotain lukukokemuksia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!