Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

perjantai 25. marraskuuta 2011

Lopun alkua: Aamunkoi/Breaking Dawn, osa 1

Tiedän, ei osu ja uppoa suurimpaan osaan, mutta ei tarvitsekaan. 

Kävin eilen katsomassa viimeisen Twilight -kirjan, Breaking Dawn (suom. Aamunkoi) ensimmäisestä puolikkaasta tehdyn filmatisoinnin. Ja kyllä, jos piti edellisistä, pitää varmaan tästäkin, jos ei pitänyt edellisistä, ei luonnollisestikaan kannata vaivautua :). Olen muuten myös ehdottomasti sitä mieltä, että tämä viimeisestä kirjasta kaksi elokuvaa (vrt. Harry Potter) - villitys on ehdottomasti hieno asia: Ainakin minä haluan nähdä kirjoista mahdollisimman tarkat filmatisoinnit, ja koska tässäkin tapauksessa sarjan viimeinen kirja oli ehdottomasti laajin, olisi kaiken runnomminen kahteen tai vaikka kolmeen tuntiin ollut huono ratkaisu. Maksan ihan mielelläni elokuvalipusta kaksi kertaa :). 

Kuva Wikipedia

Olen lukenut kaikki muut Twilight -sarjan osat paitsi tuon viimeisen kahdesti, toisen kerran aina vähän ennen elokuvaa. Nyt en kuitenkaan ehtinyt lukemaan edes ensimmäistä puolikasta. Ehkä juuri siksi elokuva tuntui noudattavan tarkasti Meyerin kirjaa mutta ei kuitenkana pitkästyttänyt.

Elokuva kunnioitti kirjaa vahvasti. Lisäksi monet pienet viitteet elokuvassa tuntuivat muistuttavan kirjan laajemmista tarinoista, luulisin että kaikki ei ihan aukea pelkällä elokuvan katsomisella vaikka tässä nyt ei todellakaan kovin korkeasta kulttuurista ole kyse. Mietin kuitenkin, että kirjoja lukemattomalle elokuvat saattavat olla vähän sekavaa kohellusta.

Myös kirjan dialogia oli hyödynnetty tarkasti, hyvä. Toisaalta se, miksi vanhoista (siis edellisistä Twilight -) elokuvista tuttua musiikkia kierrätettiin niin tehokkaasti, että se vähän ihmetytti, vaikka se ehkä toisaalta toi jonkinlaista syvyyttä ja viitteitä aiempiin tapahtumiin. Toisaalta ratkaisu toimi hyvin. Mitään uutta yksittäistä hittibiisiä en tästä elokuvasta osaa kuitenkaan nostaa, vaikka se yksi Bruno Marsin It Will Rain -kappale on soundtrackillakin - nimittäin soi vasta ihan lopullisten lopputekstien aikana. 

Hmm, mitäköhän vielä. Maisemat olivat taas kertakaikkisen upeita! Varoitan, ei sovi lomakuumeisille, Brasilian saaristossa sijaitseva Cullenien huvila oli erityisen mahtava. Ja Cullenien talo tietenkin myös edelleen. Mistäköhän niitä saisi, puisia lasineliöitä keskellä metsää? Tämä ei ole pilkkaa, minä haluaisin asua juuri sellaisessa, ainakin jos joku muu pesisi ikkunat tai itsellä olisi vampyyrivoimat! Tietysti myös Forksin metsäiset maisemat iskivät taas, en yhtään ihmettele, että alueelle on alkanut virrata Twilight -turismia. 

Elokuvan lopussa oli muuten vähän hassua se, että Volturien edesottamuksia näytettiin vasta "ensimmäisten lopputekstien" jälkeen. Yleensä olisin tuossa ajassa jo vilahtanut leffasta ulos, mutta tällä kertaa vieressäni oli niin hitaita teinejä, että ehdin nähdä Volturitkin.

Ai niin, ja viime viikon NYT:n arvostelu: Okei, kaksi tähteä, okei, ette ole pitänyt mistään aiemmastakaan osasta, mutta kriitikon tympeä asenne paistoi vähän turhan paljon läpi. Huomasi, että tämä ei ole koskaan perehtynyt tarinaan (nojoo, ei tietysti tarvitsekaan), kun aloittaa arvostelunsa sillä kuinka Bella pääsee Edwardin kanssa naimisiin: Bellahan ei oikeasti halunnut lainkaan naimisiin, mutta ehkä se oli juuri niitä juttuja, joka ei pelkästä elokuvasta kamalan selkeästi avaudu.

Ihan ensimmäinen Twilight -elokuva oli ehdoton suosikkini näistä kaikista. Siinä oli ihan erilainen valaistus ja kuvaus kuin näissä muissa. Tunnelma oli ihan omanlaisensa. Harmi, että myöhemmät elokuvat ovat menneet perinteisempään Hollywood -suuntaan.

11 kommenttia:

  1. Minuun uppoaa. En ole vielä ennättänyt nähdä viimeisintä elokuvaa, mutta olen suunnitellut lähteväni katsomaan sen joku päivä - ihan itsekseni, kun aiheesta kiinnostunutta seuraa tuntuu olevan haastava löytää. :D

    Ja kaksi elokuvaa yhdestä kirjasta on oikein loistava juttu, riittääpähän katsottavaa pidemmäksi aikaa!

    VastaaPoista
  2. Oi kyllä! Uppoaa ja kolisee ja vavahduttaa :) Luin sarjan ensin suomeksi, sitten englanniksi ja hankinpa vielä suomenkielisenä omaankin hyllyyn. Aikaisemmat elokuvat olen katsonut useampaankin kertaan, dvd:ltä tosin kun en elokuvateatteriin asti näy pääsevän. Hankin kyllä dvd-boksin kunhan sellaisen tekevät...

    Minulle nuo elokuvat ovat ehkä enemmänkin kirjan täydentäjiä ennemmin kuin omia kokonaisuuksia. Jos ei ole lukenut kirjoja ei välttämättä saa elokuvista hirveästi irti, samat ajatukset siis kuin sinullakin.

    VastaaPoista
  3. Minä säästyin pitkäksi aikaa Twilight-villitykseltä :) Vampyyrit eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Sitten tutustuin netin kautta Anne Tammeliniin, ja aloin kiinnostua myös tästä genrestä: aloitin Soakie Stockhouse -sarjalla, joka vei täysin mennessään. Twilight vaikutti vähän turhan teinikamalta, mutta kun näin ekan filmin alennuksessa, ostin sen ihan piruuttani. Hups! Katsoessani elokuvaa minua harmitti koko ajan tieto siitä, että elokuva loppuisi aivan liian pian :D En totta puhuen käsitä itse, mihin elokuvan vetovoima oikein perustuu: mielestäni vampyyrit on tökerösti meikattuja ja Robert Pattison harvinaisen korni näyttelijä :O Ja kuitenkin minun oli pakko katsoa elokuva seuraavan päivänä uudelleen miehen kanssa. Nyt liioitellut maneerit ja meikkaus eivät enää haitanneet, ja kun mieheni ilmoitti (kummankin yllätykseksi) pitävänsä leffasta myös, vuokrasimme myös jatko-osat. Ja nyt odotamme sitten äitiäni kylään, että pääsemme katsomaan tämän viimeisimmän yhdessä :)

    Ostin tietenkin myös kirjat, jotka kieltämättä ovat katsojaystävällisempiä, koska mukana saa paljon taustatietoa, jota elokuvista ei välity. Mutta ensimmäisen leffan musiikki ja tunnelmat ovat mielestäni yhä upeita.

    Oletteko muuten lukeneet sitä Meyersin nettiin vuotanutta keskeneräistä käsikirjoitusta Midnight sun? Itse tykkäsin siitä melkein enemmän kuin alkuperäisestä Twilightista, niin keskeneräinen kuin se onkin. Sen jälkeen ymmärsin paremmin myös ensimmäistä flimiä ja Pattisonin ilmeilyja, koska hän oli lukenut käsiksen myös ennen elokuvaa. Todennäköisesti myös joku elokuvan henkilökunnasta on käsiksen nettiin vuotanutkin, ehkä saadakseen lukijat ymmärtämään paremmin Edwardia...?

    Joka tapauksessa, vaikka tunnustaudun faniksi, niin seuraava arvio nauratti kuitenkin ihan hillittömästi. http://dome.fi/elokuvat/arvostelut/arvostelu-uusi-twilight-elokuva-saa-kapertymaan-sikioasentoon-ja-rukoilemaan-tajuttomuutta

    Kykenen samastumaan kriitikon näkemykseen, mutta en anna sen haitata, kun menen nauttimaan oman annokseni Aamunkoista :) Sitä ennen ehkä on kyllä paikallaan lukea kirja uusiksi. Ja edelliset leffatkin voisi vuokrata.

    P.S. Minusta on niin söpistä, että näyttelijät ovat oikeassakin elämässä pariskunta, olen täysin vastakkaista mieltä tuon kriitikon kanssa parin kemiasta, mielestäni se on näkynyt selvästi alusta asti ja ollut ehkä hyvinkin se elementti, joka minuun leffoissa vetosi eniten!

    VastaaPoista
  4. Jenni: Mene ihmeellä! Minäkin jouduin menemään ihan yksin, eli aiheesta kiinnostunutta ei nyt valitettavasti ihan läheltä löytynyt :).

    Villasukka: Nimenomaan, kirjan täydentäjiä. Onneksi niissä on paljon katseltavaa (krhm... ;)) niin ei aika käy pitkäksi vaikka olisi kirjat lukenut useammankin kerran :).

    VastaaPoista
  5. Vera A.: Ihan mahtava kertomus! Minulla taas kävi niin, että yksi kaveri toisensa jälkeen (kauempana asuva) alkoi hehkuttaa sarjaa, ja loppujen lopuksi yksi Pietarin reissu menikin sitten melkein ekaa kirjaa lukiessa, hups... Aika oli siinä mielessä harmillinen että leffan pyöriminen teattereissa oli juuri loppunut mutta meni vielä tosi pitkään ennen kuin sen sai vuokralle, luin sitten välissä muutkin kirjat.

    Ja tuo Midnight Sun; nyt kun muistutit, aloin hädissäni etsiä sitä omalta koneelta enkä löytänyt mistään! Olen ihan varma että olen sen kerran tallentanut kun tuli vastaan (Meyerin sivuilla), mutta ilmeisesti se oli sitten sillä edellisellä koneella... No, pakkohan sen on vielä jostain löytyä. Haluan kyllä lukea senkin, sitäkin on suositeltu. Sen sijaan Bree Tannerin lyhyt elämä ei ollut kovin kummoinen.

    Pitääpä mennä vilkaisemaan tuo kritiikkikin. Ymmärrän kyllä, että joihinkin ko. genre ei iske yhtään, mutta jotenkin nämä ovatkin aika... Mielipiteitä jakavia tarinoita. Ja ah, pitäisipä lukea kyllä taas kirjatkin uudestaan :).

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, että joku päätti täällä blogimaailmassakin höpötellä elokuvasta, kävin nimittäin juuri tällä viikolla sen katsomassa ja taidan olla vieläkin jonkinlaisissa Twilight -höyryissä! :D

    Pidin elokuvasta, vaikka olinkin ennakkoon lukenut Vera A:n linkkaaman arvion. En yleensä noteeraa kriitikkojen kirjoituksia, sillä keitä he ovat sanomaan mikä on hyvää - ihan noin loppupeleissä? :)

    Minä sain mukaan yhden kaverini, jonka kanssa ollaan käyty kaikki aikaisemmatkin osat katsomassa ja mietimme että mitäköhän sitä sitten tekee kun viimeinenkin osa ilmestyy...Täytyy lukea koko saaga uudestaan ja uudestaan? ;)

    VastaaPoista
  7. Jenni: Jee! Joo, kyllä Twilight on niin iso ilmiö että sitä on hyvä vähän eri yhteyksissä esiin nostaa :). Jossain vaiheessa voi sitten järjestää jättimäisiä twilight -maratoneja, ne kaikki viisi elokuvaakin varmaan juuri ehtii yhden päivän aikana katsomaan :D.

    VastaaPoista
  8. Itse suhtauduin koko hössötykseen todella ennakkoluuloisesti. Sitten jouduin katsomaan ekan leffan teatterissa työasioiden takia - ja olin itse asiassa aika pettynyt siihen, että tykkäsin siitä! :D Minusta se oli hyvänmielenleffa: näyttävä, helppo ja söpö.

    Myös ekan osan kirjaa luin hyvillä mielin, mutta kakkososan sain luettua ehkä puoliväliin asti. Elokuvastakin tuli lähinnä myötähäpeä. Musiikit on kyllä valittu kaikkiin elokuviin ammattitaitoisesti.

    VastaaPoista
  9. Salla: Ensimmäinen elokuva on kyllä ihan erilanen kuin seuraavat. Minäki pidin ensimmäisen jotenkin vähän häröstä tunnelmasta enemmän. Mutta joo, aikansa kulttikamaa, ehdottomasti :).

    VastaaPoista
  10. Tunnustan, olen fani. Kirjojen tietysti ennen kaikkea, mutta leffat täydentävät kirjojen kautta koettua mainiosti. (Ja tajuan kyllä etteivät nämä leffat itsessään ole kovin kummoisia, eikä niitä juuri yleisesti arvosteta.) Leffoista ensimmäinen on myös minun suosikkini. Sehän on aika pienen budjetin elokuva josta tulikin sitten megahitti ja seuraaviin on pistetty enemmän rahaa. Aamunkoi osa 1 oli aika mielenkiintoinen, hyvin erilainen aiempiin verrattuna. Siinä on niin kumman paljon onnellisia hetkiä... Ja värimaailmakin on ihan eri kuin kolmessa ekassa leffassa, uusin on melkein keltainen kun aiemmat ovat sinisävyisiä. Odotan äärimmäisen suurella mielenkiinnolla millaista meininkiä päätösosa tarjoaa.

    Kirjoista taas en ole osannut vielä päättää, onko suosikkini ensimmäinen vai viimeinen. Ensimmäinen on siksi niin ihana, että siinä ei tapahdu mitään ja se kertoo intensiivisesti rakastumisesta. Viimeinen taas oli lukukokemuksena ihan tajunnanräjäyttävä, koska siinä tapahtuu vaikka mitä ja homma menee tosi kummalliseksi!

    Ja joo, minäkin olin pettynyt itseeni kun havaitsin rakastavani kaikkia näitä kirjoja. :D Ihan tieteellisenä "no otetaan nyt selvää mistä kohkataan" -kokeena se alkoi...

    VastaaPoista
  11. pentukissa: Kiva, että mainitsit tuon värimaailma -asian, minä olen kiinnittänyt ihan samaan vahvasti huomiota! Minusta se keltaisuus tekee ensimmäisestä osasta jotenkin vähän unenomaisen ja ehkä jopa taiteellisen.

    Viimeisessä maisemat taas ovat yksinkertaisesti aivan upeita. Voisin matkustaa Brasiliaan ihan milloin vaan ja tsillailla jollain pikkusaarella. Päätösosaa odotan minäkin jännityksellä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!