 |
| Kuva WSOY |
Kirjoittaja: Jo Nesbø
Kustantaja: Tasku-Kniga
Julkaistu: 1997/2012 (alkuperäinen/tämä)
Sivuja: Ainakin pokkarissa niitä oli paljon...
Mistä minulle: Suomalainen kirjakauppa
Saksalainen tuttavani sai minut taas kiinnostumaan Jo Nesbosta. Olen lukenut aiemmin, jo ennen blogin aloittamista, Harry Hole -sarjaan kuuluvan Lumiukon ja vuonna 2010 Kukkulan kuninkaan. Kukkulan kuningas on myös filmatisoitu.
Äiti päätti ottaa hyllyynsä sarjan muutaman ensimmäisen osan, joten marssin niitä Suomalaiseen kirjakauppaan noutamaan. Jatkossa niistä tulee siis selvästi lomalukemista! Pokkarit olivat hyvin esillä kesän myydyimpien joukossa, mutta kirjojen ilmestymisjärjestystä selvitellessäni sain hieman ihmetellä: Vaikka Harry Holet oli isketty samaa tyyliä noudatteleviin kansiin, kaikkien kirjojen sisäsivuiltakaan ei löytynyt listaa kirjojen ilmestymisjärjestyksestä! Kummallista, sanon minä. Eikö sarjaa vähän reippaammin sarjana markkinoimalla voisi kuitenkin saada useamman ostamaan kaikki kirjat?
Saksalaisen tuttavan pokkarien sisäkansiin oli painettu sarjan kirjojen ilmestymisjärjestys. Se olisi minusta hyvä systeemi monen muunkin kirjan kohdalla. Muistaakseni ainakin Twilightin ja Harry Potterin englanninkielisissä pokkareissa käytettiin samaa kikkaa.
Tappo on tietysti murha, kaikki ei ole kuten alussa näyttää, hommassa on jotain outoa ja yksi murha tuntuu kietoutuvan toiseen. Joku haluaa selvästi peittää jälkiään, mutta kuka? Harry tietenkin tapaa myös kiinnostavia naisia ja retkahtaa viinaan. Ehkä kirjan sijoittuminen Australiaan korosti jonkinlaista anti-James Bond -vaikutelmaa.
Kirja oli viihdyttävä. Mitään syvempää pohdittavaa se ei jättänyt, mutta sitä en tämän tyyppisiltä kirjoilta odotakaan. Sen verran paljon kirja miellytti, että tartuin heti sarjan seuraavaan osaan, Punarintaan.
Häiritseekö teitä se, että periaatteessa sarjoihin sijoittuvia kirjoja tarjotaan helposti sekalaisessa järjestyksessä mukaan napattavaksi?
Lepakkomies on luettu myös ainakin Kuuttaren lukupäiväkirjassa, Sanasulkia -blogissa ja Kirjavinkeissä.
Miksi kirjojen järjestystä ei esitetä selkeästi?
Tuttavan suosituksen perusteella päätin lähteä lukemaan Nesbon Harry Hole -sarjaa nyt aikajärjestyksessä alusta loppuun. Vaikka kirjoja voi periaatteessa lukea yhden sieltä ja toisen täältä, jää kirjojen laajempi kaari silloin vähän hämäräksi.Äiti päätti ottaa hyllyynsä sarjan muutaman ensimmäisen osan, joten marssin niitä Suomalaiseen kirjakauppaan noutamaan. Jatkossa niistä tulee siis selvästi lomalukemista! Pokkarit olivat hyvin esillä kesän myydyimpien joukossa, mutta kirjojen ilmestymisjärjestystä selvitellessäni sain hieman ihmetellä: Vaikka Harry Holet oli isketty samaa tyyliä noudatteleviin kansiin, kaikkien kirjojen sisäsivuiltakaan ei löytynyt listaa kirjojen ilmestymisjärjestyksestä! Kummallista, sanon minä. Eikö sarjaa vähän reippaammin sarjana markkinoimalla voisi kuitenkin saada useamman ostamaan kaikki kirjat?
Saksalaisen tuttavan pokkarien sisäkansiin oli painettu sarjan kirjojen ilmestymisjärjestys. Se olisi minusta hyvä systeemi monen muunkin kirjan kohdalla. Muistaakseni ainakin Twilightin ja Harry Potterin englanninkielisissä pokkareissa käytettiin samaa kikkaa.
Norjalainen Australiassa
Kirjan alkuasetelma oli minulle aikamoinen yllätys: Karski, vähän yksinäinen ja erittäin viinaanmenevä norjalaispoliisi Harry Hole lennähtää Australiaan norjalaistytön tappoa selvittämään. Kaikki tapahtuu siis down under, ja onpa mukaan heitetty vielä aussienglantiakin. Ratkaisusta voi olla montaa mieltä, mutta ei anneta sen nyt häiritä enempää.Tappo on tietysti murha, kaikki ei ole kuten alussa näyttää, hommassa on jotain outoa ja yksi murha tuntuu kietoutuvan toiseen. Joku haluaa selvästi peittää jälkiään, mutta kuka? Harry tietenkin tapaa myös kiinnostavia naisia ja retkahtaa viinaan. Ehkä kirjan sijoittuminen Australiaan korosti jonkinlaista anti-James Bond -vaikutelmaa.
Kirja oli viihdyttävä. Mitään syvempää pohdittavaa se ei jättänyt, mutta sitä en tämän tyyppisiltä kirjoilta odotakaan. Sen verran paljon kirja miellytti, että tartuin heti sarjan seuraavaan osaan, Punarintaan.
Häiritseekö teitä se, että periaatteessa sarjoihin sijoittuvia kirjoja tarjotaan helposti sekalaisessa järjestyksessä mukaan napattavaksi?
Lepakkomies on luettu myös ainakin Kuuttaren lukupäiväkirjassa, Sanasulkia -blogissa ja Kirjavinkeissä.
Kyllä, häiritsee! Pidän kannatettavana yleisön palveluna juuri tuota kirjojen ilmestymisjärjestyksen listaamista esim. sisäsivujen alkuun. Oikeastaan sen pitäisi olla pakollista. Olen lukenut tästä sarjasta 4-5 alkuosaa, joista viimeisimmät olivat jo selkeästi keskenään sidoksissa, joten juonen kannaltakin on tärkeää lukea järjestyksessä. Nyt olen pitänyt niin pitkän tauon, että oikeastaan pitäisi aloittaa sarja alusta ja katsoa, että saa loppupään kirjat hankittua.
VastaaPoistaHäiritsee! Jotkut sarjat on esitelty ihanan selkeästi, mutta sitten on taas niitä mysteerisarjoja, joista ei meinaa saada millään selvää mikä kuuluu mihinkin väliin. Saisiko selvän numeroinnin, kiitos ;)
VastaaPoistaKirsi ja Villasukka: Jee, ei sitten ole vain minun henkinen ongelmani... Nesbon kohdalla ihmettelin todella, miksi vain osasta pokkareista tämä listaus löytyi.
VastaaPoistaNäitä Nesbøn kirjoja on muuten suomennettukin vähän sekavassa järjestyksessä. Ainakin se toka kirja "Torakat" suomennettiin vasta monen muun jälkeen. Ei hajuakaan miksi…?
VastaaPoistaLiza Marklund taas on kirjoittanut osan Annika Bengtzon -sarjasta ei-kronilogisessa järjestyksessä. Eli ensimmäinen julkaistu Bengtzon-kirja tapahtuu ajallisesti myöhemmin, kun joku myöhemmin julkaistu.
Ota näistä nyt sit selvää… ;-)
Reeta, tuo sekava suomennosjärjestys muuten selittäisi monta asiaa minunkin sekoamisessani. Hassua tosiaan, että Torakat pääsi suomennettavaksi vasta myöhemmin, mutta ehkä tämä on niitä kustannusmaailman neuvotteluhaaste...
VastaaPoista