Kirjan nimi: One Day
Kirjoittaja: David Nicholls
Kustantaja: Hodder
Julkaistu: 2009/2010 (ensijulkaisu/pokkari)
Julkaistu: 2009/2010 (ensijulkaisu/pokkari)
Sivuja: 437
Mistä minulle: Amazon.co.uk
Mistä minulle: Amazon.co.uk
"What ar days for?
Days are where we live.
They come, they wake us
Time and time over.
They are to be happy in:
Where can we live but days?
..."
Philip Larkin, "Days", runo kirjan alussa
Tiesin pitkään, että One Day on hyvä kirja. Tai uskoin tietäväni. Toivoin.
Katselin sitä ohimennen monessa kirjakaupassa, luin takakantta, selasin, tilasin sen Amazonista ja seurasin ihastumista monessa blogissa.
Silti kirjan aloittaminen jotenkin vain jäi ja jäi ja jäi. Luin sitä kyllä jo vuosi sitten, ajattelin, että tämän täytyy olla hyvä kirja, mutta varsinainen aloittaminen jäi silti kesäkuulle. En lukenut kirjaa sen jälkeenkään ihan ahmien, vaan ennemminkin tarkasti mutustellen, vaikka tarina onkin hyvin kiinnostava.
One Day kuvaa Edinburghissa (!! Heti lisäpisteitä kirjalle !!) opiskelleiden Emman ja Dexterin elämää yhtenä päivänä vuodessa alkaen heidän valmistumisestaan yliopistosta 1988. Elämä vie ja tuo henkilöitä miten milloinkin haluaa. Juonesta en halua kertoa hirveästi enempää, mutta kirjassa on kyllä monta asiaa, joihin haluan silti tarttua.
Haluan onnitella Nichollsia erinomaisesta kerrontateknisestä ratkaisusta. En ole niin lukenut, että osaisin kertoa, onko kirjassa käytetty päivä vuodesta -tekniikka käytössä muuallakin, mutta ainakin tässä tarinassa se antaa erinomaisia, luonnollisia mahdollisuuksia kertoa vain välttämättömästä ja jättää paljon pois. Elämään pääsee kiinni päivästäkin, eikä kaikkea tarvitse kuvailla ja kertoa kovin tarkkaan. Kirjailijalle ei suutu, vaikka hän jättäisi mehukkaita yksityiskohtia vähän pimentoon, kun jokaisen vuoden kerrontapäivän taustoitus kuitenkin toimii.
Minun mielestäni kirja ei ole lainkaan hyvän mielen kirja. Koin sen enemmän haikeaksi kuin iloiseksi, synkäksi kuin kepeäksi. Vaikka henkilöillä meni välillä hyvin, jäljellä oleva sivumäärä antoi osviittaa siitä, että vuoristoradalla ehdittäisiin vielä matkustaa niin alas kuin ylöskin.
En oikein samaistunut kumpaankaan päähenkilöön, Emmaan tai Dexteriin. Emma oli valitettavasti varsinkin alussa saamaton, jopa itsesäälissä kylpevä nahjus, joka ei tehnyt elämäänsä mitään muutoksia, vaikka oli selkeästi tympääntynyt kaikkiin ja kaikkeen. Dexter taas oli välillä vähän liiankin karikatyyrinen rikkaan perheen kusipääpoika. Kuvaus oli kuitenkin ihan onnistunutta. Harmi, että Dexterin hahmo ei ihan nopeasti kehittynyt kamalasti fiksummaksi, vaikka ulkoisesti aikuistuikin. Sekin jätti tietysti lukijalle pohdittavaa.
Kirja oli oikein, oikein hyvä. Ei sellainen, että se olisi jäänyt pyörimään jälkikäteen päähän, vaan hyvä ja vaivaton lukea. Tarina oli mielenkiintoinen. Kirjassa oli myös paljon hyviä, yksittäisiä lauseita, mielestäni mielenkiintoista dialogia ja jotain oleellista... Niin, en tiedä mistä. Vaikka juuri haukuin Emmaa saamattomaksi nahjukseksi, mielestäni Nicholls onnistui silti tanssittamaan hahmojaan niin, että siitä sai jonkinlaista lohtua. Vaikka kaikki ei aina olisi juuri kuten itse haluaa, vielä on aikaa, elämä voi muuttua, elämää voi muuttaa, jos ei vuodessa, niin sitten kahdessa, tai kymmenessä. Toisaalta, vaikka elämä ulkoisesti muuttuisi, omiin ongelmiinsa saattaa kompastua yhä uudelleen ja uudelleen. Silti sattumallakin on sijansa.
Tämä kirje pitää valveilla..
VastaaPoistaEn tiennytkään, että tämä sijoittuu (ainakin osittain?) Edinburghiin! Heti alkoi kiinnostaa kirja uudella tavalla, tähän asti olen hieman sitä jostain syystä kartellut. Ihastuin Edinburghiin tänä kesänä ollessani siellä muutaman päivän.
VastaaPoistaTuulia, kirjoitin vähän hämärästi, itse asiassa vain pieni osa kirjasta sijoittuu sinne, mutta kiva siitäkin oli kaupunkiin ihastuneen lukea :).
VastaaPoistaMinullekaan kirjasta ei jäänyt "hyvä mieli", pidin sitä synkeänä enemmän kuin hauskana, ja olen tasan samaa mieltä myös henkilöluonnehdinnoistasi. Mutta itse tarina ei minuun niin kovasti kolahtanut, vaikka tuo päivä kerrallaan -kerronta onkin hauska idea ja hyvin toteutettu. Vähän oli pettynyt tähän kaiken hehkutuksen jälkeen.
VastaaPoistaArja: Ihan samoja tuntemuksia siis! Minä en onneksi varsinaisesti pettynyt kirjaan, mutta oli se ehkä vähän erilainen kuin odotin.
VastaaPoistaSinulla oli aika paljon samankaltaisia ajatuksia kirjaista kuin minulla. Minustakin tämä on enemmänkin haikea kuin hauska ja hahmoihin on lähes mahdoton samaistua.
VastaaPoistaMinä rakastin kirjan rakennetta, "päivä vuodessa" -ratkaisu toimi tässä tosiaan hurjan hyvin. Ja Nicholls onnistui minusta hienosti tekemään Emman ja Dexin maailman lukijalle eläväksi, vaikka henkilöt vähän hankalia tyyppejä ol!ivatkin. Kirjan loppu oli minulle pettymys.
VastaaPoista