Kirjan nimi: Kymmenen pientä neekerinpoikaa
Kirjoittaja: Agatha Christie
Suomentanut: Helka Varho
Kustantaja: Suuri suomalainen kirjakerho (ensin suomeksi "Eikä yksikään pelastunut" Werner Söderström Osakeyhtiö)
Julkaistu:1939/1971 (alkuperäinen/luettu painos)
Julkaistu:1939/1971 (alkuperäinen/luettu painos)
Sivuja: 178
Mistä minulle: Helsingin kirjamessujen myynnistä
Mistä minulle: Helsingin kirjamessujen myynnistä
"Ai et ole lukenut Kymmentä pientä neekerinpoikaa?!?" Olen syyllistynyt ilmiselvään rikokseen kenellekään vähänkään enempää lukeneelle. Ei, en ole lukenut, koska ei vaan koskaan tullut vastaan. Ei kotona, ei kirjastossa, ei mistään. Kun löysin kirjan viime syksynä Helsingin kirjamessuilla, ostin sen heti. Kohta olisi lukijavika minussa korjattu. Tartuin siis, koska pitää, vaikka ajattelin tämänkin olevan hyvä. Ja olihan se.
En ole lukenut aiemmin Agatha Christieltä yhtään mitään. Hercule Poirotin ja Miss Marplen sovituksia televisioruutuun olen kyllä katsonut ihan mielelläni, mutta Ruumis kirjastossa -äänikirja jäi yhdellä automatkalla kesken oman kärsimättömyyden ja liiallisen väsähdyksen takia. Christie taitaakin sopia kärsimättömälle lukijalle paremmin luettuna kuin kuunneltuna, vaikka ainakin Sallalla on hyviä kokemuksia myös kuuntelemisesta.
Agatha Christien kirjoittamat dekkarit taitavat olla murhamysteereitä lajityypin klassisimmasta päästä. Joku kuolee, ja sitten etsitään murhaajaa.
Oletan, että kaikki tietävät Kymmenen pienen neekerinpojan perusidean, mutta jos se on hämärän peitossa, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.
Kymmenessä pienessä neekerinpojassa kuolee yksi, toinen, kolmas, neljäs jne. Tilanteen tekee kinkkiseksi se, että joukko on saarella, jossa on vain kymmenen henkeä. Kukaan ei tunne muita entuudestaan, ja paljastuu, että joukko on houkuteltu paikalle juonikkaasti.
Samaa tahtia murhien kanssa särkyy pieniä neekeripatsaita. Lisäksi murhat noudattelevat jokaisen makuuhuoneen seinällä olevaa lasten lorua kymmenestä pienestä neekerinpojasta.
"Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
...." Runo sivulta 23.
Täytyy myöntää: Minulla ei ollut murhaajasta aavistustakaan ennen loppuratkaisun paljastamista! Syyllisen arvailu oli silti hauskaa.
Kirjassa yhdistyvät myös peribrittiläiset, arvokkaat käytöstavat ja 70-luvun suomennoksessa vielä ajoittain oikeastaan hauskalta kuulostava kieli. Käy selväksi, että britit kovin pahasti kohahtavat missään tilanteessa, kun suunnilleen pahin kirjassa sanottu solvaus on "Kirottu hupsu!".
Voisin lukea Christieltä muutakin. Vaikka yleensä olen lähinnä ruotsalaisten ja norjalaisten dekkarien ystävä, Christieltä saa lukemisen ohessa hauskaa tapatietoutta.
Minulla on tämä klassikko edelleen lukematta ja pakko myöntää, etten edes tiennyt perusasetelmaa! Jotenkin dekkarit eivät ole minun juttuni, vaikka toiminnasta ja mysteereistä pidän.
VastaaPoistaOlen kai enemmän modernin tv- ja leffasukupolven edustajana liian kärsimätön lukemaan useampisatasivuista kirjaa, jossa murhaajaan saa arvailla ja johtolankoja etsitään kissojen ja koirien kanssa.
Ehkä tämä tulee itselläni vielä vastaan, kun aloitan nyt syksyllä kirjallisuuden opinnot.
Minä olen lukenut tämän jo koulussa ns. pakkolukemisena, mutta olihan tämä koulussakin jo parhaimmasta päästä. Tosin yläasteen opettajani luetutti meillä todella hienoja kirjoja kaikin puolin muutenkin!
VastaaPoistaJuoni todellakin pitää hyppysissään loppuun saakka. Runo on värisyttävä.
Christietä pitäisi kyllä lukea enemmän. En ole salapoliisijuttujen ystävä, mutta ei niissä pahemmin vikaakaan ole... :-)
Klassikko dekkari asetelmansa vuoksi.
VastaaPoistaKirjasta tehty elokuvaversio ei ole lainkaan huono, siinä loppuratkaisu on eri tyyppinen kuin kirjassa.
Tämä on ehdoton Christie -suosikkini. Nykyäänhän tämän nimi on Eikä yksikään pelastunut. Korrektimpi ehkä näin, mutta ei niin kuvaava.
VastaaPoistaNafisan: Suosittelen tätä kyllä hirveästi! Lisäksi kirja oli minusta suhteellisen nopeatempoinen, koska, noh, siinä tapahtuu monta murhaa :). Voisin kuvitella tuon kirjallisuuden opintoihinkin edes jossain kohtaa vapaaehtoisesti luettaviin kuuluvan!
VastaaPoistaPaula: Meillä oli koulussa tosi vähän pakkolukemista, tosin muistan, että Seitsemästä veljestä en pitänyt yhtään... Christien jutut tosiaan kestävät yllättävän hyvin aikaa, tai hän on onnistunut upottamaan niihin jotain kiinnostavaa :).
Jokke: Todellakin! Aa, minä en tiennyt, että kirjasta on tehty elokuvakin. Pitää katsoa. Erilainen loppuratkaisu on kyllä vaikea kuvitella kirjan lukemisen jälkeen.
Anu: Minäkin ihmettelin tuota nimeä jossain. Minusta se on suoraan sanottuna maailman huonoimpia kirjan nimiä, koska se paljastaa puolet kirjan ratkaisusta jo itsessään :D. Korrekitmpihan se toki on.
Löytyihän jokin klassikko, jonka minäkin olen lukenut! =D Vuosia, vuosia sitten, ja tykkäsin kyllä, hieno tarina. Tämä onkin ainoa Agatha, jonka olen lukenut.
VastaaPoistaMie oon lukenut tään jopa kaksi kertaa, ensimmäisen kerran joskus aikoja sitten nuoruudessani ja toisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Luin aikoinaan paljonkin Christietä ja kyllähän tämä kirja on ehdoton helmi Christien tuotannossa, vaikka muistakin kirjoista olen pitänyt. Asetelma on kyllä erittäin hyvin oivallettu ja toteutettu. En muuten toisella kerralla muistanut ollenkaan, kuka se murhaaja oli.
VastaaPoistaHyvä että olet paikannut ilmeisen lukupuutteen... kyllä tämä on niin klassinen, että "kuuluu" lukea! :D
VastaaPoistaJa juoni on hieno!
Irene, kyllä tämä klassikko ihan syystä tuntuu olevan, ja onneksi klassiklosarkaan mahtuu monenlaista luettavaa :).
VastaaPoistaAnna Elina, olisiko sinulla vinkata toista hyvää Agathaa? Voisin kyllä kuvitella lukevani tämän uudestaan, mutta ensin olisi tosiaan ihan kiva unohtaa ratkaisu :). Toisaalta toisella lukukerralla voisi tarkostaa sujuiko kaikki kuten lopussa väitettiin...
Booksy, joo kyllä tämä puute oli ja kannatti lukea! Juoni oli samaan aikaan
mahtavan yksinkertainen ja mutkikas!
En ole mikään dekkarituntija, mutta Christieita on tullut luettua useampia. Ne ovat hyviä välipaloja ja juuri se miljöökuvailu on kivaa.
VastaaPoistaIdän pikajunan arvoitus on aika klassikko sekin; ja itse pidän monista Neiti Marpleista. Ainakin Bertramin hotellissa on jäänyt mieleen.
Calendula: Olen nähnyt Idän pikajunan arvoituksen tv-sovituksena, ja se toimi ainakin niin loistavasti! Pitänee lukea välipalana useamminkin.
VastaaPoistaJes, minäkin voin sanoa lukeneeni tämän :) Tosin vasta viime syksynä, mutta kuitenkin. Ihan ok kirja.
VastaaPoistaYleensä en välitä dekkareista, mutta Christie on onnistunut koukuttamaan minut täysin. Yleensä pidän Poiroteista eniten, mutta tämä on kyllä yksi Christien parhaimmista kirjoista.
VastaaPoistaMinulla on tämä myös elokuvana, mutta en ole vielä ehtinyt katsoa sitä. Toivottavsti elokuvakin pitää jännityksen yllä loppuun saakka. Tosin tuo muutettu loppuratkaisu vähän ihmetyttää...
Villasukka: Oho, no onpa se jollain muullakin jäänyt vähän "myöhäisempään", heh :). Minusta oli hassua, että vaikka kirja sijoittui johonkin aikaan kauan sitten, tai siis no sinne jonnekin vähän alle sata vuotta sitten, se jännitysmomentti on silti aikarajat ylittävä.
VastaaPoistaHeidi H. Ooh, Poirotteja pitääkin muuten muistaa kokeilla! ja tietysti Marplea myös. Olisi kiva kuulla, millainen elokuva oikein on!
Minusta tämä on yksi parhaita lukemiani dekkareita! Vaikka niitä kyllä muutenkin aika vähän luen.
VastaaPoistaMinäkään en osannut aikoinani yhtään aavistaa murhaajaa etukäteen. Ja hitto kun joku kavereista sanoi "no kyllä mä ainaki tiesin", niin kyllä kirveli :D