Kirjoista Berliiniin muuttivat...

Kirjojen massa-adoption jälkeen niitä jäi vielä vanhempien varastoonkin. Lähtiessäni kerroin tietysti tarkasti, mihin kirjat olin jättänyt, ja painotin, että niitä saa, suorastaan pitää, tuoda muutama mukanaan kun syksyn pimetessä tulee käymään. 

Ajatus matkasta ja kuukausien oleskelusta ilman kirjoja vaikutti kuitenkin jo ajatuksena niin ahdistavalta, että muutama oli tungettava pakaaseihin heti.. Nyt kassien purkamisen jälkeen täytyy todeta, että 2 x 23 kg ruumalastiin ja ehkä ihan vähän ylipainoisiin käsimatkatavaroihin mahtuu kyllä aivan hämmästyttävän paljon tavaraa. Tai hei, tämä on sitä kuuluisaa priorisointia...

Kirjat pääsivät mukaan seuraavilla kriteereillä:

Jo Nesbon Punarinta on juuri aloittamani Harry Hole -sarjan kakkososa. Onneksi oli käynyt niin hyvä tuuri, että olin joskus aikoja sitten hamstrannut Punarinnan pokkariversion antikvariaatista, eikä minulla siis ollut kiusausta ryöstää kirjaa mukaan vanhempien viiden ensimmäisen kirjan uudesta kokoelmasta.

Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili on alun perin bongaus kirjaston poistopöydältä. Kirjasta tulee tietenkin mieleen Turun Tildan blogi, mutta onhan Valtonen ilmeisesti lukemisen arvoista muutenkin. Olen muuten haudutellut pitkään dystopiavertailun kaltaista opettajavertailua: Siinä verrattaisiin Nuoren opettajattaren varaventtiiliä Kotiopettajattaren romaaniin. Koska kotiopettajattaren romaani minulla oli vain kovakantisena ja sen taitaa saada jo ilmaiseksikin lukulaitteille, jäi se kuitenkin kasasta nyt pois. 

Italo Calvinon Kosmokomiikan koko nousi yhdeksi sen suurimmista ansioista mukaan lähteviä valittaessa. Edellisen Calvino -luvun jälkeen jäi jotain hampaankoloon, joten siksikin ajattelin lukea vielä miehen klassikkoteoksen.

Takeshi Kaikon Kesän pimeys on lahja veljeltä, ihan kuten Paulo Coelhon Alkemistikin. Molemmat kirjailijat ovat minulle ennestään tuntemattomia, tosin Coelhoon minulla on huono asenne jo valmiiksi. Luin jostain kuvauksen "vähän limainen mies, jolla on taakse suitut hiukset, kertomassa itsestäänselvyyksiä suurina tarinoina takan edessä nuorelle tytölle" enkä ole päässyt mielikuvasta vieläkään irti. En ole kyllä rehellisesti sanottuna hirveästi yrittänytkään. Kesän pimeyden lieveteksti oli aika erikoinen, enkä vielä ihan tiedä mitä saan kirjasta irti.

Johanna Sinisalon Linnunaivot lunasti paikkansa jopa kovakantisena, ihan vaan siksi, että olen pitänyt Sinisalosta aiemmin niin paljon. Oikeastaan yritin myös valita mukaan suomen kielistä suomeksi kirjoitettua kaunokirjallisuutta, mutta lopputulos niiltä osin on aika surkea kuten näette. Sinisalo puolustaa kuitenkin paikkaansa siksikin.

Mukaan pääsivät myös kaikki lukemattomat pokkari-Murakamini. Jätin tosi katkerana 1Q84:n taakseni: Olin lukenut ensimmäisestä, tai 1 ja 2 osasta puolet, ja 3 osa odottaa koskemattomana. Jäin aina odottamaan kirjan arvoista uppoutumishetkeä, jota ei koskaan tullut. Kirjat olivat niin painavia, että niiden tunkeminen kovakantisina laitoksina mukaan olisi ollut vielä sulempaa hulluutta kuin seuraavan kuvan raahaukset.

Myös The Lord of the Rings -boksin olen saanut lahjaksi veljeltä. Kirja on tuttu ja turvallinen, ja koska kaikki muut kirjat ovat minulle uusia, myös jokin tuttu ja turvallinen puolustaa paikkaansa. 

Tuo Song of Ice and Fire taas lähti mukaan ristiriitaisin tuntein. Ai miksikö? No, se on painava ja kaiken lisäksi tietenkin Kindle Storesta olisi saanut neljä ekaa osaa sopuhintaan. Kivakiva... Otin mukaan silti, koska pystyin. 

Ipadissa on tietysti myös pari kirjaa, niistä joku toinen kerta