Kirjan nimi: Kosmokomiikkaa (Le Cosmicomiche)
Kirjoittaja: Italo Calvino
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: alkup. 1965
Suomentanut: Liisa Ryömä
Sivuja: 159Suomentanut: Liisa Ryömä
Mistä minulle: Ostos jostain pokkarialesta
Tämä on taas niitä kirjoja, joista ei oikein tiedä, onko se lintu vai kala. Vai jotain siltä väliltä. Italo Calvino on kirjoittanut paljon hienolla tavalla omituisia kirjoja, joissa sattuu ja tapahtuu sellaista, mitä ei koskaan näe.
Kosmokomiikkan tarinoissa päähenkilöt ovat matemaattisia yhtälöitä. Myös yksinkertaiset solurakenteet ovat edustettuina.
Miljöö ei ole sen suppeampi kuin maailmankaikkeus: Milloin kiidetään galaksien välillä, milloin taas siirrytään maailman alussa vedestä maalle.
Lempikohtaukseni kirjassa on sen alkupuolella, kun henkilöt käyvät arkipäiväisesti retkillä lähellä mollottavassa kuussa. Erään kerran kuu alkaa kuitenkin etääntyä, ja erään henkilön yrittäessä hypätä kuusta maahan hän jää leijailemaan hämmentävään välitilaan maan ja kuun välille. Tässä kohtauksessa on todellakin moniulotteista arkielämän symboliikkaa.
Kuten edellisestä voi ehkä päätellä, Calvinon kirja oli yllättävä ja ennen kaikkea hämmästyttävä. En ole valmis nostamaan tätä millekään suosikkilistallen, sen verran äimistyneeksi jäin, mutta pidän kirjan taatusti itselläni toista lukukertaa varten. Kosmokomiikkaan todella vinksahtaneiden kannattaa ehdottomasti lukea myös suomeksikin julkaistu Koko kosmokomiikka.
Kosmokomiikasta on blogannut myös ainakin Mikko Kirjavinkeissä, mutta kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteitä kirjasta!
Minä pidin kovasti, kun luin Koko kosmokomiikan. Ihanan vinksahtaneita ja kuitenkin jotenkin niin todentuntuisia tarinoita...
VastaaPoistaHmmm, kuulostaa kovin kiinnostavalta tämä kirja, josta ei ota selvää onko se lintu vai kala! :P
VastaaPoistaKyllä, Calvinoista pidän muutenkin ja tämä on kyllä hieno teos, niin totaalisen outo mutta silti niin selkeä.
VastaaPoistaOman fiktiotuotantonsa ohella Calvino on ainakin toimittanut laajan kokoelman italialaisia kansantarinoita, ja niiden vaikutus kyllä näkyy tässä, vaikka tässä tarinoidaankin millaista se oli ennen kuin aurinkokunta muodostui, ei ollut helppoa elämä...
Minna: pitänee tutustua vielä siihenkin! Sulattelun jälkeen Kosmokomiikka tuntuu "vähemmän pahalta" kuin heti perään :)
VastaaPoistaAnna J.: Muistan entisen pomoni käyttäneen tuota sanontaa joistain ihmisistä, ja mielestäni se on oikein hyvä, kun haluaa ilmaista, että "ei oikein ota selvää" :)
hdcanis: Paronin puussa haluaisin ainakin vielä lukea. Hmm, tämäkin kirja olisi siis laajemmalla yleistietämyksellä auennut vielä paremmin, ainuttakaan italialaista kansantarinaa ei suoraan sanotuna tule suoriltaan mieleen. Olisi kiva kuitenkin tietää, tunnistaisiko niistä jonkun Kosmokomiikan perusteella.
Tästä en ollut kuullutkaan! Calvinoa pitäisi ehdottomasti lukea enemmän. Itse olen lukenut vain kirjan "Jos talviyönä matkamies" ja siitä tykkäsin tosi paljon!
VastaaPoista