Murakamin novellineroudet

Luettu on, vaan ei blogattu!

Nyt haluan esitellä teille kaksi pitkään mukanani kulkenutta ja kuukausia laukuissani pyörinyttä kirjaa: Haruki Murakamin novellikokoelmat Blind Willow, Sleeping Woman sekä The Elephant Vanishes. Vuoroaan jää odottamaan Finlandia-voittaja Jää.

Kirjan nimi: Blind Willow, Sleeping Woman

Kirjoittaja: Haruki Murakami
Sivuja: 436

Kustantaja: VINTAGE

Julkaistu: 2006/2007

Mistä minulle: Amazon.co.uk

Kirjan nimi: The Elephant Vanishes

Kirjoittaja: Haruki Murakami
Sivuja: 327

Kustantaja: VINTAGE

Julkaistu:1993/2003

Mistä minulle: Amazon.co.uk

Haruki Murakami aloittaa novellinsa muun muassa näin: 

 "A friend of mine has a habit of going to the zoo whenever there is a typhoon." "I bought a newspaper at the harbour and came across an article about an old woman who had been eaten by cats." "It started on a perfectly beatuiful Sunday afternoon in July - the very first Sunday afternoon in July." "1971 was the Year of Spaghetti." "Sachi lost her nineteen-year-old son to a big shark that attached him when he was surfing in Hanalei Bay." "Recently she'd had trouble remembering her own name."

Koska luin novelleja sekaisin molemmista kirjoista riippuen siitä, mihin laukkuun tai minkä pöydän kulmalle ne olivat sattuneet jäämään, en pysty enää tekemään eroa eri kirjojen välillä. Taattua Murakamia ne olivat silti.

Näissäkin novelleissa Murakamin luomat henkilöt ovat enimmäkseen ihmisiä, joille riittää yksinkertainen, joskus jopa sparatalainen elämä. Ehkä siksi he ovat niin tyytyväisiä elämäänsä, ja ehkä siksi Murakamin novelleista tulee niin rauhallinen olo. Tapahtui mitä vain, henkilöt palauttavat elämänsä rutiinien voimalla raiteilleen.  

Muutama tarinoiden henkilöistä on rikastunut työllään, osa suhtautuu siihen intohimoisesti, mutta hyvin iso osa pitää työtä vain, noh, työnä. Henkilöt ovat jostain syystä aina helposti samaistuttavia, ja useammin yksin viihtyviä kuin suuressa joukossa pärrääviä.

Suosittelen novelleita jo erityisesti Murakamin muuta tuotantoa lukeneille. Monet pienistä tarinoista kertovat rajatun osan jonkin kirjan tapahtumista tai taustoista, ja tarjosivatkin monta ahaa-elämystä. Murakami kertookin joidenkin novellien paisuneen kokonaisiksi kirjoiksi. 

Oli hassua lukea ensin pätkä The Wind-Up Bird Chroniclen tapahtumista, jossa Noboru Watanabe -niminen kissa katoaa ja sittemmin lukea toisessa kokoelmassa veljestä, jonka mukaan kissa on nimetty. 

Ilahduin novelleita lukiessani myös siitä, että toisin kuin romaaneissa, novelleissa oli myös naispäähenkiöitä. Heidätkin oli tietenkin rakennettu taitavasti. Kaikki ihmiset heräsivät kirjan sivuilta eloon, tuntuu, kuin he voisivat asua vaikka naapurustossa.

Jos näistä kahdesta olisi valittava parempi, valitsisin Blind Willow, Sleeping Womanin - Koska siinä on enemmän sivuja.