Piti tulla kirja ja elokuva, tuli vain kirja - City of Bones

Tästä piti tulla postaus, jossa kerron innoissani kirjasta ja siihen pohjautuvasta elokuvasta. Tällainen kuvitelma mielessäni luin kirjaa vielä kuukausi sitten, kunnes huomasin, että ei oikeastaan huvita. Lukea City of Bonesia siis. Eikä ekhä sittenkään maksaa yli kymppiä elokuvasta, jonne miehen houkutteleminen seuraksi olisi luultavasti vain mahdottoman hankalaa. Näin sitäkin huolimatta, että ehdin intoilemaan elokuvasta mielessäni siitä saakka, kun näin sen ensimmäsien trailerin jossain toisessa elokuvassa yli puoli vuotta sitten. Tällä kertaa kirja siis pilasi elokuvakokemukseni - en antanut sille edes tilaisuutta.

Luettu-luettu-luettu-luettu(huh!)-kesken-kesken

Kirjan nimi: City of Bones  Kirjoittaja: Cassandra Clare Julkaistu: 2007 Sivuja: 442 Mistä minulle: Dubai, Kinokuniya Bookstore

City of Bones on yhä vahvasti porskuttavaa nuorten aikuisten paranormaalit romanssit -genrekirjallisuutta. Tällä kertaa seikkaillaan New Yorkissa demoneita metsästämässä. 

Keskipisteenä on hieman höpsähtäneeltä vaikuttavan äitinsä kanssa asuva teini-ikäinen tyttö Clary Fray. Clary on onnistunut houkuttelemaan nörtin kaveripoikabestiksensä klubille, kun hämmentävä näky muuttaa Claryn käsityksen maailmasta. Hän näkee hahmoja ja tapahtumia, joita muut eivät näe. Clary on astunut demoninmetsästäjien maailmaan vampyyrien ja ihmissusien keskelle.

City of Bones on outo twisti Harry Potteria, Twilightia ja Buffy vampyyrintappajaa (viimeinen on arvaus, koska en ole koskaan nähnyt yhtään jaksoa ko. sarjasta). Tahkosin kirjaa pieninä, oikeastaan hyvin pieninä ja katkonaisina palasina huhtikuusta alkaen. Vaikka pidän niin ihmissusista, vampyyreista, New Yorkista kuin paranormaaleista rakkaustarinoista, kirjoissa siis, tuntui, että tämän kirjan menestysreseptistä jäi nyt vain puuttumaan jotain. 

Heräsin jopa miettimään, olenko tullut jo niin vanhaksi, että olen liukumassa young adult -genrestä "oikeiden aikuisten" realistisempaan lukumaailmaan. Raskas ajatus, sillä innostuin tämän tyylisuunnan vanavedessä lukemisesta uudestaan. 27 ikävuotta eivät tule vain keskenään. Haaveilen itse asiassa tälläkin hetkellä John Irvingin tai jonkin muun Keltaiseen kirjastoon kuuluvan kohtuullisen korkeakirjallisen teoksen lukemisesta, mutta eihän minulla taida olla mitään siihen viittaavaakaan suomeksi. 

Taidan siis pian palata Murakamin pariin. Sitä ennen saatte luultavasti faktaproosaa The Power of Habitin muodossa, ihmettelyjäni Totuus taivaasta -nimisestä kirjasta ja blogihistorian pisimpään roikkuneen postauksen positiivisesti yllättäneestä Desperate in Dubai -kirjasta.