Kirjoittaja: Gillian Fynn
Kustantaja: Phoenix
Julkaistu: 2009
Sivuja: 411 (printtiversio)
Mistä minulle: Amazon.com (Kindle)
 |
| Kuva Amazon.com |
Kuten blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaakin, olin valtavan innoissani ensimmäisestä lukemastani Gilian Flynnin kirjasta, Gone Girlistä. Aikaa kului kauan ennen kuin tartuin seuraavaan Flynniin, Dark Placesiin, ja odotukset olivat tietenkin korkealla.
Dark Placesissa Flynn pelaa sellaisilla aiheilla kuin 80-luvun saatananpalvontahysteria, vaikea sisaruussuhde ja selittämätön perhemurha. Sangen pirteitä teemoja ja rikoskirjallisuuteen ainakin minulle suorastaan raikkaita aiheita siis. Päähenkilö on totuttuun tapaan kaikkea muuta kuin sympaattinen naishenkilö.
Kirjassa ei ollut mitään vikaa, se oli jännittävä, siinä oli vinksahtaneita henkilöitä, lopputulos itse asiassa vähän yllätti minut, mutta silti... Gone Girlin huonot puolet, jonkinlainen tyhjäkäynti ja ärsyttävä päähenkilö, tuntuivat tässä entistä vahvemmin ja välillä teki mieli haukotella. En ahiminut kirjaa läheskään samaan tapaan kuin Gone Girliä, en jäänyt pähkimään mitä todella oli tapahtunut, vaan luin sen vähän innottomasti. Voi pöh. Luulen, että lukaisen silti vielä myös Sharp Objectsin ja toivon sen antavan jotain vähän enemmän.
Vähän kyynisesti tekisi mieli sanoa, että Flynn taitaa kuitenkin olla erinomainen tarinankeksijä. Juonet ovat ällöttäviä ja henkilöt tässäkin niin käsittämättömän vinksahtaneita ja epämiellyttäviä, että voisi kuvitella Flynnin seuranneen Suomen keltaista lehdistöä pidempäänkin - henkilöt ja tapahtumat ovat kuin suoraan vauvoja pakkasessa -tasoa.
Itse innostuin myös valtavasti Gone Girlistä, joka oli sen verran koukuttava kirja, että se piti raahata päivittäin mukaan töihin - bussissa kun kuitenkin ehti aina lukea sivun tai pari. Tämänkin ajattelin kyllä lukea, joskin suomenkielisen version varausjono kirjastossa on tällä hetkellä niin pitkä, että ehkä päädynkin tilaamaan kirjan alkuperäiskielellä Amazonista.
VastaaPoistaMoi, minäkin huomasin juuri, että nythän tämä löytyy jo Suomeksikin! Kuulen mielenkiinnolla, mitä kirjasta tykkäät :)
PoistaMinä pidin kyllä tästäkin, vaikka Kiltti tyttö oli ilman muuta parempi... aina kun minäkertoja on sellainen, johon ei voi (tai halua?) samaistua, kärsii juonestakin nauttiminen. :-)
VastaaPoistaMoi, tunnustan, että lankean vähän liikaakin tuohon "ikävä kertoja, ikävä kirja" -lankaan. Hmm, annan Flynnille kyllä vielä ehdottomasti mahdollisuuden Sharp Objectin muodossa, katsotaan miten siinä käy...
PoistaOsallistun laajaan keskusteluun Ulvilan surmasta (Murha.info). Siinä eräs osanottaja toi esille Dark Places. Siinä on eräs hyvin erikoinen piirre. Sen juoni on sama kuin poliisin tutkimus Ulvilan surmasta. Ahmin kirjan kahdessa päivässä sen ruotsinkielisenä versiona. Minusta se on huikea yhdistelmä kaikesta siitä saastasta, joka saatanan palvonnan nimissä tuotiin oikeussaleihin USA:ssa 1980-luvulla. Loppuratkaisu on huikea. Ulvilan surmasta on jo filmi ja Dark Plecesta se tulle syyskuussa, mikä sattuma
VastaaPoistaHei Seppo, kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Nyt kun sanot, niin "tarinoissa" on kyllä paljon samoja piirteitä. Oletko vielä tutustunut Flynnin muuhun tuotantoon?
Poista