Sheryl Sandberg: Lean In

Välillä henkinen insinööri iskee. Ensimmäisen kerran Lean Inin kannen nähtyäni ajattelin nimittäin sen olevan jonkinlainen Lean-johtamisfilosofialle omistautunut opas enkä vaivautunut lukemaan edes takakantta. Sitten Lean in alkoi olla kaikkialla: Lentokentillä, bestseller-hyllyissä ja Sheryl Sandbergista kirjoitettiin juttuja. Tajusin naisen olevan Googlelta Facebookille loikannut johtaja, joka toitotti, että melkein kaikki on mahdollista saada jos on valmis tekemään sen eteen töitä. Kun pääsin yli kaikista läpimenoaikohin liittyvistä assosiaatioistani, tajusin, että tässähän voi ola kyse jostain ihan oikeasti mielenkiintoisesta. 

Kun työkaverini tarjoutui lainaamaan kirjaa, otin sen ilomielin vastaan. Kirja oli juuri niin hyvä kuin uskalsin toivoa! 

Sandberg on itse ponnistanut verrattain tavallisista taustoista suurten yritysten johtoon. Noissa ympyröissä hän on usein kahdella tavalla poikkeava: Nainen ja työkavereitaan usein huomattavasti iäkkäämpi. Toisaalta hän joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan myös vaativan työn ja perhe-elämän yhdistämisen välillä, sillä myös hänen aviomiehensä käy töissä mutta lapset odottavat kotona. Sandberg kertoo hyvin vilpittömän oloisesti siitä, kuinka hän tunsi välillä päässensä jopa Harvardiin vahingossa, tuntee välillä olevansa täysin riittämätön kotona tai töissä ja on purskahtanut esimiehensä edessä itkuun. Juuri jakamisen ja esimerkkien ansiosta Lean In on niin vaikuttava kirja.

Sandbergin kirja ja hänen työelämässä kohtaamansa ongelmat kertovat paljon paitsi naisten asemasta amerikkalaisessa työkulttuurissa, paljon myös amerikkalaisesta työkulttuurista. Sen neuvot ja lähestymistapa pitää varmasti osata lokalisoida. Jollain tavalla toivoisin, että tasa-arvoisessa Suomessa tämän kaltaista opasta ja neuvoja ei edes tarvittaisi. Suosittelen sen lukemista silti: Vaikka perheen ja ympärivuorokautisen työn yhdistäminen ei olisikaan ajankohtaista, ovat Sandbergin muistutukset silti siitä, että parhaistakin johtajista voi tuntua välillä siltä, kuin he olisivat päässeensä asemaansa varkain ja vähn vahingossa, silti jotenkin lohdullisia.

Jos Lean in ei jo ole jonkinlainen naisten ja työssäkäynnin kulttikirja, se ansaitsee ehdottomasti tulla nostetuksi sellaiseksi! Kirjan lukeminen ei kyllä tee pahaa miehillekään - ei siksi, että heidän pitäisi ottaa kirja jonkinlaisena oppituntina naisten kohtelusta työelämässä, vaan enemmänkin jonkinlaisena itsetuntobuustina, ainakin jos välillä tuntuu, että on ihan väärässä paikassa ja päässyt asemaansa onnenkantamoisilla ja vahingossa. Pientä itsetuntoboostia tarvitsee välillä jokainen, tietenkin muistutuksella siitä, että omat työt pitää aina hoitaa niin hyvin kuin mahdollista. Turhan vaatimattomaksi ei silti kannata heittäytyä. 

Kannattaa lukea Lauran laajempi kirjoitus aiheesta hänen blogistaan My post-University life!