Ihan aluksi tietenkin hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Kirjan nimi: Illan tullen
Kirjoittaja: Michael Cunningham
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 2010/2011
Sivuja: 301
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Kansi: ? Ehkä tieto oli jonkun tarran alla...
Mistä minulle: Kirjastosta varaamalla
Michael Cunninghamin Tunnit on yksi kaikkien aikojen lempikirjojani. Siitä on tehty myös erittäin onnistunut elokuvasovitus. Aikaisempia kommenttejani Tunteihin liittyen voi lukea esimerkiksi täältä. Kun muut bloggaajat vielä ovat antaneet Cunninghamin uutukaiselle erittäin positiivisia arvioita, paineet kirjalle kasvoivat suuriksi.
Kirjan päähenkilö on newyorkilainen galleristi Peter Harris. Hän rakastaa kaikkea kaunista, elää tasapainoisessa, joskin aika vakiintuneessa parisuhteessa ja kärsii jollain tapaa pysähtyneestä elämän vaiheesta. Maailma järkkyy, kun vaimon pikkuveli muuttaa pariskunnan luo asumaan ja Peter huomaa itsessään tunteita jotka eivät sovi tilanteeseen.
Siinä se lyhyesti. Cunningham kirjoittaa edelleen äärettömän hienosti, suorastaan järkyttävän hyvin. Ei pulkkismaisen koukeroisesti ja rasittavasti (sori, taas!), vaan niin vaivattomasti ja kauniisti että... Ehkä tässä pitäisi käyttää vertauksia perhosten lennon keveydestä, delfiinien hyppyjen helppoudesta ja jostain muusta sellaisesta. Joka tapauksessa, Cunningham osaa kirjoittaa ja suomentaja on onnistunut tehtävässään erinomaisesti.
En silti pitänyt kirjasta. Kovin paljon. Miksi?
En missään vaiheessa oikein päässyt tarinan sisään. En siksi, että kaunis kieli olisi pakottavalla tavalla vienyt kaiken huomion, vaan koska tarina ei tuntunut kovin merkittävältä. Kyllä, kirja kertoo hienosti tarinan yhdestä miehestä, mutta niin, vain yhdestä miehestä. Tai, tottakai yksilönkin tarina voi olla merkittävä, mutta ei, kirja ei saanut minua ajattelemaan oikeastaan yhtään mitää. Ihailin vain kieltä lause lauseelta (vau, taas se sanoi noin hienosti...) ja seurasin mitä tapahtui. Tajusin, että keväällä lukemani Siri Huvstedtin Kaikki mitä rakastin oli minulle jollain tavalla ihan samanlainen lukukokemus vaikka tarina olikin aivan erilainen ja onneksi koskettavampi. Koska Kaikki mitä rakastin oli kuitenkin ensimmäinen lukemani tällainen kirja ja tarina toimi paremmin, se tuntui joltain uudelta ja ihmeelliseltä, toisin kuin Illan tullen.
Kirja opetti minulle nyt vähän vahingossa itsestäni lukijana aika paljon: Arvostan suurta tarinaa ja sitä, että kirja esittää hienoja tai jopa häiritseviä uusia ideoita. Siksi minä nostan esimerkiksi Johanna Sinisalon Enkelten verta paljon paremmaksi teokseksi kuin Illan tullen vaikka niiden ansiot ovat aivan erilaiset. Haluan siis mieluummin lukea vieraista universumeista joissa teknologia on edennyt vähän liian pitkälle, parin kymmenen vuoden päähän sijoittuvista dystopioista kun maapallolla ei saatu tehtyä yhteisiä päätöksiä ajoissa tai edes siitä millaista elämä on jossain kaukana, ihan toisenlaisissa olosuhteissa, joissa naiset kulkevat hunnuissa ja vain miehet käyvät töissä... Tiedän, tämä on päärynöiden ja appelsiinien vertailua, mutta silti. Minä koin, että tässä kirjassa ei ollut mitään asiaa, tietenkin keski-ikäisen miehen ristiriitaiset tunteet voi halutessaan yleistää mihin vain, mutta... Ei. Tämä oli minulle silti tarina ihmisestä, jolla ei ole mitään oikeita ongelmia, ja joka ainakin osittain vain ja ainoastaan siksi alkaa kokea ongelmia.
Silti, on tämä hieno kirja.
Minulla tämä ohitti Tunnit, sillä aihe on tavallaan vaiettu, vaikka sitä ei moni uskoisikaan. Kuinka moni homo menee peiteavioliittoon tai teki sitä ennen, nyt ei ainakaan pitäisi enää olla siihen syytä.
VastaaPoistaMinua järkytti tyttären vähättely, jonka takia hänestä ei kasvanut koskaan vahvaa, aikuista naista.
Peter löytää vikaa kakista elämänsä naisista, vain hän itse on Kauneuden Suuri Palvoja. Minusta hän on vain suuri raukka, joka pilaa muiden elämän.
Kirjallisesti pidän tätä Cunningamilta varsin ansiokkaana teoksena.
Haluan ehdottomasti lukea tämän kirjan pian, ja tämä taitaakin olla toinen joululahjatoiveeni, joten en lukenut arviotasi vielä erityisen tarkasti. Palaan asiaan:)
VastaaPoistaKiinnostava analyysi ja hyvät perustelut. Ymmärrän kantasi täysin! Jotkut kirjat ovat hyviä vain kirjoina, toiset ovat tärkeitä kaikin tavoin. Minulle Illan tullen oli hyvin onnistunut ja miellyttävä lukukokemus, mutta ei myöskään mitenkään yleisesti merkittävä, vaikka toki melkein minkä tahansa teoksen voi halutessaan yleistää.
VastaaPoistaHieno arvostelu! En ole vielä lukenut Illan tullen (en osaa taaskaan taivuttaa teosta, joten olkoon tuossa muodossa :D). Tunnit on munkin yksi lemppareista, ja jotenkin jännitän tämän lukemista. Pelkään varmaan, että petyn.
VastaaPoistaMutta lukea täytyy silti. Michael Cunningham on niin taitava ja hieno kirjoittaja, kuten sanoitkin!
Leena: Kiitos perusteellisesta kommentista! Minuun taas vetosi Tuntien kerroksellisuus, se, miten siinä onnistuttiin kuvaamaan se, miten samanlaista ja erilaista elämä yhtä aikaa on.
VastaaPoistaMinusta on tavallaan jännä, että Cunningham otti tällaisen aiheen vasta nyt käsittelyyn, kun homous ei enää ole tabu ja samantapaisia elämänmuutoksia olen nähnyt tuttavapiirissäkin: Ehkä tämä on vain sattumaa ja siksi aihe tuntui jo käsitellyltä.
Silti, minustakin henkilöt ja heidän tekonsa kuvattiin todella uskottavasti.
Sanna: Kyllä tämä lukea joka tapauksessa kannattaa! Kieli on nautinnollista.
Jenni: Kiitos! Joo, kaikki kirjat eivät vain aina kolahda vaikka hienoja olisivatkin. Ja tavallaan tämä kirja tosiaan opetti minulle paljon - itsestäni.
Ioanna: Kyllä tämä tosiaan kannattaa silti lukea! Hieno kieli, ja jos tai kun joskus pääsen New Yorkiin, kyttäilen taatusti kadulla kävellessä tämän teoksen hahmojen kaltaisia henkilöitä :).
Sitä välillä yllättää itsensäkin, jokin kirja tekee syvän vaikutuksen, jokin toinen taas ei. Molemmat saattavat silti oli hyviä, välillä tuntuu, että se kolahtaminen saattaa olla melkein vain sattumastakin kiinni.
VastaaPoistaMinä pidin tästä Illan tullen -romaanista tosi paljon.
Nyt luen Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta, ja ihmettelen ettei se tunnukaan niin vaikuttavalta kuin odotin. Ehkä tämä oli se monissa keskusteluissa jo mainittu "väärä hetki" lukea juuri tuo kirja?
Hei, tämä on minunkin joululahjatoivelistallani! Tunnit luin aikoinaan ja tykkäsin kovasti sekä siitä että elokuvasta. Yleensäkin arvostan kirjassa sitä, että se on nimenomaan kirjoitettu kauniisti. Minulle tällainen kauniisti kirjoittava suosikkikirjailija on ehdottomasti Juha Itkonen.
VastaaPoistaErja: Totta, tuo on tosi mielenkiintoinen ilmiö! Olenkin miettinyt, että välillä pitäisi maltaa lukea kirjoja toisenkin kerran - ehkä myös niitä, jotka eivät ensimmäisellä kerralla kohonneet kaikkien aikojen top kymmeneen...
VastaaPoistaKevlarsoul: Sitten pidät kyllä taatusti tästäkin!
Tosi mielenkiintoinen analyysi! Huomaan ja tajuan, että minua ehkä helpoimmin koskettavat juuri tällaiset pienen ihmisen (kielen hienoudesta ja ajattelun kirkkaudesta huolimatta) arkiset tarinat elämästä, ihmissuhteista, pohdinnoista... En juurikaan pidä fantasiasta, etenkään dystopioista, ja vaikka sekä historia että maailmankirjallisuus kiinnostavat, haluan kirjalla olevan muutakin kerrottavaa kuin menneiden aikojen tai kaukaisten kulttuurien ihmettelyn.
VastaaPoistaMinulle sopivat tosi hyvin tällaiset kirjat. Pidän jopa siitä tietystä etäisyydestä, viileästä tarkkailusta. Minulle kirjan ei tarvitse aina tulla iholle, saati ihon alle.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus avautua näin runsaasti itsestäni lukijana, mutta sinun analyysisi sai taas pohtimaan omaa lukijakategoriaani. Loputtoman mielenkiintoista! :)
Minulle muuten Cunningham kertoo tässä ihmisen seksuaalisuuden moninaisuudesta ja monipuolisuudesta ilman ahtaita rajoja ja karsinoita. Ja tietenkin keski-iän kriisistä. En siis lukenut tätä tarinana homoseksuaalin kulissiiliitosta (kuten Leena), mutta on ihan mahtavaa, miten monia erilaisia tulkintoja kirjat voivat saada.
Karoliina: Kiitos vaan sinulle analyysistä, sitä on tosi mielenkiintoista lukea :). Jännä katsoa muuttuuko oma lukumaku jossain vaiheessa, vai onko nämä tykkäykset pysyviä.
VastaaPoista