Kätilö toisen maailmansodan ajan Lapissa rakastuu saksalaiseen SS-upseeriin.
Tuskin mitään kirjaa on ruodittu kirjablogeissa yhtä paljon kuin Katja Ketun Kätilöä. Eikä suotta: Voittihan se muun muassa ensimmäisen blogistanian Finlandian! Minäkin äänestin kirjaa omalla Finlandia -listallani, vaikka en äänestäessäni ollut edes lukenut sitä.
Kirjan nimi: Kätilö
Kirjoittaja: Katja Kettu
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2011
Sivuja: 348
Mistä minulle: Kirjasto
Mistä minulle: Kirjasto
 | |
| Kuva WSOY |
Mutta niin: Nyt Kätilö on jo "melkein kaikkien lukema", kirja, josta jokaisella tuntuu olevan ainakin jonkinasteinen mielipide. Siitä suorastaan pitää olla mielipide! Joihinkin kirja on kolahtanut täysillä, toisten postauksista käy ilmi pieni pettymys, osa myöntää avoimesti ärsyyntyvänsä kirjan runsaasta kielestä. Silti: Kukaan ei ole tainnut sanoa, että Kätilö olisi turha kirja tai ei olisi palkintojaan ansainnut.
Sodassa ja rakkaudessa...
Kätilö taitaa olla ensimmäinen lukemani sotakirja. Sotakirjoiksi lasken nyt tässä yhteydessä kaikki kirjat, jossa käydään sotaa jossain muualla kuin fantasiamaailmassa tai tähtien välillä. Sota on aina hirveää ja kamalaa, murtaa monen ihmisen elämän ilman vaihtoehtoja, loukkaa ihmisyyttä ja saa ihmiset kadottamaan oikean ja väärän rajan. Kaikki tuo inhottava ja kärsimys välittyy Kätilöstä erinomaisesti. Keskitysleirien veroiset vankileirit, ihmiskokeet, auktoriteettien nöyrä totteleminen.
Taistelurintamien tapahtumat jätetään sentään Kätilössä käsittelemättä, onneksi. Muualla tapahtuva kamaluus saa näin vahvemman otteen. Silti kirjasta välittyy jonkinlainen sodan tunnelma: Mielestäni siellä ei ole urheutta eikä sankaruutta millään puolella, koska kaikki toimivat, kun on pakko.
Tietenkin Kätilö on myös rakkaustarina, mutta ei todellakaan kaunis tai siloteltu. Pikemminkin järjetön. Ihan kuin kirjan tapahtumat muutenkin, ei niin, etteivätkö ne olisi voineet tapahtua, vaan niin, että kun tapahtumia katsoo ulkopuolisen silmin, henkilöitä tekisi mieli ravistaa näkemään mitä he ovat tekemässä.
Poikkeus nykysuomeen
Kirjan kieltä on luonnehdittu muun muassa vahvaksi ja rikkaaksi. Kieli on hienoa, ja oikeastaan se ehkä vähän tasoittaa kirjan tapahtumien rosoisuutta. Kuten muuallakin on todettu se etäännyttää jossain kohdissa sopivasti.
Ei kaiken tarvitse aina olla kivaa ja ihanaa
Mikään kiva kirja Kätilö ei missään tapauksessa ole. Erinomainen se on silti, sellainen, josta ajattelen, että hyvä että tämä on kirjoitettu ja oikein hyvä että niin moni on lukenut tämän. Kuten Sallakin Kätilöä arvioidessaan totesi, asiat, jotka täällä ja nyt voivat tuntua vain kaukaiselta historialta, ovat silti monessa paikassa yhä totta. Jos Puhdistus (joka minulla on äänikirjana kesken) on jonkinlainen pysähtyneempi ajankuva, ja siinä mielessä rinnastettavissa Kätilöön, että sekään ei ole kiva, mutta siitäkin ajattelen, että hyvä kun on kirjoitettu ja hyvä kun luetaan, Kätilö taas on monilta ideoiltaan paljon laajemmin ympäri maailmaa eli sotia yleistettävä kirja, vaikka se tapahtuukin Lapissa.
Viimeisen megalauseen jälkeen minulla ei ole enää muuta todettavaa kuin jos ette ole lukeneet, lukekaa. Ihan sama tykkääkö vai ei, ikäviäkin asioita kannattaa joskus ajatella.
Ehkä tämä sitten tosiaan pitää lukea, kun kaikki muutkin lukevat. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta aiheelta ja Runeberg-palkinto ei tosiaan kuulemma mennyt väärälle suunnalle.
VastaaPoistaLainasin tämän äidiltäni, saa nähdä milloin uskaltaudun aloittamaan...
VastaaPoistaMinua tässä ei ärsyttänyt mikään, vaan jo ennen 'suurta hehkutusta' Kätilö oli minulle enemmän...kuin suomalaisen naiskirjallisuuden uutta historiaa.
VastaaPoistaHämmästyn vieläkin, että edes vieras murre ei jarruttanut lukunautintoani.
Minä en tee sotakirjoja, scifiä, enkä fantasiaa, mutta tässähän Lapin sota tietysti mukana, mutta ei mitään rintamalinjaselostuksia sentään. Täydellinen teos!
Olen päättänyt, että en lue kirjaa, mutta tämä, että se on pohjiin kaluttu, kiinnostaa.
VastaaPoistaLeijailen: Kannattaa. Ei tosiaan kiva eikä ihan kamalan nopealukuinenkaan, mutta silti todella, todella hieno kirja. Toivottavasti Kettu jatkaa tämmöisellä tärkeiden asioiden linjalla :).
VastaaPoistaVillasukka kirjahyllyssä: Tämä oli ehkä eri tavalla hyvä kuin odotin. Toivottavasti olet jo päässyt tähän käsiksi!
Leena Lumi: Sinä taisit kyllä tarttua tähän ihan kärkijoukoissa! Minä jotenkin niin vierastan historiaa ja sota-aiheita, sitten tuli kirjaston varausjonot jne... Mutta siis Ketulle täydet pisteet siitä, että onnistui ohittaman semmoisen sotaglamourin jota inhoan.
Jokke: Harvasta kirjasta tosiaan on puhuttu näin paljon! Vaikka ei kirjaa olisi lukenutkaan, voi tästä mielestäni saada hyvän käsityksen jo keskusteluja seuraamalla.