 |
| Kuva Tammi |
Kirjan nimi: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois, 543 päivän reppumatka
Kirjoittaja: Merja Mähkä
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2012
Sivuja: 254
Mistä minulle: Kirjastosta
Bongasin kirjan Kodin Kuvalehden kirjasivulta äitini vinkistä. Mainiota, ajattelin jo lyhyen selostuksen kirjasta nähtyäni, sillä matkakertomuksia en ole juurikaan lukenut, ja jostain syystä en muista kirjasta koskaan aiemmin kuulleeni.
Merja Mähkä on kolmekymppinen toimittaja, joka päättää toteuttaa sisällään kyteneen pitkäaikaisen haaveen: Matkustaa maailman ympäri. Ei enää ikäviä töitä, ei arkipäivän oravanpyörää, hyvästi loska ja pimeys, tervetuloa ikuinen kesä! Matkallaan Mähkä bloggaa ja tekee ilmeisesti samalla aika hyvät muistiinpanot kirjaansa varten.
Mähkä todella ottaa lukijansa mukaan rinkkareissunsa parhaille paloille. Niin Laos, Burma kuin Afrikan savannitkin ovat aavistuksen tutumpia kuin ennen. Nyt tiedän, että matkaoppaasta kannattaa ennen Etelä-Amerikkaan suuntaamista lukea myös tyypillisistä huijauksista kertovat sivut mutta venematka Etelä-Amerikasta Keski-Amerikkaan ei oikein houkuttele.
Kirjan parasta antia ovat Mähkän kuvaus kymmenen päivän meditaatioretriitistä Kaukoidässä, pohdinnat La Pazin vankilaturismista ja Afrikkaan sijouttuva kuvaus - ja kovin paljon niiden välillä. Silti kirjassa on myös vähemmän nautittavia osia: Kirjan alkupuolella muun muassa Burman vierailuun liittyvä kaksinaismoralismi ("no ei pitäis mennä kun rahat menee sotilasjuntalle, mutta voinhan sentään mennä katsomaan nähtävyyttä yöllä ja olla maksamatta siitä erikseen vielä juntalle menevää pääsymaksua niin eihän se ole niin paha") ärsyttää, mutta toisaalta, enpä olisi tiennyt noistakaan asioista Delislen sarjakuvakirjaa enempää ilman Mähkän raporttia.
Mähkä on ottanut kirjassaan kauttaaltaan hyvin henkilökohtaisen linjan. Hän kertoo niin pienen valoilmiön myötävaikutuksesta lähtöpäätökseen kuin kaukosuhteen kariutumisen aiheuttamasta tuskasta. Ajoittain minulla olo lukijana oli vähän semmoinen lievän myötähäpeän sävyttämä "ei nyt olisi tätäkin tarvinnut ihan näin tarkasti ruotia", mutta loppujen lopuksi myös ne tunteenpurkaukset istuivat kirjaan hyvin. Ja kirjan hyvät hetket korvaavat ehdottomasti sen huonommat. Helpottavinta on huomata, kuinka tyytyväiseltä ja onnelliselta nainen vaikuttaa matkansa jälkeen, vaikka vain hetkeä aikaisemmin koki kodittomana vaeltelun päättymisen olevan suunnilleen maailmanloppu.
Mähkän toimittajuus näkyy kirjassa: Vaikka se on periaatteessa kronologisesti etenevä kertomus, siihen on silti maltettu poimia vain parhaat palat yli vuoden mittaiselta matkalta. Kieli on hyvää, ja tarina kulkee eteenpäin ihan samaa tahtia kuin matkakin.
Suosittelen kirjaa matkakuumeisille ja etenkin heille, jotka aikovat matkustaa maailman ympäri ajan kanssa "sitten joskus". Uskon, että kirjasta voi nauttia myös, vaikka haluaisi kokea kaukaisista maista vain pieniä paloja kotisohvallaan.
Kirjoittaja: Merja Mähkä
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 2012
Sivuja: 254
Mistä minulle: Kirjastosta
Bongasin kirjan Kodin Kuvalehden kirjasivulta äitini vinkistä. Mainiota, ajattelin jo lyhyen selostuksen kirjasta nähtyäni, sillä matkakertomuksia en ole juurikaan lukenut, ja jostain syystä en muista kirjasta koskaan aiemmin kuulleeni.
Merja Mähkä on kolmekymppinen toimittaja, joka päättää toteuttaa sisällään kyteneen pitkäaikaisen haaveen: Matkustaa maailman ympäri. Ei enää ikäviä töitä, ei arkipäivän oravanpyörää, hyvästi loska ja pimeys, tervetuloa ikuinen kesä! Matkallaan Mähkä bloggaa ja tekee ilmeisesti samalla aika hyvät muistiinpanot kirjaansa varten.
Mähkä todella ottaa lukijansa mukaan rinkkareissunsa parhaille paloille. Niin Laos, Burma kuin Afrikan savannitkin ovat aavistuksen tutumpia kuin ennen. Nyt tiedän, että matkaoppaasta kannattaa ennen Etelä-Amerikkaan suuntaamista lukea myös tyypillisistä huijauksista kertovat sivut mutta venematka Etelä-Amerikasta Keski-Amerikkaan ei oikein houkuttele.
Kirjan parasta antia ovat Mähkän kuvaus kymmenen päivän meditaatioretriitistä Kaukoidässä, pohdinnat La Pazin vankilaturismista ja Afrikkaan sijouttuva kuvaus - ja kovin paljon niiden välillä. Silti kirjassa on myös vähemmän nautittavia osia: Kirjan alkupuolella muun muassa Burman vierailuun liittyvä kaksinaismoralismi ("no ei pitäis mennä kun rahat menee sotilasjuntalle, mutta voinhan sentään mennä katsomaan nähtävyyttä yöllä ja olla maksamatta siitä erikseen vielä juntalle menevää pääsymaksua niin eihän se ole niin paha") ärsyttää, mutta toisaalta, enpä olisi tiennyt noistakaan asioista Delislen sarjakuvakirjaa enempää ilman Mähkän raporttia.
Mähkä on ottanut kirjassaan kauttaaltaan hyvin henkilökohtaisen linjan. Hän kertoo niin pienen valoilmiön myötävaikutuksesta lähtöpäätökseen kuin kaukosuhteen kariutumisen aiheuttamasta tuskasta. Ajoittain minulla olo lukijana oli vähän semmoinen lievän myötähäpeän sävyttämä "ei nyt olisi tätäkin tarvinnut ihan näin tarkasti ruotia", mutta loppujen lopuksi myös ne tunteenpurkaukset istuivat kirjaan hyvin. Ja kirjan hyvät hetket korvaavat ehdottomasti sen huonommat. Helpottavinta on huomata, kuinka tyytyväiseltä ja onnelliselta nainen vaikuttaa matkansa jälkeen, vaikka vain hetkeä aikaisemmin koki kodittomana vaeltelun päättymisen olevan suunnilleen maailmanloppu.
Mähkän toimittajuus näkyy kirjassa: Vaikka se on periaatteessa kronologisesti etenevä kertomus, siihen on silti maltettu poimia vain parhaat palat yli vuoden mittaiselta matkalta. Kieli on hyvää, ja tarina kulkee eteenpäin ihan samaa tahtia kuin matkakin.
Suosittelen kirjaa matkakuumeisille ja etenkin heille, jotka aikovat matkustaa maailman ympäri ajan kanssa "sitten joskus". Uskon, että kirjasta voi nauttia myös, vaikka haluaisi kokea kaukaisista maista vain pieniä paloja kotisohvallaan.
Voi, vaikuttaapa aivan ihanalta! Tämän myötä on varmasti mukava lähteä nojatuolimatkalle.
VastaaPoistaElma Ilona: Suosittelen! Ja nojatuolimatka todellakin, tosin välttyy auringonpistoksilta ja varkailta itse :D.
VastaaPoistaMä itseasiassa bongasin ton joululomalla Akateemisesta mutta jätin hyllyyn korkean hinnan takia ja pelon vuoksi kun aattelin jos vaan ne blogikirjoitukset on koottu kirjaksi. Meinaan seurasin enemmän tai vähemmän säännöllisesti hänen blogiansa matkan päältä..Kiinnostaisi kyllä lukea toi kirja jos se ei todella koostu vaan blogiteksteistä? En nimittäin kauheesti ehtinyt tutkailla tarkemmin sitä..
VastaaPoistaLaura: Aa! Hei tiedätkö, huomasin googlettaessa, että tuo oli adlibriksellä "vaan" 16 e ja jotakin, eli ihan edukas minusta. Tammen omilla sivuilla oli tietty 29 e. Löysin bloginkin ja kävin vilkaisemassa sitä, se näytti loppuneen vähän kesken. Uskaltaisin väittää, että tuo kirja on ihan toimitettu eikä vain blogiteksteistä. Huomasin että Mähkä oli laittanut näytteen Slideshareenkin, sieltä voi käydä vilkaisemassa joitain sivuja: http://www.slideshare.net/mahka/ihanasti-hukassa
VastaaPoistaVoi, oletpas lukenut ihania kirjoja lähiaikoina! Minuakin kiinnostaa valtavasti tämä 543 päivää ja Tiikeriäidin taistelulaulu. Lukemisessa on kyllä se hyvä puoli, että itselleen periaatteessa epäkiinnostavatkin asiat kiinnostavat:D Eli en tosiaan itse näkisi itseäni reppureissaajana, vaan nautin kaikenmaailman mukavuuksista, vaikkein myöskään hingu viiden tähden hotellien perään. Silti olen kokenut 543 päivää -kirjan mielenkiintoiseksi heti siitä hetkestä lähtien, kun sen ensimmäisen kerran näin. Lasten kasvatusoppaatkaan (tai lapsiaiheet) eivät juuri ole lähellä sydäntäni, mutta niin vaan on Tiikeriäidin taistelulaulu luettava ehdottomasti:)
VastaaPoistaSeurasin blogia aikanaan, ehkä tämä olisi oivaa lukemistakin.
VastaaPoistaCalendula: Kävin vilkaisemassa blogia, ja suosittelen kyllä kirjaa: Tämä on huomattavasti viimeistellympi!
VastaaPoista