Kirjan nimi: Under the Duvet
Kirjoittaja: Marian Keyes
Kustantaja: BCA
Julkaistu: 2001
Sivuja: 272
Mistä minulle: Friedrichshainin sunnuntaikirppari
Mistä minulle: Friedrichshainin sunnuntaikirppari
Lukublokki hellitti ainakin hetkeksi. Vaikka kesken olevia kirjoja olisi ollut muutenkin, innostuin viimeviikonlopun värikkäästä pokkarisaaliistani niin, että otin heti yhden iltalukemiseksi. Muistin enimmäkseen kirjailijan lehteen kirjoittamista lyhyistä jutuista kootun Under the Duvetin tulleen julkaistuksi suomeksi nimellä Peiton alla.
Keyes on kirjoittanut kirjaan, joka on oikeastaan tarinakokoelma, hykerryttävän esipuheen siitä, millaista hänen kirjailjaelämänsä yleensä on. Se on kaukana suuresta glamourista ja vapaista päivistä: Sen sijaan hän käyttää päivästä kahdeksan tuntia kirjoittamiseen, sängyssään, peiton alla. Mikäs siinä, voisin väittää tuon kyllä voittavan eräiden työolot.
Muuten kirjan tarinat on niputettu teemojen mukaan yhteen: Osansa saavat niin henkisyys, perhe ja ystävät, aikuistuminen, vuoden kierto, Irlanti ja matkustaminen.
Kuvittelin vasta noin vuosi sitten suomennetun kirjan olevan edes jollain tasolla ajankohtainen, mutta valitettavasti näin ei ole. Monet varsinkin kirjan alkupuolen tarinoista ovat kyllä ihan toimivia, mutta moni tarina on julkaistu irlantilaisessa lehdessä jo 1990-luvulla ja tuntuu näin jo lähes esihistorialliselta. Joissain tarinoissa ajallinen etäisyys hieman häiritsi, ja ihmettelenkin kustantajan päätöstä julkaista kirja näin kauan ensipainoksen jälkeen.
Ihan mukava tarinakokoelma se silti oli. Enimmäkseen. Monista tarinoista saattoi tunnistaa jotain ihan oikeasta elämästä, samalla tavalla kuin Keyesin fiktiivisistä kirjoistakin. Huumoriakin oli mukana niin, että välillä ihan hihitytti. Harmi vaan, että tarintat tuntuivat jostain syystä vähän haalenevan loppua kohti. Olisin lukenut alussa kuvaillusta kirjailijaelämästä mielelläni enemmänkin. Odotan nyt vielä enemän kirjailijan varsinaisten tarinoiden eli kirjojen pariin sukeltamista. Suosittelen Keyes -faneille, en juuri muille.
Peiton alla ovat lukeneet ainakin Mari A. ja Järjellä ja tunteella.
Minä lueskelin tämän puolella silmällä joskus pari vuotta sitten ja muistan tuon saman vanhentuneisuuden tunteen. Kolumnit ovat usein niin ajassa kiinni, että ne eivät välttämättä kirjankaan muodossa kestä ajan hammasta kovin hyvin.
VastaaPoistaMinunkin piti oikein laskea, miten pitkä aika jostain vuodesta 1997 oikein on... Ja onhan siitä jo kauan! Vaikka kirjassa ei mitään muuta varsinaista vikaa ollutkaan, vähän ihmettelen sen kustannuspäätöstä. Varsinkin Irlannin talouskasvuun viittailu särähti aina vähän korvaan, tilanne taitaa olla siellä jo ihan erilainen kuin noina kirjoitusaikoina...
VastaaPoista