BePe eli Berliiniperjantai: Katutaidetta, kirsikkapuita ja miestenpäivä

Oikeastaan minun oli tarkoitus blogata jo vähän aikaan sitten lukemastani Lauren Oliverin Deliriumista, mutta postaus jäi odottamaan kuvaa. 

Sen sijaan palaan pitkästä aikaa kevyesti Berliiniperjantaisiin tunnelmiin ja kerron, mitä täällä on viime aikoina tapahtunut. 

Ensinnäkin, muistatteko tämän pari postausta aiemmin nähdyn taideteoksen? Se on vain korttelin päässä kotoani.

Viikko sitten sen ääressä seisoi mies kahvimuki toisessa ja iso tussi toisessa kädessä. Pariisiin kaipaava tyttö sai taas silmät!

 Näyttää taas paljon paremmalta, eikö?

Lisäksi kirsikkapuut ovat kukkineet täällä kovasti. 

Kukkiviin puihin minulla liittyy pieni hämmennys. Täällä on paljon sekä näitä vaaleanpunaisia puita joita olen pitänyt kirsikkapuina, että niitä "kotoisia valkoisia" kirsikkapuita jotka kukkivat myös samaan aikaan. Erään teorian mukaan nämä pinkit puut ovat japaninkirsikkapuita - kannatan teoriaa, näyttäväthän Japanin kukkivat kirsikkapuut -kuvat aina ihan samalta - mutta eräs toinen henkilö tyrmäsi teorian täysin. Onko teillä parempaa kirsikkapuu-tietoutta?

No, joka tapauksessa, pienen sateen ja tuulen perusteella kukkien terälehdet ovat alkaneet irtoilla, ja voi olla, että kauniista puista ei enää nautita kauaa. 

Eilen täälläkin oli vapaapäivä, helatorstai. Kummallista kyllä, siinä missä helatorstai ei Suomessa mielestäni ole minkäänlainen juhlimispäivä (vaikka vapaa onkin), täällä se tarkoittaa paikallisille taas täyttä törpöttelyä. Siinä, missä Suomessa yleensäkin aatot tuntuvat menevän monilla alkoholinhuuruisissa tunnelmissa ja itse juhlapäivä krapulassa, täällä paikalliset juhlivat aina innokkaimmin varsinaisena juhlapäivänä. Esimerkiksi vappuna varsinaiset bileet todella olivat 1.5, mikä tarkoitti esimerkiksi joillain työpaikoilla isoa määrää hieman huonovointisia ihmisiä. 

Oman teoriani mukaan helatorstaistakin olisi luultavasti tullut Suomessa biletyspyhä, ellei suurimmalla osalla juhlakansaa olisi vielä morkkis vapusta. 

Joka tapauksessa: Helatorstaina saksalaiset ovat vieneet juhlimisen vielä astetta eteen päin. Koska Saksassa vietetään äitienpäivää muttei isänpäivää (en meinaa uskoa tätä ihan vieläkään, toivon todella olevani väärässä), ovat miehet lanseeranneet helatorstaista miestenpäivän. Se tarkoittaa suunilleen tätä: 

Kaupunki näyttää siis olevan täynnä miehiä, jotka viettävät polttareitaan - ainut vaan, että kukaan ei oikeasti ole menossa naimisiin. Jännittävää kuulla, miltä työpaikoilla tänään mahtaa näyttää. 

Meillä sen sijaan nautittiin ylimääräisestä vapaapäivästä (rehellisesti sanottuna konsepti ei vaan ollut auennut etukäteen miehelleni) ja herkullisesta aamupalasta. Uskomatonta, ihan kotinurkilta löytyi taas yksi erinomainen aamiaispaikka. Osasin Zuckerfeehen itse asiassa kaverini suosituksesta, ja meillä kävi onni, kun saimme pöydän ilman varausta. 

 Muuten kävelimme pitkästä aikaa melko päämäärätiedottomasti ympäri kaupunkia ja ihmettelimme ja ihailimme Berliiniläistä elämäntyyliä. Suurin osa ihmisistä ei tunnu haluavan saada vapaa-ajallaan mitään erityistä aikaan, mutta toisaalta, onkos sitä pakko. Kukaan ei asu omakotitalossa jossa olisi korjattavaa tai hoidettava piha tai muuta vastaavaa ja ihmiset löytääkin kesäviikonloppuisin lähinnä hengaamassa puistoista. 

 
 Tämä tietokoneliikeen ulko-ovessa eilen nähty kyltti tiivistääkin paljon berliiniläisten asenteesta.