Nuorten aikuisten dystopiaa, kohta riittää... Lauren Oliver: Delirium

Kirjan nimi: Delirium
Kirjoittaja: Lauren Oliver
Sivuja: 401
Julkaistu: alkuperäinen 2011
Mistä minulle: Amazon.com

Kansi, jossa ei ole juuri näyttämistä

Nuorten aikuisten kirjallisuuden jatkumossa

 Delirium kuuluu viiden viime vuoden aikana räjähtäneeseen, nyt jo pahimman suosiopiikin taittaneeseen Young Adult paranormaalilla twistillä -genreen. Kovin scifi Delirium ei varsinaisesti ole, mutta jotkin ajatukset siinä ovat lähellä Twilightin, Nälkäpelin ja esimerkiksi Amanda Hockingin Switched ja Torn -kirjoissa esiintyneitä epärealistisia piirteitä. Muodikkaasti se sijoittuu kuitenkin lähitulevaisuuteen. 

Mitä, missä?

Tässä tulevaisuusskenaariossa rakkaudesta on tullut Pohjois-Amerikassa kiellettyä. Romanttisen rakkauden, ja siinä samalla kaikenlaisen muunkin, on havaittu aiheuttavan huomattavia haittoja yhteiskunnalle. Ihmiset eivät pysty keskittymään töihin ja kaikenlaiseen suorittamiseen, minkä lisäksi (romanttiset) rakkaussuhteet vielä usein päättyvät ikävään eroon, joka aiheuttaa viikkojen ja kuukausien surua ja pahaa mieltä. 

Kun rakkaus on julistettu ihmisiä tuhansia vuosia riivanneeksi pandemiaksi ja sen taltuttamiseksi on keksitty pieni aivoihin kohdistuva kirurginen operaation, on maassa rauha. Maan rajan ulkopuolella kyllä velloo vastarintaliike, mutta se pysyy sähköaitojen avulla kätevästi poissa näkyvistä ja mielestä. Jokainen 18-vuotias käytännössä pääsee tai joutuu leikkaukseen, jonka avulla he eivät tunne liian suurta kiintymystä enää koskaan mihinkään. Yhteiskunta järjestää avioliitot, ja parit sovitetaan toisilleen pisteyttämällä 17-vuotiaat nuoret heille tehdyssä haastattelussa.

Kirjan päähenkilö on 17-vuotias Lena. Lena elää sukulaistensa luona, koska hänen äitinsä on tehyt itsemurhan - minkäpä muunkaan kuin kurjasti päättyneen rakkauden takia - Lenan ollessa vasta viisi. Lena huomaa itsessään kuitenkin äitinsä kaltaisia tunteellisia piirteitä, ja odottaa kiivaasti 18-vuotiaana koittavaa leikkausta. Eräänä päivänä hän tapaa kuitenkin Alexin, jolla on kyllä niskassaan leikkauksesta kertova arpi, mutta joka on kummallisen mukava. Siitä lähtien päivä päivältä lähenevä leikkaus ei tunnu enää odottamisen arvoiselta asialta. 

Sitten Lenan elämässä alkaa tietysti tapahtua. Salaisia tapaamisia, ajatuksia muusta maailmasta, internetin porsaanreikiä... Miltä leikatuista ihmisistä tuntuu ja mitä omalle äidille oikeastaan tapahtui?

Luettu, mutta olisin selvinnyt ilmankin 

Vaikka en young adult -genreä mielettömästi ole ahminut, on minun nyt myönnettävä, että jonkinlainen stoppi ko. genren kanssa taitaa jo pian tulla. Vaikka esimerkiksi Hockingin ja Oliverin kirjoissa on periaatteessa ihan hyvät, vahvat kantavat ideat, tuntuvat ne silti linkittyvän jonkinlaiseen Twilightin ja Näkäpelin (ja monen muun) jatkumoon, jossa ne puuroutuvat yhdessä kuorossa suuren ihastuksen perään huokailulle. Niin, rakkaus tietysti on nuorten aikuisten kirjoissa varmasti ajankohtainen teema, mutta silti... 

Ostin jo aiemmin myös kirjan jatko-osan Pandeloumin joten lukenen kuitenkin senkin. Ja FOX on jo varannut näytteliöitä kirjasta tehtävään sarjaan, joten ainakin Lauren Oliverilla on hyvin pullat uunissa.