Luetut

Ainakin Lukuisa -blogissa BBC:n ja Keskisuomalaisen listat kirjoista jotka "pitää" lukea. Vastaan haasteeseen listata omat listoilta lukemani kirjat, joten tässä se tulee! Luetut kirjat on siis lihavoitu.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen 1.
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien 2.
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling 3. viimeinen kirja on puolivälissä, joten katsottakoon tässä yhteydessä luetuksi...
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee 4. Tämän aloitin tällä viikolla ja ollaan jo yli puolivälin, siksi laskettakoon siis jo luetuksi tämäkin...
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien 5.
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger 6.
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger 7.
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald 8.
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky 9.
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll 10.
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis Nämä vielä aika kesken...
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis 11.
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown 12.
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell 13.
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon 14.
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt 15.
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding 16.
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton 17.
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery 18.
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare 19.
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

19/100. Mieleen tulee, että mitäköhän sitä on oikein tullut luettua? Tässä listassa oli kyllä monta kirjaa, jotka minulla on jo hyllyssä tai jotka muuten haluan lukea.

Sitten lista Keskisuomalaisen 100 kirjasta, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen 1.
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta 2.
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä 3.
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus 4.
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi 5.
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja 6.
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija 7.
16. Elias Lönnrot - Kalevala 8.
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo 9.
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan 10.
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi 11.
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi 12.
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja 13.
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma 14.
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli 15.
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa 16.
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen 17.
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi 18.
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma 19.
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa 20.
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys 21.
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet 22.
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia 23.
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy 24.
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu 25.
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran 26.
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

 

26/100, eli tämä meni jo paremmin. Ei tosin silti kovin suuri osuus. Hyviä vinkkilistoja nämä olisivat joka tapauksessa, jos joskus kävisi niin omituisesti, että ei tietäisi, mitä seuraavaksi haluaisi lukea.  

Jilliane Hoffman: Morfeus

Morfeus on jatko-osa aikaisemmin lukemalleni Cupidolle, enkä suosittele sen lukemista jos Cupido ei ole tuttu. 

Kirjan nimi: Morfeus
Kirjoittaja: Jilliane Hoffman
Kustantaja: Otava

Julkaistu: Alkuperäinen 2005, Suomessa 2006

Sivuja: 397

Mistä minulle: Kirjastosta palautettujen dekkareiden joukosta

 

 

Morfeuksessa kovia kokenut asianajaja CJ Townsend jatkaa työnarkomanian ja sekopäisen sihteerin tahdittamaa elämäänsä. Ja... No, dekkareiden, ja näköjään etenkin dekkareiden jatko-osien arvosteleminen näyttää olevan maailman mahdottominta hommaa jos haluaa jättää lukijoille jonkinlaisen yllättymisen ilon kirjaa ehkä joskus lukiessa. Mainittakoon siis vain, että kuten ehkä jo jatko-osan olemassaolosta voi päätellä, kaikki ei ole mennyt aiemmin eikä mene nytkään ihan putkeen ja salaisuudet alkavat paljastua. 

 

Kirjana Morfeus ei ole onneksi aivan yhtä raaka kuin Cupido, ja pitää loistavasti otteessaan lukuunottamatta lyhyttä lopun alun lässähdystä. Joka piti Cupidosta, pitää varmasti myös tästä. 

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Huh, eikä vielä matkapäivityksestä tietoakaan. Muttamutta: Jos joku haluaa lukea kirjan, joka on pitkä, ahdistava ja enimmäkseen tylsä, niin minulla on suositus - tämä Metro 2033. 

Kirjan nimi: Metro 2033
Kirjoittaja: Dmitri Gluhovski
Kustantaja: LIKE
Julkaistu:Alkuperäinen 2007, Suomessa 2010

Sivuja: 591

Mistä minulle:Kirjaston uutuudet -hyllystä

Tässä kirjassa oli jotain samaa kuin blogissani ensimmäisenä esittelemässäni Richard Mathesonin Olen legendassa. Nyt maailman (?), tai ainakin Moskovan, on kuitenkin tuhonnut ydinsota. Osa ihmisitä onnistui pelastautumaan pakenemalla Moskovan jättimäiseen metrotunneliverkostoon ja salpaamalla ovet kiinni perässään. Sodasta on kulunut jo ehkä noin 50 vuotta, ja sukupolvi, joka ei ole koskaan käynyt edelleen myrkyllisen maan pinnalla, on syntynyt. Itse asiassa ihmiset eivät enää edes kestä auringon valoa ja lyhyet stalkkereiden matkat maan pinnalle tehdään yöllä.  

Ihmiset asuvat käytännössä metroasemilla, ja asemien väestöt ovat muodostaneet omia pienoisvaltioitaan. Ruokana on sieniä ja niitä syöviä sikoja. Asemien kulttuurit saattavat kuitenkin olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, onko asema muinaisen yliopiston lähettyvillä, torin luona vai jossain aivan muualla. Matkat asemalta toiselle ovat vaarallisia, sillä metrojen sivuraiteilta saattaa ilmestyä kaikenlaista elämää uhkaavaa. Joskus vaarat ehtivät asemalle asti, ja joitakin asemia onkin blokattu verkostosta kokonaan räjäyttämällä sinne vievät käytävät. Elämä on inhimillistä, mutta välillä raadollista. 

Päähenkilö on nuori Artjom, joka on menettänyt perheensä ja elää isäpuolensa, jolla ei tosin edes ole omia lapsia, kanssa. Kun paikallaan junnaava elämä alkaa kyllästyttää, hän päättää selkeästä vaarasta huolimatta lähteä seikkailemaan asemalta toiselle ja katsastamaan maailmaa siinä muodossa kuin se ihmisten keskuudessa nyt tunnetaan.

Kirja oli periaatteessa mielenkiintoinen ja alkuasetelma on jännittävä. Jostain syystä varsinaiset tapahtumat alkoivat jossain sivun 350 paikkeilla, ja sinne saakka pääseminen oli ajoittain hieman takkuista. Niin huono, kuin arvostelun alussa alan ymmärtää, kirja ei siis suinkaan ole, mutta vähän lisää vauhtia ja loogisuutta alkuun olisi kaivannut. Loppuratkaisu oli mielenkiintoinen. Aloinkin miettiä, että ehkä alun junnaavuus aukeaisi uudella tavalla, kun sen lukisi loppuratkaisusta tietoisena. Ihan siihen lukuenergiat eivät nyt kuitenkaan riitä. 

Kirjan perusteella on luotu myös tietokonepeli (voin vain kuvitella miten kammottava se on...). Gluhovski on kirjoittanut myös jatko-osan, Metro 2034. Jatko-osien nimeäminen ei taida vaatia hirveästi mielikuvitusta jatkossakaan :).

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Huhhuh. Viime viikolla päässä pyörivät seuraavat kysymykset. Osaan olen keksinyt jo vastauksetkin:

-        Suomessa oli postilakko. Miksi ei sähköpostilakko?

-        Miten loman jälkeen voi olla melkein väsyneempi kuin ennen lomaa? (Okei. Olisi ehkä kannattanut nukkua viimeisinä öinä vähän enemmän eikä vaan ryntäillä Lontoo –holismissa paikasta toiseen)

-        Miksi minusta tuntuu, että olen koko viikon vaan rampannut sisään ja ulos ja pyyhkinyt kuraisia tassuja? (Vanhempien koira hoidossa)

-        Siis tuleeko se vikan Potterin eka osa leffaan tosiaan jo ensi viikolla? Miksi minä en ottanut Potteria lomalle mukaan? (Päädyin siihen, että pelkäsin lukevani Potteria koko loman ja unohtavani ulkomaailman.)

Kuten aiemmin mainitsin, Lessingin Kultaisen muistikirjan (tarkempi käsittely siellä lukupiirissä kunhan sinne ehdin!) ja Murakamin Norwegian Woodin san kuitenkin luettua.  Taas yksi uuden lempikirjailijani teos! Täytyy muuten hehkuttaa, että on aika ihanaa, kun on löytänyt lempikirjailijan, jonka teokset eivät ihan heti lopu. Kun tyyppi on vielä hengissäkin, niin toivoa uusista kirjoistakin on vielä J. Kaiken lisäksi Murakamilla on paljon vielä englanniksikin kääntämättömiä kirjoja, joten ehkä sitten pahimmassa hädässä pitää alkaa opiskella japania…

Norwegian Wood on Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos: Eikä sitä silti ole käännetty suomeksi! Tämä kirja nosti Murakamin lukijamäärät sadoista tuhansista miljooniin. Kirjailija itse ahdistui menestyksestään niin paljon, että muutti Japanista USA:han eikä palannut kotimaahansa vuosiin.

Mutta niin, vähän vielä itse kirjan sisältöön. En tykkää kertoa juonikuvioita kovin tarkasti, mutta on varmaan mielekkäämpää lukea arvioita kun edes vähän tietää, mitä kirjassa tapahtuu. Kirjan päähenkilö on yliopisto-opintojaan suorittava poika, Toru Watanabe. Hänen elämäänsä liittyvät läheisesti henkisesti järkkynyt Naoko ja vahva, mutta myös vaikeuksia kokenut Midori. Suhdetta mutkistaa se, että Naoko on Torun edesmenneen parhaan ystävän tyttöystävä. Eräänlainen kolmiodraama oli kyseessä tässäkin. Midori ja Naoko kilpailevat tietämättään keskenään, ja Toru kokee mahdottomaksi tehdä päätöksiä. Välillä hän lohduttautuukin yhden illan suhteilla, joiden hankkimisessa hänen asuntolatoverinsa auttaa.

Norwegian Wood (ja kyllä, sen Beatlesin biisin mukaan) on rakkaustarina. Ja kolmiodraama. Mutta se ei ole silti vain rakkaustarina ja kolmiodraama. Kirjasta puuttuu kokonaan Murakamin käyttämät reaalimaailmaa murtavat yksityiskohdat, mutta siinä on silti paljon samoja elementtejä kuin kaikissa muissakin Murakamin teoksissa. Yksinäisyys ja päähenkilön tuntemukset sitä kohtaan on yksi kirjan tärkeimpiä teemoja. Naishahmot ovat kokeneet kovia ja ovat yhtä aikaa vahvoja ja haavoittuneita. Välillä kivutaan ylös japanilaisen vuoren rinnettä, jossain juodaan viskiä ja sakea ja päähenkilö kohtaa kissan tai elää sellaisen kanssa.

Kirjoissa toistuvat samankaltaiset kohtaukset tai asiat eivät kuitenkaan ole häirinneet, koska kirjojen tarinat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Turha varmaan kertoa, että pidin tästäkin kirjasta hyvin, hyvin paljon. Sen, olenko jo arvostelukyvytön Murakamia kohtaan, saa päättää joku muu J.

Takaisin arkeen (ja blogimaailmaan)

Heipä hei. Viimeaikaiselle blogihiljaisuudelle (ja kirjamessujen ja bloggaajatreffaajien missaukselle) oli hyvät syyt: Lontoo ja Edinburgh! Vähän yli viikon syysloma on siis nyt ohi. 

Suurimpia kirjallisia saavutuksia olivat Doris Lessingin Kultaisen muistikirjan läpikahlaaminen (oli hyvä, mutta olisi voinut jäädä arkisemmissa olosuhteissa kesken). Siitä tarkempaa keskusteua lähiaikoina lukupiirissä. Paluumatkalla hotkaisin Haruki Murakamin Norwegian Woodin.

Kotimatkalla matkalaukut olivat pelottavan täynnä, brittiläiset kirjakaupat lumosivat aika lailla :). 

Lähiaikoina tiedossa siis hypyt vielä postausten muodossa Lontooseen ja Edinburghiin ja Murakamin analysointia. Tässä kuitenkin jo muutama matkakuva lämmikkeeksi:

 

Hannu Rajaniemi: The Quantum Thief

Kirjan nimi: The Quantum Thief
Kirjoittaja: Hannu Rajaniemi
Kustantaja: Gollancz
Julkaistu: Syyskuu 2010
Sivuja: 330 (pehmeäkantinen versio)
Mistä minulle: Amazon.co.uk

Noniin, tässä se tulee, varsinkin Teresitan iloksi :). Ympäri englanninkielistä scifi -maailmaa hehkutettu, suomalaisen Hannu Rajaniemen englanniksi kirjoittama teos oli jättimäisten ennakko-odotusten kohde. Syynä tähän oli kustannussopimuksen syntyminen pelkästään kirjan yhden luvun perusteella. Kustannussopimus ei syntynyt yhdelle, ei kahdelle, vaan kolmelle kirjalle eli kokonaiselle trilogialle. Kirja kuuluu genrensä puolesta niin kutsuttuun kovaan scifiin eli se käsittää kovan luokan tiedettä, viittauksia fysiikkaan ja siinä on ainakin yksi avaruusalus. Tämä avaruusaluksia vai ei -luokittelu ei taida olla kovin virallinen, mutta karkeasti yleistäen kovan scifin kirjoissa on avaruusaluksia, muissa yleensä ei :).

Ja millainen kirja sitten oli... No ihan tosi hyvä. En ole lukenut kovaan scifiin kuuluvia teoksia kovinkaan monta, ja ne jotka olen lukenut, ovat usein vieneet avaruusalusten tekniset ominaisuudet henkilöiden syvyyteen panostamisen edelle. Nyt ei kuitenkaan kärsitty tästä ongelmasta.

Kirja alkaa todella, todella vauhdikkasti. Päähenkilö Jean le Flambeur on dilemma-vankilassa, josta hän yrittää selviytyä peliteoriaa avuksi käyttäen. Hetken päästä mukaan hyppää Perhonen, avaruusalus jolla on persoona, ja Mieli, joka tarjoaa vapautumismahdollisuutta eräänlaista vaihtokauppaa vastaan. Kirjan maailmassa kuolemalla on eri merkitys kuin mitä se meille tarkoittaa, kaikkea voi kopioida, mielensä voi avata muille, muistoja lähettää ja identiteetti saa aivan uuden, määrittelemättömän merkityksen. Identiteetin ja sen rajojen käsittely olikin mielestäni ehdottomasti kirjan pääteemoja, vaikka siinä paikasta toiseen seikkailtiinkin.

Kirjan lukeminen oli hidasta, sillä välillä tuntui, että jokainen lause piti yrittää tarkalleen ymmärtää jotta käsittäisi seuraavan merkityksen. Monta asiaa piti myös suoranaisesti kuvitella silmiensä eteen, jotta ne käsittäisi. Ennakko-odotukset ja reaalimaailmaan perustuvat oletukset hävisivät matkan varrella ja tarinan piti antaa vain kulkea eteenpäin. Jossain vaiheessa mieleen tulivatkin jo lukion filosofiankurssin keskustelut aiheesta "mistä tiedetään että ruokala on tänäänkin siellä missä eilen...". Kuoleman ja identiteetin lisäksi muisti, muistot, ympäristö ja aika olivat vähän muuta kuin oikeassa maailmassa.

Päähenkilö oli erikoinen, mieleen tuli flirtti James Bond jonka menneisyys on vähän hämärän peitossa. Avaruusalus Perhosesta tuli mieleen ihmeauto KIT (olikohan tuo edes sen nimi?). Naishenkilötkin oli hyvin kuvattu, tosin aika miehisestä näkökulmasta, mikä tietysti on ihan luonnollista kun kirjailija on mies.

Kirja siis täytti kaikki ennakko-odotukset. Teos kestää, taitaa suorastaan vaatia, useamman lukemiskerran. Tutustun varmaan aikanaan myös suomenkieliseen versioon ja pohdin, mitä kaikkea englanninkielisestä versiosta jäi ymmärtämättä :D. Joka tapauksessa, suosittelen.

- Edit 21.12. Koska tämä teksti näyttää keräävän edelleen kovasti katseluita, mainittakoon, että romaanin ennakkohehkutuksesta bloggasin jo täällä. 

Mikhail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Pieni ihminen, suuret kysymykset. Aiemmin mietin, miten sitä sitten töissä ollessa ehtii tekemään yhtään mitään (vastaus: ei oikein ehdikään). Työt häiritsevät vapaa-aikaa jatkuvasti, seuraava suuri kysymys kuuluu että miten ihmeessä kukaan, jolla on lapsia, ehtii tekemään iltaisin yhtään mitään, kun minusta tuntuu jo nyt että olen jatkuvasti joko heräämässä tai käymässä nukkumaan. 

Salla kyseli jo hyväntahtoisesti kommenttiboksissa, missä Saatana saapuu Moskovaan oikein viipyy. No, vähän keskenhän se uhkasi liian monen muun kirjan kerjätessä huomiota jäädä, mutta tässä tulee! 

Syitä juuri tähän kirjaan tarttumiseen minulla oli kolme: 

1. Hauska nimi

2. Kuuluu "pakko joskus lukea" -sarjaan

3. Vuosi sitten tekemässäni Facebookin "mikä klassikko sinä olet?" testissä sain vastaukseksi Saatana saapuu Moskovaan. Ei voinut enää mitään, kirjaan piti tarttua kun se hyppäsi kirjastossa eteen.

Kirja kulljettaa kolmea erilaista juonikuviota. Yhdessä Saatana saapuu Moskovaan (olisinkin ollut vähän pettynyt, jos tätä ei olisi tapahtunut), toisessa kerrotaan Margaritan ja Mestarin rakkaustarinaa ja kolmannessa mennään Pontius Pilatuksen ajassa (tämä yllätti minut kyllä täysin). Venäläisen alkuteoksen nimi on Master i Margarita. Mielenkiintoinen ratkaisu, että kirjan suomenkieliseksi nimeksi on nostettu ihan toinen juonilinja kuin mitä kirjailija itse on ajatellut. 

Tämä arvostelu perustukoon nyt täysin siihen, miten hyvin FB testi onnistui minut ja venäläisklassikon yhdistäessään. Yhteistä meissä on:

• Vauhdikkuus. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita todellakin riittää. Ruumiinosien katkeilu on tuttua molemmille, tosin siinä missä kirjassa nirhautui kaula poikki, minä olen erikoistunut enemmän ihan vaan veitsellä, saksilla tms. täysin vahingossa ja onnettoman kohelluksen seurauksena aiheutettuihin haavoihin
• Hienoinen sekavuus. Hyvä tarina ja mielenkiintoinen matka voivat olla tärkeämpiä kuin suorin mahdollinen reitti määränpäähän
• Kummastakaan on vakea saada kokonaiskuvaa, kun jutut hyppii eri paikkojen, ihmisten ja tapahtumien välillä. Eikö sitä oikein osata päättää, mihin halutaan keskittyä?!?
• Draamaa riittää
• Magia on pop. 

Valitettavasti minä en osaa taikoa rahaa, en edes hienoja vaatteita, ja nämä hahmomuunnokset kissan ja ihmisen välillä ovat vielä vähän hakusessa. Loppuyhteenvetona ja mielestäni suurena kunnianosoituksena kirjalle sanoisin, että tämän ottaisin ja suosittelisin ketä tahansa ottamaan autiolle saarelle mukaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kirjassa riitti, juoni ei todellakaan ollut liian suoraviivainen enkä uskalla kuvitella saavani kirjasta kaikkea mahdollista irti vielä joskus koittavalla toisellakaan lukukerralla. Klassikko mikä klassikko. Ja ihanan venäläinen!

Viikonloppu meni muuten hyvin. Tai no, hyvin ja hyvin, mutta ainakin psykantehtävät on nyt tehty, The Quantum Thief melkein luettu (on hyvä, tarkemmin lähipäivinä!), saksantehtävä on startattu Doris Lessingin Kultainen muistikirja on lainattu lukupiiriä varten. Saksantehtävää varten olen katsonut elokuvaa Baader Mainhof Komplex, jossa tissejä vilisee yhtä usein kuin pommeja räjähtää ja se on muuten tuossa elokuvassa paljon. Ennakko-odotukset olivat vähän toisenlaiset, mutta ainakin tulee saksalainen kapinallisuus tutuksi. Kultaisesta muistikirjasta luin kirjastossa jo ekat 24 sivua, ja vaikuttaa kyllä siltä, että Nobelia ei ole ihan väärään osoitteeseen myönnetty. Kirja on kyllä järkyttävä tiiliskivi (paksu ja laajat sivut), mutta onneksi lukupiirin keskustelun alkamiseen on vielä reilusti aikaa. 

Samaisella kirjastoreissulla tuli muuten taas yksi pakko lainata -opus vastaan: John Ajvide Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään. En ole muuten vieläkään lukenut samaisen herran FB-fanituksesta saamaani pokkaria, taisin vähän pelästyä kun joku kertoi sen raakuuksista. Raaka se varmaan onkin. Luin 50 sivua siitä, kuinka kuolleita käsitellään jo kirjastossa ennen lopullista lainauspäätöstä, ja huh. Vaikeita käsiteltäviä nuo kuolleet, ainakin herätessään. Yksi kuva sairaalasängyllä heräävästä kuolleesta on nyt niin vahvasti mielessä, että en taida haluta lukea kirjaa pimeällä yksin kotona. Menee siis minulla täyteen horror -sarjaan, mutta vaikuttaa ehdottoman hyvältä!

Blogiuudistuksia vielä: Tein uuden välilehden, luetut 2010. Listaan, ja varmaan myös linkitän, siihen kaikki tänä vuonna lukemani teokset, ja jatkossa harkitsen myös jonkinlaisen 1-10 arvosteluasteikon mukaanottoa.