Jo Nesbø: Punarinta

Kirjan nimi: Punarinta, alkup. Rødstrupe
Kirjoittaja: Jo Nesbø
Kustantaja: Loisto/WSOY

Julkaistu: 2000/2005 (alkuperäinen/tämä)
Sivuja: 457

Suomentanut: Outi Menna
Mistä minulle: Antikvariaatti Suma

Päätin heinäkuun lukemiset Jo Nesbøn Lepakkomieheen, joten elokuu alkoi Harry Holella, nyt Punarinnalla. 

En todella tiedä, miksi huomasin tämän vasta juuri nyt, mutta Punarintahan ei ole Harry Hole -sarjan toinen osa. Välissä olisi pitänyt lukea Torakat. Hmm, olinkohan mahtanut ostaa sitä edes siihen Suomessa olevaan pinoon... Tässä taas yksi merkki siitä, että kirjoihin kaipaisi selkeämpää numerointia, nyt ainakin niihin itse piirtämäni numerot ovat väärin. 

Punarinta alkaa sekavasti. Välillä hypitään 40-luvulla, välillä nykypäivässä eli enimmäkseen 2000-luvun alkupuolella. 

Harry Hole luulee aluksi, että hänellä menee tosi huonosti, sitten meneekin tosi hyvin. Ja taas meinaa mennä tosi huonosti. Miehen elämä on siis varsinaista vuoristorataa. Onneksi uusi mielenkiintoinen nainen löytyy tutkittavan jutun kautta elämää rikastuttamaan, harmi vaan Harryn kannalta, että kaikki ei etene kovin suoraviivaisesti. 

Mukaan on sotkettu siis sota-ajan tapahtumia, kansainvälistä asekauppaa, "viaton uusnatsi" ja monta muuta käännettä.  Mitäköhän tästä kaikesta sanoisi? Minulla oli kyllä melkein vaikeuksia pysyä perässä, tai en vain oikein jaksanut. Ehkä syynä on liian monta peräkkäistä dekkaria. Nyt on siis hyvä aika vaihtaa lajityyppiä, onneksi mukaan otettujen kirjojen pinossa ei enää muita dekkareita ollutkaan. 

Punarinnan ovat lukeneet myös ainakin Kirjapeto,  Kirjavinkit, Iltaluvut, Kesämökin kirjahylly ja Sanasulkia. Ja Googlen mukaan myös hyvin moni muu.