Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja

Kirjan nimi: Onnen koukkuja
Kirjoittaja: Grégoire Delacourt
Sivuja: 164
Kustantaja: WSOY  
Julkaistu: 2013
Mistä minulle: Postilaatikosta, pyytämättä ja yllättäen

Kuva WSOY

Pieni kirja, iso blogijulkisuus. Onnen koukkujen lukukappale (kuten kansi minulle kertoi), oli miellyttävä yllätys. Välttelin kuitenkin aiemmin julkaistujen blogiarvioiden lukemista, kunnes pääsin itse tarttumaan kirjaan.

Elämä ranskalaiskylässä on onnea

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen ranskalaisnainen, Jo. Arki on onnellista, kiitos oman ompelutarvikeliikkeen ja käsityöblogin. Juoruilevat kaksoskaverukset, aviomies ja ranskalaisen pikkukylän arki luovat turvalliset puitteet hyvälle elämälle. 

Elämä alkaa kuitenkin tuntua aivan erilaiselta kuin ennen, kun Jo voittaa lotossa päävoiton. Hän ei kerro siitä kenellekään, edes miehelleen. Hän käy kuitenkin mielessään läpi, mitä kaikkea tarvitsemaansa, tarpeellista tai ihan vaan mukavaa, voisi nyt ostaa. James Bond -boksin miehelle, paremman silitysraudan itselle, ehkä jopa hienomman auton. Mutta... Mitä jos joku muu saisi tietää? Elämä tuntuu kuitenkin hyvältä juuri sellaisena, kuin se nyt on. Ovatko uusi silitysrauta ja auto kyläläisten kateuden ja mahdollisesti aviomiehen omituisen suhtautumisen arvoisia?

Niin naiivia että naurattaa

Onnen koukkuja on hyvin herttainen kirja. Silti se lähestyy minusta maallista aihetta ja monen unelmaa vähän liiankin maata pitkin ja todella mustavalkoisesti. Eihän lottovoiton käyttämisen ainut tapa ole ostaa ostaa mahdollisimman paljon materiaa itselleen.

Miksi Jo ei miettinyt nousevan kulttuurilupauksen sponsorointia, kummilasten lauman ottamista afrikasta, köyhän mutta fiksun nuoren yliopisto-opintojen rahoittamista, enkelisijoittajaksi ryhtymistä, aurinko- ja tuulivoiman tutkimusryhmiin investoimista... Jos kaikki, mitä suurin osa ihmisistä valtavan rahakasan päällä istuessaankin haluaa tehdä, on jatkaa arkeaan aivan kuten se on tähänkin saakka jatkunut, maailma ei kamalan hyvään suuntaan tule kehittymään. 

Ymmärrän, että kirja yrittää kertoa, että raha ei tuo onnea. Yksilötasolla totean tähän vain että rikkaiden on helppo huudella, vaikka asia onkin niin että iso kasa rahaa ei välttämättä tuo isoa määrää onnea. Jotkut elävät onnellisina vaatimattomasti, mutta ovat yleensä tyytyväisiä vain, jos "köyhyys" on oma valinta - aika harva sanoo ei palkankorotuksille. Laajemmin ympäristöään tarkkailemalla tai vähän uutisia lukemalla taas pitäisi huomata, että rahalla voisi saada myös hyvää aikaan. Silti Onnen koukkujen näkökulma oli vähän liian naiivi makuuni, vaikka tykkäsinkin kirjan lukemisesta.