Kirjoitin hieman ristiriitaisesta ennakkoasenteestani Kähkösen tuotantoon Mustat morsiamet -kirjasta blogatessani. Olin kuitenkin jo Mustia morsiamia tilatessani niin vakuuttunut kirjailijan hyvyydestä, että tilasin samaan syssyyn myös Kuopio-sarjan toisen osan, Rautayöt.
Kirjan nimi: Rautayöt Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen Sivuja: 281 Julkaistu: alkuperäinen 2002 Mistä minulle: Adlibris.com
 |
| Suomalaiskansallista peltomaisemaa |
Yhteiskunnan epätasapainoisuus ei kuitenkaan ole Annan elämän suurin ongelma. Sodasta hänen luokseen palasi mies, joka on kyllä fyysiesti paikalla, mutta henkisesti koomassa. Lassi-miehestä ei ole apua edes yksinkertaisissa töissä, joita 40-luvun talossa riittää. Palkkatöistä ei voi puhuakaan.
Perheen naapuriin muuttava Helvi tyttöineen tuo Annan elämän jotain uutta. Helvi on tullut Kuopion evakkona ja työskentelee tarjoilijana. Annan ja Helvin ystävyys syvenee koko kirjan ajan.
Rautaöissä oli paljon mielenkiintoista seurattavaa. 1900-luvun puolivälin elämän kuvaus oli jo yksinään mielenkiintoista, mutta Kähkönen sekoitti mukaan vielä jännitteisiä ihmissuhteita.
Evakkojenristiriitainen asema tuotiin kirjassa esiin. Viipurissa ehkä muuhun maahan verrattuna suorastaan yltäkylläiseen elämään tottuneet evakot eivät todellakaan olleet kaikkialla toivottuja tulokkaita. Evakot haikailivat toisaalta kotiin, tunnustivat toisaalta tosiasian siitä että haikailu ei kannattanut ja yrittivät selvitä uudenlaisen Suomen rakentamisessa.
Toisaalta kirjassa kuvataan myös naisten itsellisyyttä ja sitä, kuinka heidän oli sodan jälkeen vain pärjättävä. Itsellisyyttä ei välttämättä kannattanut mitata sillä oliko naisella aviomies vai ei, sillä kuten Annan esimerkki odotti, sodasta palannut aviomies saattoi olla lähempänä riippakiveä kuin ansion tuojaa muulle perheelle. Toisaalta taas esimerkiksi Annan käly Hilda oli perheen elättäjänä keskeisessä roolissa.
Kähkönen kuvaakin myös elämää varsinaisessa suurperheessä monen sukupolven kesken. Saman katon alla elänyt, aina kaiken paremmin tiennyt ja toisaalta jopa suurempaan runsauteen tottunut anoppi ei todellakaan ollut aina helppo elinkumppani Annalle. Turhaa tavaraa sodan jälkeen ei tosiaan ollut, ja Annankin elämän suurin haave tuntui olevan sika. Miehensä menettänyt, aineellisesti itse asiassa suurempaan runsauteen tottunut anoppi ei todellakaan ollut helppo elinkumppani Annalle. Toisaalta suhde myös kälyyn oli mielenkiintoinen - välillä kireä, mutta jonkinlainen symbioosi ja pohjimmiltaan arvostava.
Kähkönen kirjoittaa sujuvasti, ja huomaan jo kahden Kuopio-sarjan kirjan jälkeen olevani kiinostunut henkilöistä ja siitä, miten heidän jatkossa käy. Seuraavaa Suomen-matkaa odottamassa onkin taas muutama uusi sarjan kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!