Kuvakavalkadi vuodelta 2013

Innostuin monen muunkin tekemästä kuukausikatsauksesta menneeseen vuoteen, joten päätin tehdä sen itsekin. 

Tässä postauksessa käyn läpi lähinnä ei-kirjallisiin asioihin liittyviä tapahtumia. Viime vuonna luetuista kirjoista julkaisen vielä pika-arviot.

Vuosi 2013 oli blogihistoriani huonoin lukuvuosi, mutta reissuja kertyi sitäkin enemmän. Suomessa kävin peräti seitsemän kertaa. Tämä oli vähän vahinko, sillä häät lisäsivät saldoon kolme sellaista matkaa, joita muuten en olisi tehnyt. Muita ulkomaanreissuja tein Amerikkaan, Sveitsiin ja Persianlahdelle.

Tammikuussa otin vuoden 2013 vastaan Brandenburgin portilla Bonnie Tylerin (I need a hero), Pet Shop Boysin ja kirjaimellisesti miljoonan muun ihmisen kanssa. Raketit räiskyivät välillä vähän liiankin lähellä.

Lukemisten puolesta tammikuu oli kohtuullinen. Luin mm. yhden Finlandia-voittajan, Ulla-Lena Lundbergin Jään. Jälkikäteen ajateltuna kirja oli ihan hyvä, mutta ei tarjonnut mitään kovin uusia ajatuksia.

Helmikuussa lensin Amerikkaan polttamaan jämälomiani vuodelta 2012.  Olin muutaman päivän ihan yksin New Yorkissa ja todella intensiivisen kaupunkikatselun jälkeen lepäsin kaverini luona Pohjois-Carolinassa. New York teki lähtemättömän vaikutuksen - sinne pitää ehdottomasti päästä vielä uudestaan! Kaupunki on erinomainen kohde myös yksin reissaavalle.

Tämmöiset näkymät olivat kuin suoraan elokuvista.

Tällaisia taideteoksia ihmettelin MoMassa.

Hytisin ja ihailin kaupungin siluettia vapaudenpatsas-risteilyltä.

Manhattania oli tietysti ihmeteltävä myös ylhäältä

Matkalla luin myös Gone Girlin, josta olin todella innoissani. Innostuin myös self-helpistä ja ostin The Happiness Projectin.


Maaliskuussa matkustin pääsiäisen viettoon Suomeen. Näillä main tein myös toisen reissun kaverini polttareihin Helsinkiin, joissa olin innoissani ystävien näkemisen lisäksi lasersodasta pikkulapsia vastaan! Välissä kuntoilin ahkerasti.

Sota sosiaalisessa mediassa saksalaiseen tapaan: Kuntosalin kuukausimaksu nousee 16,90 eurosta melkein kahteenkymppiin.

Maaliskuun kaksi luettua kirjaa olivat melkein liiankin synkkä yhdistelmä: Dekkari Armon piiri ja dystopia Kuivunut maailma.


Huhtikuussa suuntasin perhematkalle. Nyt vuorossa oli todella eksoottinen Persianlahden risteily josta kerroin näissä kahdessa postauksessa.

Ihan kaikke en risteilystä ehtinyt kirjoittaa. Seikkailimme muun muassa paikallisen taksikuskin kanssa Omanissa ympäri Muscattia. Saimme kierroksen ties mihin luksushotellien auloihin ja seminaarihuoneisiin, välillä pysähdyttiin rukousaikana moskeijaan ja sitten taas jatkettiin matkaa. Ostoksilla taksikuski tinki kuin arabi myös asiakkailleen. Mieleenpainuva päivä! 

Taksikuski johdatti Hyatt-hotelliin

Ja Hyatt-hotellin uima-allasalueelle.

Abu Dhabissa kävimme Sheik Zayed Grand Mosquessa. Se oli ihan mielettömän iso ja ihan mielettömän valkoinen.

Sisätöissä ei oltu hutiloitu.

Ei sitten yhtään.

Abu Dhabi.

Abu Dhabi noin muuten oli todella omituinen paikka. Lämpötilä oli aikalailla sietämätön, eikä huhtikuussa ollut vielä edes kesä. Silloin uima-altaissa on kuulemma käytössä viilennys.

Dubaikin oli aika toiselta planeetalta.

Dubain parasta antia oli aavikkosafari pikkujeepillä, jossa kieltämättä tuli lopuksi vähän paha olo, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Oli silti sen arvoista!

Toukouussa oli vapaata milloin minkäkin pyhäpäivän varjolla. Yhteistä näille päiville oli oluen virtaus.

Viikonlopuihin kuului usein hyvä aamupala. 

Kesäkuussa menimme Suomeen pitkäksi viikonlopuksi pikavisiitille ja loppukuusta lomalle. Oli ihanaa, kun kaikki paikat eivät olleet täynnä ihmisiä, yöllä oli valoisaa ja ulkona siedettävä juoksukeli. 

Perillä keskellä yötä

 
Suomireissujen välissä kävimme juhannuksena vaihtoveljen häissä Sveitsissä. Ne järjestettiin pienessä "linnasessa" jonka koristeluun pääsimme osallistumaan. 

 

Aika on kullannut muistot, tai sitten Suomi-lomalla oli oikeasti koko ajan tosi hyvä ilma.

Heti kun pitkältä Suomen-lomalta oli heinäkuussa palattu, kävimme kirjoittamassa uuden asunnon vuokrasopimuksen. Se oli pitkä, sitä käytiin läpi tunti ja siinä kiellettiin pulujen ruokkiminen neljästi. Vähän turhan raskas tipautus Saksaan heti Suomen jälkeen.

Heinäkuu oli polttavan kuuma. Ongelma oli, että ihmsiä oli ihan liikaa ihan joka paikassa. 

Kuvanottopäivänä kävelimme viiden kilometrin lenkin erään pienen järven ympäri vapaata rantapaikkaa etsien. Emme löytäneet.

Elokuu kului muuttosumussa. En nimittäin blogimerkintöjen mukaan ole lukenut yhtään mitään koko kuussa - milloinkohan tämmöistä on tapahtunut viimeksi? Muutto oli suunnilleen niin hirveä kuin mitä muuton voi kuvitella neljännen kerroksen hissittömästä asunnosta kuudennen kerroksen hissittömään asuntoon olevan. Lämmintä oli neljäkymmentä astetta, muuttopäivä tuli meistä riippumattomista syistä puun takaa ja tavaraa vain oli, oli ja oli. Kamalinta kannettavaa olivat ikean peiliovelliset vaatekaapit, jotka kannettiin erään työkaverin neljännen kerroksen - hahhahhah - hissittömästä asunnosta. Vannoin, että seuraavan muuton tekevät muuttomiehet.

Kipaisimme kuitenkin myös serkkuni häihin Lappeenrantaan ihan vain viikonlopuksi. Lähtö oli perjantaina töiden jälkeen, paluu sunnuntaina. Tulipahan tehtyä, mutta reissu oli rankka.

Lappeenrannassa ihanaa oli kauneus, kavereiden tapaaminen ja risteily häihin. Hämmentävää oli kaupungin pienuus. Oliko se aina noin pieni?

Ilta pimeni kauniisti elokuussa.

Syyskuussa pääsin synttäreiden kunniaksi huippukivalle viikonloppumatkalle Rügen-nimiselle saarelle.

Sää ei enää ollut kovin lämmin, mutta tunnelma ja meren äänimaailma kuin Välimerellä!

Lokakuussa teimme päiväretken Sächsische Schweitz -alueelle ja Bastein sillalle. Alueella on aivan upeat maisemat, joten suosittelen retkeä sinne Berliinissä pidempään oleskeleville oikein kovasti! Alueella voi ainakin vaeltaa ja ihailla kalliokiipeilijöiden menoa.

Kalliokiipeilijöitä näkyi jokaisella jyrkänteellä.

Maisemat olivat jylhät. Ja ihmisiä riitti täälläkin. Huokaus

Lokakuussa oli myös ihana Suomi-loma. Pääsimme muun muassa testaamaan uutta mökkiä ja yleisesti nauttimaan rauhasta. Suunnitelmissani oli ehtiä tylsistymään tällä lomalla, mutta se ei kyllä onnistunut.  

Kuun lopuksi tulin bloggaajakaapista ulos paljastaen henkilöllisyyteni. 

Marraskuussa tein ihan ensimmäisen videobloggaukseni. Aion ehdottamasti jatkaa myös vloggausta, mutta vaivalloista puuhaa se kieltämättä on. Yhteen pitää sovittaa niin valoisa aika, suotuisat sääolosuhteet, luettu kirja kuin tarpeeksi kärsivällisyyttä videoiden läpikäymiseenkin. 

Muuten kuukausi oli aika perusmenoa. Viikonloppuisin hain tässäkin kuussa aina aamupalaa leipomosta. 

 

Joulukuussa pääsin taas hyvään luku- ja bloggausvauhtiin. Postasin ja luin joulukuussa enemmän kuin missään muussa kuussa vuonna 2013. Tämä lupaa siis hyvää vuodelle 2014! Tein blogille myös oman facebook-sivun josta voi myös seurata postauksia.  

On vähän haikea ajatella, että tämä talvi saattaa nyt sujua omalta osaltani ihan lumettomasti ja hiihtämisestä korkeintaan haaveillen. Suomen maisemat olivat silti kauniita.

Vuosi 2013 oli hieno, mutta toivottavasti vuodesta 2014 tulee vielä mahtavampi!

Vuodenvaihde kirvoitti tietenkin myös muutaman uudenvuodenlupauksen. Niistä kaksi on kirjallisia. 

1. Luen joka kuukausi vähintään yhden saksankielisen kirjan
2. Luen joka kuukausi vähintään yhden tietokirjan tai ainakin "tietokirjan". 

Lupaan raportoida lupausten onnistumisesta kuukauden tilinpäätöksissä, joita alan taas julkaista kukauden päätteeksi. 

Hyvää vuotta 2014!

Vuonna 2013 luettujen top 3

Hei! Vuodesta 2013 tuntuu olevan niin paljon asiaa, että puran sitä useammassa osassa. Ihan ensiksi kerron suosikkini viime vuonna lukemistani kirjoista. 

Luin vuonna 2013 vain 38 kirjaa, joten kolmen parhaan valinta ei ole ihan yhtä vaikeaa kuin joskus aikaisemmin. Ehkä pienestä kirjamäärästä johtuen kirjavuosi oli kokonaisuudessaan latteampi kuin 2012 - tai ehkä se johtui siitä, että bloggasin vähemmän? Hyviä yksilöitä tuostakin joukosta löytyi, mutta ensi vuonna luen toivottavasti enemmän ja toivottavasti keskimäärin vielä parempia kirjoja.

Parhaat erottuivat joukosta, tosin tällä kertaa niukasti.

Julkaisen pian myös lyhytarviot kaikista vuonna 2013 lukemistani kirjoista. Arvioiden valmistelu oli todella mielenkiintoista, koska toisinaan kirjat muistaa aika erilaisina kuukausia lukemisen jälkeen kuin silloin, kun viimeisen sivun on juuri päättänyt. 


Mutta nyt: Vuoden 2013 parhaat kirjat

1. Gillian Flynn: Gone Girl 
Tiedän joidenkin ajattelevan tässä kohtaa "voi pah, jopa on naisella halpa maku!". Silti: minulla oli ollut pitkä trilleri- ja dekkaritauko, joten Flynn onnistui saamaan minut pahaan nalkkiin! Kirja itsessään oli kaikessa kieroudessaan loistava. Olisipa kiva lukea se vielä ensimmäisen kerran! Glamouria kirjaan toi myös se, että luin suurimman osan siitä New Yorkissa kaupunkikiertelystä vapaata ottaessani.

Sanoin heti kirjan lukemisen jälkeen sen olevan luultavasti paras vuonna 2013 lukemani kirja.

2. Sirpa Kähkönen
Mielsin Kähkösen aikaisemmin keski-ikäisille lukijoille kirjoittaneeksi kirjailijaksi, ja siksi myös hän kuuluu vuoden parhaisiin ja parhaisiin yllättäjiin. En osaa nimetä parhaaksi mitään tiettyä lukemistani kolmesta Kuopio-sarjan teoksesta, mutta jo kolmen kirjan jälkeen kirjojen henkilöiden tapahtumista haluaa kiivaasti tietää lisää. Tulen taatusti viihtymään hänen kirjojensa parissa vielä oikein hyvin. 

3. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
Sinisalo on taas kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Auringon ytimen hyvä lähtöäasetelma ja idea on nivottu tarpeeksi laajaan tarinaan ja kaikki on kirjoitettu uskottavasti. 

Jonathan Franzen: Vapaus

Kirjan nimi: Vapaus 
Kirjoittaja: Jonathan Franzen 
Sivuja: 634 
Kustantaja: Siltala 
Julkaistu: 2010 
Mistä minulle: Kirjastosta

Tiedän: Olen ollut aivan liekeissä tämän lukutahtini kanssa. "Lukaisin" juuri Franzenin Vapauden, yli 600 sivua, pokkariversio, niin pientä pränttiä että teki mieli etsiä suurennuslasi. En tiedä, johtuuko tämä monesta tavalla tai toisella erittäin hyvästä kirjasta jotka luin juuri tätä ennen, mutta suoraan sanottuna en oikein pitänyt Vapaudesta.

Kyllä, ymmärrän, se on hyvä kirja, semmoisella objektiivisella tavalla. Siihen on saatu läntättyä ihan tosi monen ihmisen tarina, tunteet ja se suorastaan piirtää mutkikkaan ihmissuhdekaavion sitä lukevan mieleen. Samalla se nostaa esiin isoja, tärkeitä aiheita, kuten energiantuotanto, liikakansoitus (ihan sivuosissa tosin vain), rakkaus, vapaus, sen tavoittelu ja puute. Ja kaikkien niiden vaikutukset meihin ja muihin ja lähimmäisiin ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin jajaja.

Niin. Olen kyllä huomannut aikaisemminkin, että minulla on aika vähän myötätuntoa amerikkalaisten, pitkien kirjojen henkilöille, jotka ovat varakkaita, joilla on kaikki hyvin, mutta joilla vain on niin vaikeaa. Lapsuus on ollut vaikea, äiti hankala, sitä herää yht äkkiä keski-iässä ja tajuaa että rakas ei rakasta tai lapsen on kasvattanut ihan väärin tai haluaakin tehdä jotain muuta taitaitai. 

Noh, Vapaus oli minulle nyt joulukuun eniten tervaa halkova lukukokemus. Silti: Se on hyvä kirja. Taitavasti kirjoitettu. En todellakaan kuvittele, että koskaan pystyisin itse samaan. Kuten yksi lukija blogiini jo aiemmin kommentoi, henkilöt heräävät eloon. Joo, niin heräävät, ovat vaan niin älyttömän ärsyttäviä että niille tekisi mieli antaa nuijanukutus tai unilääkkettä saman tien. Ehkä en ole kohderyhmää, ehkä vain tykkään vähän erilaisista kirjoista. Mielestäni muutama velho tai avaruusalus olisi piristänyt Vapautta kivasti. Samalla päähenkilöt olisivat voineet tutkiskella vähän vähemmän itseään. 

Suosittelen vapautta kaikille, jotka eivät pelkää pitkiä kirjoja, ovat aina halunneet olla psykoterapeutteja ja haluavat kokea, miltä amerikkalaiset ongelmat voivat tuntua. 

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Kirjan nimi: Auringon ydin

Kirjoittaja: Johanna Sinisalo

Sivuja: 339

Kustantaja: Teos

Julkaistu: 2013 

Mistä minulle: Kirjastosta

 

Alkoholi: kielletty; kahvi: kielletty; kaikki, missä on kapsaisiinia: kielletty.

 

Sinisalo on kuulunut kotimaisiin kirjailijasuosikkeihini jo pitkään, ja uusi Auringon ydin vain vahvistaa hänen asemaansa.

 

Sinisalo on tullut kuulusaksi realistisia ja spekulatiivisia elementtejä yhdistelevistä kirjoistaan. Sinisalon kirjat ovat usein ottaneet myös vahvasti kantaa ympäristön puolesta. 

 

Sinisalo on tuonut myös Auringon ytimeen spekulatiivisia elementtejä, mutta hallitsevimpana elementtinä kirjassa on sen genre, dystopia. 

 

Kielletään kaikki ja jalostetaan naisia

Suomen Eusistokraattisen tasavallan historia on hieman erilainen kuin Suomen Tasavallan. Eusistokraattisen tasavallan rajat on laitettu melkein kiinni, ja vain joidenkin ylempien virkamiehien matkustelu sallitaan. Huumeet, kahvi, alkoholi ja nikotiini on kielletty. Naisia on alettu jalostaa jo vuosikymmeniä sitten nöyriksi, palvelualttiiksi, mahdollisimman feminiinisiksi, tyhmiksi ja itseään tyrkyttäväksi. Toivottujen ominaisuuksien läsnäolo tyttölapsissa varmistetaan jo nuorena ja viimeistellään koulutuksella, josta voi valmistua pääsemällä naimisiin. 

Sinisalo on valinnut päähenkilökseen Vannan, entiseltä, ei tarpeeksi naiselliselta nimeltään Veran. Veraa ja tämän siskoa Mannaa (Mira) kasvattaa näiden ulkomailta muuttanut naissukulainen, jolta ei vaadita yhtä naisellista käytöstä kuin suomalaisnaisilta yleensä. 

Fiksu täti ymmärtää, että Vera ei ole aivan niin tyttömäinen kun pitäisi. Kun virkamiehet tulevat katsastamaan siskoksia, Vanna yrittää hylkiä paloautoa ja paijailla nukkevauvoja kuten kunnon tytön kuuluu. Kasvaessaan Vanna opettelee esittämään naisellista naista ja alkaa elää kaksoiselämää.

Sinisalo ei takerru jaarittelelemaan Eusistokraattisen tasavallan toimintamallista ja historiasta kirjassaan juuri lainkaan, vaan yhteiskunta toimii vain taustana tapahtumille ja yksilöiden, lähinnä Veran, tarinalle. 

 

Kirjan ytimessä on chili

Kirjan suuren, juonta eteen päin kuljettavan tarinan keskiössä on chili. Kofeiinin ja muiden luettelemieni nautintoaineiden lisäksi Eusistokraattisessa tasavallassa on kielletty myös chilit niiden sisältämän kapsaisiinin takia. Vera tarjoaa kevyen katsauksen omaan chiliriippuvuuteensa, mutta oikeastaan tarina kirja perustuu  siihen, miten kiellettyä ainetta aletaan kasvattaa ja diilata tarkasti valvotussa yhteiskunnassa. 

Ydin ei ole tiivis mutta antaa tilaa lukijan ajattelulle

Sinisalo ei alleviivaa kirjassaan tällä kertaa oikein mitään. Toisaalta pohdin, onko Sinisalo miettinyt mitään suurempaa teemaa kirjansa pohjaksi tällä kertaa ollenkaan, mutta toisaalta vähän epävarmaksi jättänyt kirja jätti ainakin minulle muutaman suuremman teeman mieleen pyörimään.

 

Sinisalo ripottelee tuttuun tyyliinsä "fakta-artikkeleita" ja henkilöiden kirjeitä tai päiväkirjamaisia otteita muun tekstin sekaan. Tälläkin kertaa ne sopivat joukkoon hyvin ja monipuolistavat tarinaa mukavasti. Kauhistuttavaa, joskin mielenkiintoista yhteiskuntaa raotetaan lähinnä niiden kautta. 

Sinisalo luo vahvan tarinan, jossa minua välillä jopa vähän häiritsee tekstin tietynlainen suoruus ja kirjan loppuun ripautettu outous tai maagiset elementit. Tällä kertaa maagiset elementit ovat joidenkin kirjan alussa tehtyjen valintojen takia välttämättömiä juonen päättämiseksi, mutta mielestäni tarina olisi toiminut hyvin myös vähän puhtaampana vaihtoehtohistoriana.

Kaiken kaikkiaan: Vaikuttava kirja, joka pysyy mielessä vielä päiviä lukemisen jälkeenkin.

Kirjasta riittää paljon kerrottavaa, joten lue lisää esimerkiksi näistä blogeista: Hannu Kirjavinkeissä, Kirjasfääri, Eleonooran luetut, Villasukka kirjahyllyssä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kulttuuri kukoistaa ja Kannesta kanteen, sivuista sivuille.       

 

Tuomas Vimma: Ruutukymppi

Kirjan nimi: Ruutukymppi

Kirjoittaja: Tuomas Vimma

Sivuja: 348

Kustantaja: Gummerus 

Julkaistu: 2013 

Mistä minulle: Kirjastosta

Luin alkuvuodesta ensimmäisen kirjani Tuomas Vimmalta, Raksan. Innostuin miehen suorasta ja rempseästä kirjoitustyylistä ja vauhdikkaasta tarinankerronnasta.

Ruutukymppi jatkaa Raksan aloittamaa tarinaa   

Ruutukymppi on Raksan aloittaman trilogian toinen osa. Raksasta tuttu rakennusfimra Hyperborean projektipäällikkö Sami jatkaa päähenkilönä pomonsa Danikan tiukassa otteessa. Hyperborea on erikoistunut Helsingin ydinkeskustan arvotalojen korjausrakentamiseen. 

Työtahti ei ole hellittänyt, ja Sami alkaa kyllästyä jatkuvaan työntekoon. Kun Danikalla näyttää kehkeytyvän romanssi yhden kohteen remontin suunnitelleen kuuluisan arkkitehdin van der Dickin kanssa, Samin mitta alkaa täyttyä ja tarjous osallistua reality-sarjaan Uskomaton urakka alkaa vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta. Pian paljastuu, että reality-sarjojen reality ei ole ihan sitä, mitä Sami odotti. 

Odotukset täyttyivät mutta eivät ylittyneet 

Ruutukymppi oli juuri sellainen kuin odotinkin: Rempseää kerrontaa ja mielenkiintoisia huomioita rakentamisesta ja tv-tuotannosta, joista en ennestään tiedä kovin paljon. 

Ruutukymppi sopii kevyttä lukemista kaipaaville

Ruutukymppi vetoaa varmasti myös laajaan joukkoon ihmisiä, jotka eivät yleensä juuri kirjoja lue, siis erinomainen vaihtoehto Ilkka Remekselle ja Dan Brownille! Sami on aika perinteinen suomalainen mies, joka toimii rehdisti ja ryyppää helposti vähän liikaa. En osaa kuvitella kirjailijan sijoittaneen piiloviestejä rivien väliin. 

Kirja on varmasti viihdyttävämpi Raksan aiemmin lukeneille kuin Vimman kyytiin kylmiltään hyppääville.

Ruutukympistä ei löydy syvällistä pohdintaa tai suuria oivalluksia, mutta television reality-remonttiohjelmia katsoo sen lukemisen jälkeen varmasti taas vähän eri silmin.  

Kauko Röyhkä - Juha Metso: "Et kuitenkaan usko..." Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Kirjan nimi: "Et kuitenkaan usko..." Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä 

Kirjoittaja: Ville Haapasalo - Kauko Röyhkä - Juha Metso 

Sivuja:  213

Kustantaja: Docendo   

Julkaistu: 2013 

Mistä minulle: Vanhempien kirjahyllystä

Mies kansojen välissä

Ehdinkin jo ennen joulua fiilistellä mahtavaa kirjapinoa joka minua odotti saapuessani lomalle Suomeen. Aloitin sen tahkoamisen jo ennakkon minua kovasti kiinnostaneesta Ville Haapasalon uran alun vuosista kertoneesta kirjasta. 

Olen jonkin sortin Haapasalo-fani: olen katsonut melkein kaikki miehen tekemät Venäjä-sarjat (Venäjän halki 30 päivässä, Silkkitie 30 päivässä, Sapuskaa, harashoo!) ja odotan jo kovasti pian alkavaa Jäämeri 30 päivässä -sarjaa. Ilokseni tajusin, että minulta väliin jäänyt Suomensukuiset 30 päivässä on pian nähtävillä YLE Areenassa. Haapasalo on minusta mielenkiintoinen henkilö, koska hyppääminen niin vieraaseen, vähän pelottavaan ja vaikeaankin kulttuuriin kuin Venäjä on kiehtovaa. Tajusin Haapasalon mielettömän suosion ja jonkinlaisen... merkittävyyden silloin, kun näin yhteiskuvan tästä ja eräästä entisestä professoristani ja työkaveristani tämän työhuoneen seinällä ja luin, että tämä oli käynyt Putinin kanssa kalassa.

Jos Haapasalon saavutukset ovat vielä vieraita, tässä joitakin niistä lyhyesti. Ville Haapasalo on suomalaisena Venäjällä omassa sarjassaan: Forbesin mukaan hän on Venäjän kolmanneksi arvokkain kasvo. Hän on henkilö, jonka venäläinen kuin venäläinen aina Moskovasta Siperiaan tunnistaa kadulla. Syynä on miehen valtavan laaja elokuvaura, joka sai vauhdikkaan potkun Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia -elokuvasta, jossa tämä esitti vähän tyhmää mutta leppoisaa suomalaista. Tavallinen kansa arvostaa Haapasaloa, ja tämä on (vahingossa) onnistunut brändäämään itsensä kaiken kansan hauskuuttajasta suunnilleen kaikkien Eurooppaan liittyvien kysymysten ylimmäksi tietäjäksi aina energiaratkaisuista kulttuuriin. Haapasalo on kurkannut venäläisen yläluokan elämään ja osaa kuvata esimerkein, miten "mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy".

Jollain tavalla mies on onnistunut jo vuosia sukkuloimaan kahden kansakunnan välissä. Venäjällä hän on maineeltaan supertähti, Suomessa tavallinen tallaaja joka pyörittää omaa firmaa.

 

Mitä uutta kirja kertoi 

Kirjan lukemisen jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että Haapasalon suurin saavutus on aluksi täysin ummikkona pietarilaisesta, tai siis siihen aikaan leningradilaisesta teatterikorkeakoulusta selviytyminen. Jos puoletkaan miehen tarinoista opiskeluajoilta pitävät paikkansa, miehen myöhemmät saavutukset ovat kevyttä kamaa opiskeluajoista selviämisen rinnalla. 

Haapasalo kertoo esimerkiksi eläneensä käytännössä rahatta, pahimmillaan sähköttömässä ja vedettömässä kellariloukossa alkoholistien kanssa. Kerran hän sanoo tulleensa huumatuksi junamatkalla Moskovaan. Hän kertoo heränneensä eri junaan liitetyssä vaunussa Siperiassa ja yrittäneensä saada rahoja paluumatkaan kasaan myymällä Lahden kaupunginkirjaston kirjoja. Tämä oli tietysti vasta seikkailun alku.

Moni kirjassa kerrotuita tarinoista on tuttu Haapasalon uraa aiemmin seuranneille tai vain Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutun lukeneille. Kirjaan kirjaimellista lisäväriä tuovat Juha Metson kuvat. 

En ole juuri lukenut elämänkertoja, joten en tiedä, miten paljon kirjoitusprosessia niitä kirjoittavat yleensä tuovat kirjassa esille. Minä hieman oudoksuin Kauko Röyhkän kuvailevaa otetta Haapasalon haastatteluun, johon koko kirja tuntuu pohjaavan. Se vaikuttaa tapahtuneen vaivaisessa kahdessa päivässä. Toisaalta, jos lopputulos on näinkin viihdyttävä, en tiedä haluanko varsinaisesti valittaa. Vaikka kirjan tekeminen vaatii aina vaivaa ja aikaa, vaikuttaa minusta silti siltä, että tämä kirja kirjoitti melkein itse itsensä. Kerronta etenee kuin Haapsalo olisi henkilökohtaisesti pöydän toisella puolella kertomassa tarinoitansa.

Ketä kirja kiinnostaa

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille Venäjästä ja Venäjän kulttuurista kiinnostuneille, hyviä tarinoita rakastaville, ja teille, jotka haluatte todisteita siitä, että mahdoton on mahdotonta vain niin kauan, kuin kukaan ei ole sitä vielä tehnyt.

Kirja on ehdottoman viihdyttävä, eikä sillä, että takeita kaikkien tarinoiden todenperäisyydestä ei ole, ole loppujen lopuksi mitään väliä. Totuus on tarua ihmeellisempää.

Haapasalosta kertovan kirjan julkaiseminen ei tainnut olla Docendolta mikään typerämpi temppu, sen verran monen nettikirjakaupan top-listalla Et kuitenkaan usko nyt killuu.

Pino, joka on puhdasta luksusta

Heipä hei!

Saavuin Suomeen pari vuorokautta sitten. Olin vihjaillut joulupukille toiveistani sangen selvästi jo etukäteen täällä, ja koska tiesin hemmon olevan kiireinen, lähetin listan vielä erikseen Jonathan Franzenilla vahvistettuna äidilleni. Tämä oli tiiviissä yhteydessä paikalliseen kirjastovirkailijaan jotta sai oleskelumme ja kahden viikon laina-ajat soviteltua yhteen.

Tuloksena on iso pinkka kirjoja, mikä tuntuu nyt puhtaalta luksukselta.

Ville Haapasalosta kertova kirja on jo luettu, Merkintöjä Jerusalemista ja Auringon ydin hyvässä vauhdissa. Joulun vietto sujuu siis oikein rennoissa tunnelmissa!