Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Kirjan nimi: Graniittimies  
Kirjoittajat: Sirpa Kähkönen  
Julkaistu: 2014    
Sivuja: 334 
Kustantaja: Otava  
Mistä minulle: Kaukolaina kirjastosta Suomi-lomalla 

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja on kuulunut viime vuoden yllättäviin kirjasuosikkeihini. Kun kuulin, että Kähkönen on julkaissut sarjaan kuulumattoman kirjan, piti sekin tietysti saada luettavaksi. Graniittimies olikin helppo valita listalle, jonka mukaan sain kirjaston kirjoja joululomalleni.

Graniittimiehen päähenkilöt ovat Ilja ja Klara. He ovat idealistisia kommunisteja, jotka hylkäävät kotimaansa Suomen kommunistisen utopian eteen ja lähtevät rajan yli itään. Mitään syytä palata ei pitäisi koskaan olla. 

Graniittimies jakautuu kahteen osaan: Ensin kommunistisessa utopiassa elämiseen, sitten aikaan, jossa kaikki alkaa hajota palasiksi. Jälkimmäinen osa on ehdottomasti mielenkiintoisempi, varsinkin kun kirjan sivuilla avataan yksittäisten ihmisten suhtautumista siihen. 

Kurjuuden kuvausta kirjassa riittää, mutta minä en ainakaan tarttunut Graniittimieheen mitään hyvän mielen romaania odottaen. Kähkönen onnistuu taas herättämään menneen ajan henkiin yksittäisten ihmisten kautta, mutta toisaalta... En kiinny Klaraan samaan tapaan kuin Kuopio-sarjan henkilöihin aina jo sen kirjan aikana, jossa heidän on marssitettu esiin. Ehkä siksi, että Klara on tehnyt minulle vieraan, "tyhmän" ratkaisun, ehkä siksi, että hänen historiaansa ei juurikaan avata.  

Graniittimies olikin minulle melkein enemmän opettavainan kuin viihdyttävä romaani. Ja hyvin kirjoitettu se on, ehdottomasti. Ei siis ihan mieletön lukukokemus, mutta lukemisen arvoinen, ja esimerkki siitä, miten kirjan kautta voi sukeltaa sellaisten ihmisten mieliin, joita ei muuten ymmärtäisi vähääkään. Ja samalla kirja on jonkinlainen utopian rakentamisen ja sortumisen kuvaus, tosin hyvin todellisella tasolla.