Ennen kuin kerron, mitkä kirjat olivat minulle vuoden 2014 huippuhetkiä ja mitä haluan erityisesti tänä vuonna lukea, postaan vielä yhdestä viime vuoden suosikeistani.
Kirjan nimi: Värittömän miehen vaellusvuodet
Kirjoittajat: Haruki Murakami
Julkaistu: 2013, suom 2014
Sivuja: 330 Kustantaja: Tammi
Suomentaja: Raija Porrasmaa
Mistä minulle: Kaukolaina kirjastosta Suomi-lomalla
Huomaatteko muuten? Minulla on aivan mieletön lukuvauhti päällä! Syksyn aikana en oikein ole osannut arkielämssäni tarttua kirjaan, vaan lukeminen on rajoittunut lähinnä matkusteluun, eli matkustamisen hetkiin silloin kun on pitänyt tappaa aikaa. Ja matkustellessakin olen liian usein vain torkkunut. Luulen, että myös suomeksi lukeminen on vauhdittanut lukuintoani joululomalla. Ja tietysti huolella valitut kirjat!
Melkein jännitin Murakamin Värittömän miehen vaellusvuoteen tarttumista. 1Q84 on nimittän vieläkin kesken, ruhtinaalliset, krhm, kolme vuotta aloittamisen jälkeen vaikka vieläkin väitän pitäväni kirjasta. Olen kyllä jatkanut sitä aina silloin tällöin muutaman sivun verran, mutta kun kirjat 1 ja 2 käsittävä nide on niin tolkuttoman paksukin, ei se pääse koskaan esimerkiksi lomille mukaan.
Värittömän miehen vaellusvuosien päähenkilö Tsukuru Tazaki on melkein kuin kuka tahansa Murakamin päähenkilöistä: Yksinäinen mies, joka viettää yksinkertaista ja askeettista elämää. Tsukuru on kyllä Murakamin peruspäähenkilöä vanhempi, jo 36-vuotias. Kirjassa katsastetaan lyhyesti hänen opiskeluaikansa, mutta oikeastaan kirja keskittyy lapsuusajan ystäväpiirin käsittämättömän rikkoutumisen selvittämiseen.
Tsukurulla oli kiinteä osa viiden ystävyksen joukkoa, kunnes hänet yht'äkkiä suljettiin sen ulkopuolelle. Tapaus ei koskaan saanut selitystä ja se kalvaa vielä aikuisenkin Tsukurun mieltä. Hän alkaa selvittää tapahtumaa, ja päätyy käymään jopa Suomeen sen perässä.
Värittömän miehen vaellusvuodet oli - kuten otsikostakin voi päätellä - yllättävän Norwegian Wood -tyylinen lukukokemus. Ei murakamimaisen maagisia elementtejä mutta hyvin tutun tuntuisia henkilöhahmoja. Silti Murakamit tuntuvat aina raikkailta, eikä uutuus päässyt kyllästyttämään vaikka ei yllättämäänkään. Sanoisin, että Murakami on niitä kirjailijoita, joita luetaan matkan eikä lopputuloksen vuoksi. Nautin tekstistä, joka muuten tuntui kirjan alkupuolella kevyesti erilaiselta kuin aikaisemmin lukemissani Murakameissa. Mietin, mahtoiko sillä, että tämä kirja on suomennettu suoraan japanista (kiitos Raija Porrasmaalle luultavasti oivallisesta työstä) vaikuttaa asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!