Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

tiistai 17. syyskuuta 2013

Piti tulla kirja ja elokuva, tuli vain kirja - City of Bones

Tästä piti tulla postaus, jossa kerron innoissani kirjasta ja siihen pohjautuvasta elokuvasta. Tällainen kuvitelma mielessäni luin kirjaa vielä kuukausi sitten, kunnes huomasin, että ei oikeastaan huvita. Lukea City of Bonesia siis. Eikä ekhä sittenkään maksaa yli kymppiä elokuvasta, jonne miehen houkutteleminen seuraksi olisi luultavasti vain mahdottoman hankalaa. Näin sitäkin huolimatta, että ehdin intoilemaan elokuvasta mielessäni siitä saakka, kun näin sen ensimmäsien trailerin jossain toisessa elokuvassa yli puoli vuotta sitten. Tällä kertaa kirja siis pilasi elokuvakokemukseni - en antanut sille edes tilaisuutta.

Luettu-luettu-luettu-luettu(huh!)-kesken-kesken

Kirjan nimi: City of Bones  Kirjoittaja: Cassandra Clare Julkaistu: 2007 Sivuja: 442 Mistä minulle: Dubai, Kinokuniya Bookstore

City of Bones on yhä vahvasti porskuttavaa nuorten aikuisten paranormaalit romanssit -genrekirjallisuutta. Tällä kertaa seikkaillaan New Yorkissa demoneita metsästämässä. 

Keskipisteenä on hieman höpsähtäneeltä vaikuttavan äitinsä kanssa asuva teini-ikäinen tyttö Clary Fray. Clary on onnistunut houkuttelemaan nörtin kaveripoikabestiksensä klubille, kun hämmentävä näky muuttaa Claryn käsityksen maailmasta. Hän näkee hahmoja ja tapahtumia, joita muut eivät näe. Clary on astunut demoninmetsästäjien maailmaan vampyyrien ja ihmissusien keskelle.

City of Bones on outo twisti Harry Potteria, Twilightia ja Buffy vampyyrintappajaa (viimeinen on arvaus, koska en ole koskaan nähnyt yhtään jaksoa ko. sarjasta). Tahkosin kirjaa pieninä, oikeastaan hyvin pieninä ja katkonaisina palasina huhtikuusta alkaen. Vaikka pidän niin ihmissusista, vampyyreista, New Yorkista kuin paranormaaleista rakkaustarinoista, kirjoissa siis, tuntui, että tämän kirjan menestysreseptistä jäi nyt vain puuttumaan jotain. 

Heräsin jopa miettimään, olenko tullut jo niin vanhaksi, että olen liukumassa young adult -genrestä "oikeiden aikuisten" realistisempaan lukumaailmaan. Raskas ajatus, sillä innostuin tämän tyylisuunnan vanavedessä lukemisesta uudestaan. 27 ikävuotta eivät tule vain keskenään. Haaveilen itse asiassa tälläkin hetkellä John Irvingin tai jonkin muun Keltaiseen kirjastoon kuuluvan kohtuullisen korkeakirjallisen teoksen lukemisesta, mutta eihän minulla taida olla mitään siihen viittaavaakaan suomeksi. 

Taidan siis pian palata Murakamin pariin. Sitä ennen saatte luultavasti faktaproosaa The Power of Habitin muodossa, ihmettelyjäni Totuus taivaasta -nimisestä kirjasta ja blogihistorian pisimpään roikkuneen postauksen positiivisesti yllättäneestä Desperate in Dubai -kirjasta.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Berliiniä edistyneille - kootut vinkit perusnähtävyydet nähneille

Berliinitunnelmointi on taas hetken tauon jälkeen täällä, nyt vaihteeksi sunnuntaina! Tänään meidän oli tarkoitus suunnata muutaman tunnin matkan päähän "Saksien Sveitsiin",  mutta sateinen keli kirjaimellisesti vesitti suunnitelmat, heh. Sen sijaan päätin viimein kirjoittaa ylös osan vuoden aikana kertyneistä Berliini-vinkeistä. Kas tässä, olkaa hyvät!

Berliini on yksi suomalaisten suosikkikohteista viikonloppumatkalle - eikä ihme, kun etäisyys on lentämällä vaivaiset 2 tuntia, hintataso on useimmille suomalaista palkkaa saaville naurettavan halpa ja kaikki toimii mannereurooppalaiseen tyyliin. Niin ja taisin unohtaa mainita - tekeminen ei todellakaan lopu kesken! 

Berliinissä kannattaa katsastaa TV-tornin lisäksi pari muutakin juttua.

Viikonloppumatkaajien unelmakohteessa asuminen on onnekseni avittanut ystävien vierailulle saamista (jännä, Lappeenrantaan niitä oli paljon vaikeampi houkutella). Kavereiden visiitit ovat yleensä pitkiä viikonloppuja. Vaikka moni on lukenut matkaoppaita ahkerasti jo etukäteen, runsaudenpula voi vaikeuttaa matkan suunnittelua. Koska omat työpäivämme ovat pitkiä, olemme kehottaneet vieraitamme yleensä käymään perinteisillä turistinähtävyyksillä arkipäivisin ilman meitä.

Vinkkejä perusnähtävyyksiin löytyy mm. Wikitravel Berliinistä ja Rantapallon bloggaajille järjestämästä Berliini-kilpailusta. Oma suosikkini matkaoppaista on Mondon Berliini-opas (saa edullisesti myös iPadiin!) vaikka jotkin kommentit tuntuvat oman paikallistumisen takia jo vähän hassuilta. 

Perusnähtävyyksien lisäksi olemme vinkanneet toista kertaa kaupungissa käyville tai täällä vähän pidempään viipyville ystävillemme muunmuassa kohta listattuja kohteita. Syömässä käydään iltaisin aina yhdessä.

Kiertokävelyitä ja vierailukohteita

Olen innostunut viime vuosina kaikenlaisista ohjatuista kiertokävelyistä kaupunkimatkoilla. Vaikka kohteesta lukisikin vähän etukäteen, ainakaan minä en yleensä yhdeltä lukemalta muista paikkojen historiaa ja merkitystä kovin hyvin. Varsinkin Berliinin kaltaisessa jättimäisessä kaupungissa, jota sen värikäs historia leimaa edelleen vahvasti, historian haltuunotto kannattaa. 

Sandemans New Europe Berlin free tour.  Tämä kierros raapaisee kevyesti kaupungin historiaa vähän joka kantilta, joten se on hyvä ensimmäiseksi kierrokseksi ja sillä saa yleiskuvan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Muistathan, että ilmaisia kierroksia ei ole, eli opasta tipataan lopuksi. Olen tehnyt kierroksen kahdesti ja oppaat olivat molemmilla kerroilla todella hyviä. Katso lähtöajat ja varaamiskäytännöt linkistä. 

Alternativ Berlin free tour. Nimen mukaisesti vaihtoehtoberliiniä. Reitti ja juttujen sisältö vaikuttavat vaihtelevan ryhmän koon ja vetäjän omien kiinnostuksen kohteiden mukaan, mutta luultavasti opit graffitien ja katutaiteen perusteet ja kuulet vetäjän mielipiteen Berliinin kehityksestä. Ehdottoman mielenkiintoinen kierros. Tämäkin toimii tippiperiaatteella. 

Alternativ Berlin tour opetti katsomaan katutaidetta uusin silmin.


Berliner Unterwelten. Taas hyppäys kaupungin historiaan, tällä kertaa maan alla. Voit päästä tutustumaan esimerksiki toisen maailmansodan aikaiseen väestösuojaan. Kierroksia niin englanniksi kuin saksaksikin, täälläkin oppaamme oli loistava. Hinta edullinen, 10 €/henki. 

Stasi-vankila. Tutustu vähän ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevaan vankilaan, jossa väärin ajattelevia ihmisiä on kuulusteltu, rangaistu ja yritetty aivopestä kelpo kansalaisiksi. Hyvällä tuurilla pääset vankina olleen henkilön kierrokselle. Kierros itsessään ei ole järkyttävä mutta pistää ajattelemaan. Ehdoton suositus. 

Teufelsberg. Kukkula, joka rakennettu toisen maailmansodan jätteistä, jonka päällä on toiminut mm. NSA:n (ne sitten ehtivät kaikkialle) kuunteluasema kylmän sodan aikaan. Lue myös wikipedia-artikkeli. Huom, pääsy alueelle vain opastetuilla kierroksilla.



Story of Berlin. Uusi, interaktiivinen museo jossa Berliinin historia tulee tutusi. En ole käynyt itse, mutta pari viikkoa sitten käyneet vieraat suosittelivat tätä joten se on nyt omallakin käyntilistalla.

Potsdam. Kaipaatko Wien- tai Sveitsi-tyylistä eleganssia? Suuntaa päiväks Potsdamiin! Kaupunki on vain 30 minuutin junamatkan päässä Alexanderplatzilta. Tutustu Sanssouci -linnaan ja nauti hektisen Berliinin jälkeen pikkukaupungin uneliaasta ilmapiiristä. 

Sanssoucin linna on minulle tuttu vasta ulkopuolelta, ensi kerralla sisään saakka...


Jääkiekkojoukke Eisbärenin peli. Haluatko kokea kunnon urheilujuhlan tuntua? En ole varsinainen penkkiurheilufani, mutta tunnelma kaksi viikkoa sitten Eisbärenien harjoituspelissä oli niin huima, että suosittelen tätä kokemusta jokaiselle urheilufanille. Kaikilla paitsi meillä tuntui olevan fanipaidat ja kaulahuivit. Kotijoukkueen tehtyä maalin kaulahuiveja heilutettiin villisti (mutta saksalaisen hallitusti) pään yläpuolella. Jos et halua aivan älyttömän innostunutta tunnelmaa (ja voin sanoa, että luultavasti et halua) hankkiudu vierasjoukkueen kannattajien päätyyn. Tunnelmaa riittänee silti. 

Tunnelma harjoitushallissa oli tiivis mutta ystävällinen. Kotijoukkueen maalin jälkeen kaulahuivit heiluivat.


Neu-Venedigissä voit lipua kanaaleja pitkin pihalta toiselle.
Melontaretki Müggelseellä. Vähän hassu suositus Suomesta tulevalle, mutta jos vietät Berliinissä niin paljon aikaa, että haluat pitää välipäivän, ja varsinkin jos tykkäät autoilla, suosittelen retkeä Müggelseelle. Homman juju on se, että vuokraamalla kanootin Neu-Venedig -nimisen asuinalueen kulmilta pääset pällistelemään saksalaista omakotitalo/mökkeilykulttuuria parin metrin päästä heidän pihaltaan (älä hätäänny, täällä on totuttu siihen että ihmisiä on aina ja kaikkialla) ja saat samalla mukavasti myös vähän ylävartaloliikuntaa. 
Suomalaisittan pienellä järvellä, Müggelseellä, on jos minkälaisia veneitä ja lauttavirityksiä.

Retken jälkeen kannattaa käydä käveleskelemässä Friedrigshagenin keskustassa, hmetellä kauniita vanhoja taloja ja juoda kahvia, teetä tai kaakaota jossain monista kivoista pienistä kahviloista. Jos olet vuokrannut auton retkeä varten (se on muuten Saksassa edullista), pääset samalla kokeilemaan miltä Autobahnalla posottaminen tuntuu.

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... Müggelseellä on myös ravintola, johon ja josta pois pääsee vain tiettyinä kellonaikoina.

 

Juomaa miljöössä

Berliini on erilaisten salakapakoiden ja "vain tunnussanan saaneille" -paikkojen mekka. Tässä muutama paikka, joihin pääsee siisään kuka tahansa. Ja ei mitenkään sattumalta, tässä kohtaa tekee mieli mainita, että matkalle Berliiniin ei kannata pakata herkkiä, kuivapesua vaativia alaosia. Varsinkin autenttisemmat baarit ovat usein suomalaisiin standardeihin tottuneille sangen törkyisiä. Sinua on varoitettu... 

Strandbar Mitte. Ihana paikka etenkin lämpiminä viikonloppuiltoina. Kuuntele 20-luvulta lainattua musiikkia, katsele vastapäistä kauniisti valaistua musiikkia ja moikkaile sinut jokilaivalla ohittaville turisteille. 

Prater. Kesäjuttu, iso Biergarten, Kastanienallee 7 – 9, 10435 Berlin – Prenzlauer Berg.
 
Dr Pong. Karu baari, jossa pingispöytä. Pingismailan saa kympin panttia vastaan, ja omalla vuorolla lyödään. Jos et onnistu, putoat pelistä. Vähän huomaamaton sisäänkäynti.
Eberswalder Strasse 21.
 
Mein Haus am See. Berliniläinen miljöö, tunge joukkoon! Istahda yhdellä seinällä nousevilla portailla ja tarkkaile ihmisiä. Suositulla Rosenthaler Platzilla jossa on paljon siistiä hipsteriä menoa.

Druide. Jos pidät absintista. 

Aamupalaa ja brunssia

Missä vain, milloin vain! Aamupala- ja etenkin brunssiaika jatkuu yleensä iltapäivään. 

Kivoja paikkoja löytyy kaikkialta, kirjablogistien suosikki voisi olla esimerkiksi Anna Blume (varaudu jonottamaan viikonloppuisin) jonka edest löytyy kirjapuu. Kollwitzstrasse 83.  Toinen erityisen kiva söpö paikka on Zuckerfee, Greifenhagener Straße 15 (viikonlopuiksi suositellaan varausta). Brunssit ovat todella suosittuja ja niitä on kaikkialla. Vaikka ne vaikuttavat usein todella edullisilta, huomaa, että juomat harvoin kuuluvat hintaan ja kahvi + lasillinen appelsiinimehua nostavat hintaa usein ainakin neljä euroa per henki. 

Anna Blumessa kannattaa tilata aamiaiseksi kahden tai neljän hengen "Etagerie".

Kivat, varmat ravintolat joihin voit päästä myös ilman varausta

Älkää naurako - ravintolaan pääsemisestä on tullut Berliinissä osittain jo taitolaji, joka vaatii elämän suunnittelua päiviä, viikkoja tai kuukausia etukäteen. Siksi moni tällä hetkellä huippusuosittu ruokapaikka onkin jäänyt meiltä testaamatta. Tässä lista kivoista paikoista, joihin on toivoa päästä myös ilman varausta. 
 
Mikoto Sushi. Kiva, rento sushipaikka lähellä kotiamme Prenzlauer Bergissä. Usein hyvin täysi jopa viikolla, mutta pöytä on järjestynyt meille yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina. Suosittelen Mikoto Specialia: 22 euron hinnalla saa teetä, misokeiton ja jättimäärän sushia kahdelle. Jos jättää teen ottamatta (ja tilaa sen sijaan viiniä), saa enemmän sushia. Yhteystiedot: Pappelallee 22, 10437 Berlin, Tel.: +49 30  4 4677 988

Mikoton sushi on aina tasaisen varman hyvää. Kesällä paikka oli usein täynnä, ja yritimmekin sinne vasta myöhään illalla.


Van Hoassa shaken voi...
...valita vaikka asusteiden värin mukaan.
Van Hoa. Jos haluat vain syödä nopeasti ja olet Prenzlauer Bergin kulmilla, Van Hoa on aina hyvä vaihtoehto. Päivän erikoisen (kaksi vaihtoehtoa) saa hintaan 4,90 €, herkulliset kesärullat alkupaloiksi maksavat 2,90 €. Myös erilaiset shaket ovat herkullisia. Aina täynnä, mutta henkilökunta tunkee sinut kyllä ystävällisesti johonkin pöytään - ethän yritä valloittaa vieressäsi olevia tyhjiä istuimia! Stargarder Straße 79, 10437 Berlin


Fleischlust. Hyvän pihvin ystävälle, hyvä mutta berliiniläisittäin melko kallis. Hyviä drinkkejä. Valtavat salaatit. Ei koskaan täynnä. Pappelallee 36, 10437 Berlin.

Asador. Edullisempia hyviä pihvejä. Suosittelen alkuruuaksi valkosipulikeittoa. Vähän kummallinen sijainti keskellä ei mitään. Vähän kitsch-tunnelma, ei erityisen berliiniläinen. Wilhelmstr. 22 , 10963 Berlin. Tel: +49 30 25 93 18 18, välillä täynnä. 

Transit.  Fuusioaasialaista tapasmuodossa, kaikki pienet annokset 3 € kpl. Syön täällä aina liikaa, kolme annosta + euron riisi olisi sopiva määrä. Usein ihan täynnä, jos et ole varannut kannattaa mennä aikaisin tai todella myöhään (kello 22 jälkeen). Rosenthaler straße 68, 10119 berlin-mitte, +49 30 247 816 45

Zia Maria. Hyvää pitsaa helposti ja nopeasti. Pitsat myydään isoina palasina, hinnat noin 2-3,5 €/kpl. Sopiva määrä kunnon nälkään olisi kaksi palaa, aika usein olen silti sortunut kolmeen. Sisätilassa vaihtuva taideinstallaatio. Pappelallee 32A. 

Mitä tänään tapahtuu?

Ennen kaupunkiin tuloa kannattaa tarkastaa myös erilaisten keikkojen ja tapahtumien kattaus. Vilkaise esimerkiksi eventim.de030, zitty.de ja gratis-in-berlin. Saksantaidoista on hyötyä. 

Yöelämä

Tämän voisi laajentaa käsitteeksi "viikonloppuelämä". Lyhyesti, niin oma lajinsa, että en edes aloita.

Lopuksi

Berliineitä on yhtä monenlaisia kuin täällä asuvia tai käyviä ihmisiä. Kaupungissa löytyy tutkittavaa loputtomasti. Silti: Lisävinkit kommenttiboksiin ovat enemmän kuin tervetulleita!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kirjapuun yllärilöytö: runoteos Likkojen lipas

Ettepä arvaa, mikä yllätys minua odotti pari viikkoa sitten kahvila Anna Blumen lähellä sijaitsevassa kirjapuussa? Löysin sieltä suomenkielisen kirjan! Enkä mitä tahansa kirjaa, vaan runoteos Likkojen lipas, jonka kirjailija Kirsi Kuronen oli signeerannut ja kansilehden saatesanoista I left this book in "Bücherwald" in Berlin 1.9.2013 ... the author from Finland päätellen samana päivänä itse jättänyt kirjapuuhun!

Yllätys oli aivan mahtava ja löysi uuden kodin nopeasti, kiitos Kirsti! 

Lukaisin Likkojen lippaan eräänä aamuna Bürgeramtissa (kaupunginosan "kaupungintalo") vuoroa odottaessa. Runojen päähenkilöt ja kertojat, Taika ja Aamu, elävät tiukasti teini-ikäisten tyttöjen elämää. Runoista välittyy paljon kesäisiä sävyjä.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Halusin ostaa kirjan, ostin kolme

Päätin osallistua Marissan emännöimään "osta normaalihintainen kirja" -tempaukseen. Ideana on kertoa alelöytöjen sijaan normaalihintaisen kirjan ostamisesta ja ostokokemuksesta. Tempaus on eräänlainen vastaisku arvostelukappaleiden kahmimiselle ja neljän euron kirjojen nappailulle, joista blogeissa kieltämättä kerrotaan useammin kuin normaalihintaisten kirjojen ostamisesta.

Paljastan heti, että omalla kohdallani tempaus ei sujunut aivan kaikkien taiteen sääntöjen ja tempauksen hengen mukaisesti, mutta koska aihe on mielenkiintoinen, päätin blogata siitä silti (oman aikavyöhykkeeni mukaan niukasti tiistain puolella). 

Kirjakauppa on aiheena mielenkiintoinen ja sitä voi miettiä monelta kannalta, vähän sen mukaan kenen lehmä on ojassa. Esimerkiksi Marissa peräänkuuluttaa kuluttajana äänestämistä - kuluttaja voi vaikuttaa siihen, haluaako tehdä ostoksensa pienessä lähiliikkeessä, ketjukaupassa vai suuressa marketissa.

Mitä ostan ja miksi - onneksi en joudu vastaamaan tähän lyhyesti

Ei, en oikeasti missään vaiheessa edes kuvitellut ryntääväni lähikorttelin kirjakauppaan. Itse asiassa tarkoituksenani on "vähän vähentää" fyysisten kirjojen hamstraamista. Vuosi sitten Berliiniin muuttaessani kirjoja oli mukana ehkä kymmenen, nyt niitä on, noh, ainakin neljä isoa pinollista. Mistä ne ovat tulleet, on minulle edelleen puolittain mysteeri. Tällä hetkellä melkein välttelen kirjakauppoja ylisuuria houkutuksia peläten, huomaan silti niiden myyntipöytien ja top10 hyllyjen vaikuttavan siihen, mistä milloinkin olen kiinnostunut.

Omasta kirjojenostopäätöksestäni onkin tullut jonkinlainen sekoitus digi- ja reaalimaailman signaaleja. Muistan kavereiden suosittelut, blogeissa pyörineet kirjat ja luottobloggaajien kommentit niistä, lehtien kritiikit ja kirjakaupassa huomiota kiinnittäneet etu- ja takakannet.

Nämä olisin halunnut ostaa

Edellinen kappale oli pitkä pohjustus sille, mitä oikein ostin. Loppujen lopuksi digimaailman tarjonta keikautti ostopäätökseni päälaelleen.

Kuva Weltbild.de
Kuva Weltbild.de
 Timur Vermes (Er ist wieder da, hän on taas siellä) on varmaan  todella saanut kiittää kirjansa kannen suunnittelijaa. Fyysisen kirjan kansi todella kiinnittää huomion kirjakaupassa, eikä lukijan tarvitse miettiä kahdesti, kuka kirjan päähenkilö on. Myös juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjassa Hitler herää kesällä 2011 Berliinin keskustan tyhjällä tontilla, ilman vaimoaan, koiraansa tai ketään muutakaan tuttuaan. Mies alkaa tehdä huomioita nykysaksasta, jotka monen lukijan mielestä ovat olleet kipeän tosia.

Toinen tänään melkein ostettu kirja on Sheryl Sandbergin Lean In. Facebookin huippujohtaja kertoo kirjassaan, miksi naisjohtajia on niin vähän ja mitä asialle pitäisi tehdä - tai näin ainakin luulen.

Nämä ostin


Hyvin suunnitellut ja sivistyneet kirjaostokseni vaihtuivat kuitenkin vähän erilaisiksi ihan vain siksi, että kirjojen ostaminen oli liian vaikeaa. Ai mitenniin? Sain jo jouluna lahjaksi lahjakortin amazon.de:hen, jonka ajattelin käyttää kirjaostokseeni nyt (siksi mainitsin jo alussa, että en ollut näissä ostoaikeissani ihan tempauksen hengen mukaiset jauhot pussissa). Pääsin kuitenkin yllättymään amazonin maarajoista ja huomaamaan, että a) lahjakorttini oli voimassa vain amazon.de -kaupassa b) Kindle-kirjoja voi ostaa vain amazon.com -kaupasta. Miten tässä näin kävi?

Koska sähkökirjojen ostaminen on tietenkin aivan eri asia kuin fyysisten kirjojen ostaminen, ostosuunnitelmani meni aivan uusiksi. Aivoni laskivat eri kirjoille jokinlaista ostoarvosanaa, johon vaikuttivat niin kirjan visualisuus, kirjan lainaan haluavien kavereiden määrä, hinta, omat lukukerrat, 25 euron lahjakortin käytön optimointi jne.

Kuva Amazon.com
The 4-Hour Body pääsi ostoskoriin Neljän tunnin työviikon innoittamana. Vaikka taisin kertoa jo aiemmin pitäväni Timothy Ferrisiä äärimmäisen ärsyttävänä tyyppinä ja miehen kirjoitustyyliä vähän, noh, ikävänä, minun on pakko myöntää että neljän tunnin työviikossa oli myös paljon asiaa. Kun kaveri vielä suositteli The 4-hour Body -kirjaa, ostopäätös oli selvä.

   
Kuva Amazon.com
The Unwritten on jäänyt mieleen etenkin Sallan, Liinan ja Booksyn blogeista. Aivopesu albumi kerrallaan alkaa selvästi tehota.

Kuva Amazon.com
Näin töihini on tulossa postipaketti, jossa ei ole yksi, ei kaksi, vaan kolme kirjaa. Normaalihintaisia tai ei, pienestä lähikaupasta tai ei, ne ovat kirjoja, niistä on maksettu, ja ne ovat tulossa minulle. Rehellisesti sanottuna en ole hirmu kiinnostunut kirjojen vähittäismyyjien hinnanmuodostuksesta, vaan olen kiinnostuneempi siitä, että varsinaisen kustannusmaailman pyörät pyörivät edelleen ja saan mahdollisuuden ostaa uutta luettavaa kausittain.

tiistai 20. elokuuta 2013

Aikamatka positiivisten yllätysten maailmaan: Anne of Green Gables

Kiitos lukuisista edellisen postauksen kommenteista! Asunto ei ole vieläkään ihan siinä kunnossa, etä haluaisin varsinaisesti ottaa mitään laajakulmakuvia, joten saatte ihailla ulkomaisemia.

Kirjan nimi: Anne of Green Gables Kirjailija: L.M. Montgomery Julkaistu: 1908 Sivuja: 280 Mistä minulle: Heräteostos kauan kauan sitten

Anne of Green Gablesin (Annen nuoruusvuodet) juoni on varmaan useimmille tuttu: Orpokodissa asunut tyttö muuttaa vanhahkojen sisarusten luo. Miljöö on idyllinen Prinssi Edwardin saari. Sisarukset Marilla ja Matthew Cuthbert halusivat oikeastaan adoptoida orvon pojan, melkein kuin pieneksi rengiksi luokseen, mutta juna toikin heidän luokseen tytön, punahiuksisen Annen. Jo pienenä orvoksi jäänyt Anne on tottunut viihdyttämään itseään äärimmäisen vilkkaalla mielikuvituksellaan.

Vuosina bloggauksen aloittamisen jälkeen olen törmännyt tasaisesti L.M. Mongomeryn hehkutukseen. Harvinaista kyllä, muistan ainakin yhden ihmisen suositelleen tätä jopa aivan oikeassa elämässä. Itseltäni ns. tyttökirjavaihe jäi nuoruudessa kokonaan välistä, sillä taisin hypätä suoraan hevoskirjoista ja Neiti Etsivistä dekkareihin.

Muistan ostaneeni kirjan jo suunnilleen ennen kuin osasin englantia tai ainakaan nautin englanniksi lukemisesta. Siksi Anne saikin jäädä vuosiksi pyörimään kirjahyllyyn, varastoon ja varaston kaappiin. Lukemisen jälkeen voin onneksi kuitenkin todeta, että en muista, mikä kirja on ollut yhtä positiivinen yllätys kuin Anne of Green Gables. Suosituksista huolimatta olin varautunut vähän pitkäpiimäiseen kerrontaan ja kiemuraiseen kieleen, mutta sainkin jotain ihan muuta.

Vähän huvittavaa kyllä, juuri kirjan hieno alkukieli toi lukemiseen todella kivan ja vivahteikkaan lisän. Osaan kuvitella Annen lärpättelevän vain hienolla vanhalla englannilla.


Pidinkin kirjassa eniten juuri Annen tajunnanvirtamaisista höpötyksistä. Ne koskivat milloin luonnon kauneutta, milloin pohdiskelua piknikin ihanuudesta ja milloin omista kamalista punaisista hiuksista.

Kirja kävi samalla jonkinlaisena kevyenä aikamatkana 1900-luvun henkeen. Pieni kirja onnistui olemaan yhtä aikaa sekä viihdyttävä että vähän vakava. Lukisin mielelläni Anna-sarjan muutkin osat.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Elämä bloggaajan silmin vs. mitä se oikeasti on

Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Tältä elämän kuuluisi näyttää blogissa


Tältä se oikeasti näyttää.

Eiköhän tämä tästä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Hikinen heinäkuu

Hikisen päivän ilta
Heinäkuu oli niukkalukuinen. Vaikka olen tehnyt kaikenlaista järkevääkin, alan jo itsekin tympääntymään iltojen vapaahetkien kulumiseen lukemisen sijasta epämääräiseen koneella surffailuun. Onneksi aikaa koneella ei ole enää pakko kuluttaa: Uuden asunnon löytyminen josta raportoin jo aikaisemmin, vei ison huolen mukanaan.

Vaikka asunnon etsiminen ja hakeminen oli äärimmäisen ärsyttävää puuhaa, löytyi siitä yksi hyväkin puoli: Sain taas kokea Berliiniä pienen hetken vasta saapuneena ulkopuolisena, joka miettii, miltä kaupungin eri puolet näyttävät ja missä kohtaa leikkauskohta asuntojen hinnan, sijainnin ja kivuuden kuvaajien käyrät leikkaavat toisensa.

Tämän kaltaisten syvällisten asioiden pohdinta selittäneekin osaltaan heinäkuun mielenkiintoista kirjalistaa, joka ei ollut ihan minua. Kaipaan jo jotenkin syvemmän ja spekulatiivisemman ja kyllä, scifimmän kirjallisuuden pariin! Alan harkita jo vakavan lukusuunnitelman laatimista vuoden loppupuolelle, jotta lukemiseen palaisi taas se saavuttamisen, oivaltamisen ja syventymisen ilo joka siinä viime vuonna oli. 

Pidemmittä puheitta, heinäkuun luetut: 

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Oletko kuullut Stieg Larssonista? Ai no sitähän minäkin. Hehkutetun Millenium-sarjan kakkososa. Vertaa sipseihin tai ranskalaisiin. Aion lukea kolmannenkin osan, vaikka se ei taida nyt ihan vielä upota. 

Lisbethin tausta selviävät Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan kertomuksi syvällisemmin, toimittaja Blomkvist on edelleen hukassa ja pahikset ovat aina vain pahempia. 

Moni kehui Millenium-sarjan kakkososaa ykköstä paremmaksi, mutta itse olen väitteestä vähän eri mieltä. 

Venla Hilden: Mediahuora
Lue kommentit täältä. En vakuuttunut 

L. M. Montgomery: Anne of Green Gables
Annan nuoruusvuodet oli sentään positiivinen yllätys! Montgomery on minulle ennestään vieras tuttavuus, mutta voisin kuvitella lukevani esimerkiksi juuri Annan edesottamuksia jatkossakin kevyiksi välipaloiksi.