Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Päivä kolme: Lempikirjasarja


Kuten ehkä olette huomanneet, olen vääntänyt blogin ulkoasua keväisempään suuntaan. Pidin kovasti vanhasta pohjasta, mutta se alkoi näyttää vähän synkältä auringon paistaessa. Säätäminen ei ole vielä ihan valmista ja tausta näyttää mielestäni nyt vähän lumipalloiselta, joten muutoksia seuraavien päivien kuluessa voi vielä tulla.  

Jatketaan kuitenkin kirjahaasteella. Päivän teema on  "Day 03 – Your favourite series" eli lempikirjasarja. 

Kovin montaa kirjasarjaa en voi väittää alusta loppuun lukeneeni, varsinkaan aikuisiällä. En tiedä, voisiko Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta pitää kirjasarjana. Ehkä ei, ne on kuitenkin julkaistu yksissä kansissa. Toisaalta myös eri kirjoina. Joka tapauksessa, jätin nyt Tolkienin pois tästä kisasta, joten kultamistalista jäivät mittelemään käytännössä Harry Potterit ja Twilight -saaga. 

Ja voittaja on.... Twilight! Mutta miksi?


 Huomio huomio, porukasta puuttuu tietenkin ensimmäinen kirja eli Twilight. Kuvanottohetkellä, ja itse asiassa nytkin,  kaverilla lainassa. 

Twilight ansaitsee tulla mainituksi parhaaksi lukemakseni kirjasarjaksi, koska sarjan ensimmäinen osa "Twilight" oli kirja, joka todella herätti minut satunnaisesta lukijasta uudestaan innostuneeksi lukijaksi. Tiemme kohtasivat pahimman huuman aikoihin, eli leffan ilmestymisen jälkeen keväällä 2009. En nähnyt huumaa aloittanutta elokuvaa teatterissa, koska pidin sitä ainoastaan mauttomille pikkuisille teinitytöille suunnattuna hömppänä. 

Kaveri, jonka mielipiteitä olen aina arvostanut, suositteli kuitenkin elokuvaa ja kirjaa aivan liekehtivällä innostuksella (Terveisiä vaan, S :)). Tuossa vaiheessa tosin mietin, oliko Amerikassa ramppaaminen alkanut mädättää rouvan aivoja vai miten ihmeessä yli parikymppinen voisi olla  niin innoissaan niin typerältä ja niin ällöromanttiselta kuulostavasta elokuvasta ja kirjasta, jossa kaiken lisäksi vielä olisi jotain vampyyreita. 

Vahvoista ennakkoluuloistani huolimatta ostin kuitenkin ensimmäisen kirjan ja aloin lukea. Pahaksi onneksensa minulle tuli ihan samoihin aikoihin käymään kaveri Saksasta, jonka kanssa olimme menossa tutkimaan Pietaria. Majoituspaikaksi järjestyi saksalaiskaverin työkaverin asunto. 
Muistan lukeneeni matkalla junassa Pietariin. Muistan lukeneeni illalla kämpässä Pietarissa kun jalkoja pakotti ja ikkunasta näkyi Neva. Muistan harmitelleeni, kuinka iltaisin olin rättiväsynyt ja vain nukahdin sänkyyn, vaikka olisin halunnut lukea. Luin matkalla takaisin Pietarista Suomeen. Ja muistan, että passintarkastuksen jälkeen sain läimäistä kirjan kiinni ja huokaista. Huhhuh. Ihan kuin olisi horroksesta herännyt. Kaveri vielä kysyi että oliko kirja hyvä, ja piti selittää että olihan se, nyt on vuorossa paluu tähän maailmaan. Seuraavan kirjan ostoa lykkäsinkin sitten kaverin maasta poistumiseen saakka. 

Pari seuraavaa kirjaa luin intensiiviseen tahtiin, viimeistä vetkutin. Ei tuntunut kivalta että se loppuisi. 
Näistä kirjoista en tykkää puhua ihmisten kanssa jotka eivät niistä pidä ja luulen että ne ovat aika monelle sellaisia pitää tai ei pidä -kirjoja. Mutta minä en ihmettele, että niistä niin moni pitää. Nämä ovat muuten myös niitä harvoja kirjoja, jotka olen lukenut aikuisiällä ihan kaksi kertaa. Ja ensimmäiset kirjat, jotka olen lukenut vapaaehtoisesti englanniksi. 

Ehkä tässä oli selitystä tarpeeksi. Huomiseen!

2 kommenttia:

  1. Twilight on myös mun suosikki! En tiedä sun ikää, mutta muistan että kun luin kirjat niihin aikoihin kun leffa oli jo tullut, niin tuntu hassulta olla niin innoissaan niistä kun Twilightia pidettiin aika "teinijuttuna" ja itse oli jo sen iän ohittanu.

    Ainoo asia mikä kirjoissa häiritsi, oli se kun niistä jotenki paisto niin pahasti läpi se kirjailijan oma uskonto ja jotenkin tuli sellanen fiilis että niissä yritettiin vaan saarnata nuorille esiaviollisen seksin pahuudesta :D Vai olenko ainoa jota tämä häiritsi? :)

    VastaaPoista
  2. Moi Annika, olen 24 eli virallisesti aika ylikasvanut huumasta minäkin :). Totta, pidättäväisyys oli aika läpitunkevaa, mutta minulla meni ehkä vielä perus jenkki-konservatiivisuuden piikkiin. Vähän kyllä yllätyin kuitenkin, että mormoni kirjoittaa moista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!