Toisinaan...

...ympärillä tapahtuu paljon sellaisia asioita joita ei tarvitsisi. Joita ei ymmärrä. Toiset epäreiluja ja toiset väistämättömämpiä. Eikä niille itse silti voi yhtään mitään. Sureminen ei ole sama asia kuin myötätunto, eikä ensimmäinen välttämättä auta yhtään ketään. 

Etukäteenkään ei kannata murehtia mitään, koska silloinhan saattaa murehtia turhaan, tai pahimmassa tapauksessa joutuu suremaan kahdesti.  


Näissä tunnelmissa halusin hetkeksi irrottaa ajatukset jonnekin ihan muualle. One day oli päässyt naulakon alla olevan kirjakasan päällimmäiseksi, ja sieltä se kirkui vähän turhan nuhjaantuneena uutena ostetuksi ja ei-luetuksi kirjaksi. On se sentään saanut jo matkustaa Kaliforniaan, tutustua sandiegolaiseen hiekkarantaan ja vakuuttaa minut ensimmäisellä 27 sivullaan kirjailijan älykkyydestä. Tänään löysin samaiselta sivulta kirjanmerkkinä Las Vegasin hotellista napatun muistivihon sivun.

"Living in her University town felt like staying on at a party that everyone else had left, ..." s. 20

Sopivasti varjoon jäänyt parveke ja jääkaappiin jemmattu shandy. Hmm, miksi muut valmistajat ei purkita noita valmiiksi? Jos joku ehdotta ihan vaan oluen ja spriten sekoittamista, niin totean heti, että on käytössä, mutta valmiiksi purkitetut shandyt säilyvät paljon paremmin jääkaapissa vain minun käyttööni. 

Mitä One Dayhin tulee, niin ensimmäisten 50 sivun jälkeen olen aika vakuuttunut. Ei, tämä ei ole liian imelää enkä ole vähään aikaan lukenut minkään kirjan jokaista lausetta näin tarkkaan. Haluan tietää miten tässä käy. Kirjeen kohtalosta lukiessani teki mieli repiä hiuksia ja kysyä miksi, voi miksi, ja miten, voi miten olisi käynyt jos...