Johanna Sinisalo: Linnunaivot

Ennen muuttoa vähän pelkäsin, ehdinkö blogata saati sitten lukea enää ollenkaan. Pelko vaikuttaa kuitenkin ainakin nyt aika turhalta - blogattavia kirjoja on pinoksi asti, ainakin jos kahden kirjan kasaa voi kutsua pinoksi... Vaikka aiemminkin tuntui, että koko päivä kului töissä, nyt arjen voi kyllä oikeasti sanoa täyttyvän työajasta, mutta toisaalta onneksi pahin alkuväsymys alkaa olla ohi ja hälinän täyteisen työpäivän jälkeen on kiva kellahtaa sohvalle hiljaisuuten ja vain lukea. Vielä kun Olympialaisetkin loppuvat, niin ei ehkä tarvitse keskustella televisioin jatkuvan auki pitämisen tarpeellisuudesta :).

Tulevat kirjapostaukseni ovat aika hyvin ennustettavissa tämän postauksen kuvasta. Ipadissa on tietysti pari jokeria, ja niitä on helppo haalia sinne lisää. Huomaan kuitenkin kaipaavani suomenkielistä luettavaa nyt erityisen paljon, joten ehkä Suomesta pitää tilata paketti jo vähän aiemmin ennakoitua aikaisemmin...

Kirjan nimi: Linnnunaivot
Kirjoittaja: Johanna Sinisalo
Kustantaja: TEOS

Julkaistu: 2008

Sivuja: 331
Mistä minulle: Omin rahoin jostain alesta

Muovimatosta leveisiin lankkuihin -huuma ei ole vielä haihtunut

Lukaisin Sinisalon Linnunaivot tiiviiseen tahtiin parissa (lyhyessä) illassa. Kirja oli Sinisalomaisen reippaaseen tahtiin etenevä. 

Kirjan juoni on lyhyesti seuraava: Lapin rinteillä työkuvioissa kevyesti tutustuneet Heidi ja Jyrki tekevät pitkän irtioton ja lähtevät vaeltamaan Uuteen-Seelantiin ja Tasmaniaan. Vaikka pari on lentänyt maailman toiselle puolelle, he, tai etenkin Jyrki, haluavat vältellä toisia ihmisiä niin paljon kuin mahdollista ja keskittyä omaan äärimmäiseen luontokokemukseensa. Heidille riittäisivät välillä muutkin kuin äärikokemukset, mutta kun töistä on irtisanoutunut ja matkaan päättänyt lähteä, valitus ei auta. Niinpä hän jättää tunnollisesti vain ylimääräistä painoa mukaan tuovat keksit kauppaan ja vaihtaa terveyssiteet tampponeihin.

Heidi kuvataan samaan aikaan itsepäisenä, päämäärätietoisena ja omat heikkoutensa tunnistavana. Minusta hän oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen henkilöhahmo, jonka ajatuksissa tulivat hyvin esiin kapina isää kohtaan ja toisaalta halu näyttää Jyrkille. Jyrki sen sijaan oli varmasti tarkoituksellisesti melko ristiriitainen henkilö, josta ei oikein voinut pitää vaikka hänellä maailmankaikkeuden kannalta hyviäkin tarkoitusperiä oli. 

Kirjassa esitetyt Heidin veljen lyhyet ajatukset jäivät minulle kuitenkin vähän irralliseksi muusta tarinasta, vaikka ne taas yhtä erilaista maailmankatsomusta esittivätkin. 

Linnunaivot oli kokonaisuudessaan oikeastaan todella erilainen kuin odotin. Luulin, että siinä esittettäisiin enemmän niitä äärikokemuksia, vahvemmin luonnon pilaantumista ja ekokatastrofia kuten Enkelten veressä. Nyt kaikki hirveä jäi tarinan aikana, ihan loppua lukuun ottamatta, minusta kuitenkin enemmän pinnan alle kyteväksi ja vellovaksi kerrokseksi kuin selvästi esiin nostetuiksi teemoiksi. 

Jos minun olisi pitänyt kirjoittaa kirjasta takakansiteksti, se olisi ollut vaikeaa ilman keskustelua kirjailijan kanssa. 

En silti ole pettynyt: Sinisalo kirjoittaa hyvin, ja tarinan yksityiskohdat, dialogi ja niin edelleen olivat siinä määrin kiinnostavia että niitä oli kirjaa oli kiva lukea ihan vain noin muutenkin. Ennen päivänlaskua ei voi, Enkelten verta ja etenkin Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita kiilaavat kuitenkin minusta erittäin selvästi Linnunaivojen edelle. 

Edit pari minuuttia myöhemmin: Niin, ja kirjan ovat lukeneet myös ainakin Booksy, Kirjattelua, Jum-Jum, Amma ja Juuri tällaista. Mielipiteet ovat ristiriitaisia: Linnunaivot teki Ammasta Sinisalofanin, Jum-Jum taas kuvasi kirjaa ärsyttäväksi.